Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Ota vastu Viändöin aigua

Corpus: New-writing language

New written Livvic, Journalistic texts

Source: L’udmila Ivanova, Oma mua. № 23, (2017), p. 10

Ota vastu Viändöin aigua
(Livvi)

Hyvä vastu kylys on suuri dielo. Gu sidä ei olle, nimittuine löyly ei auta. Ga se vie pidäy tiediä: kui da mil aigua vastu luadie. Vastua ottamah käydih heinykuun aigua. Iivanan da Pedrun päivän väli oli kaikis paras aigu. Sidä välii sanottih Viändöin aigu. Enne Lehti-Iivanan päiviä ei suannuh varbua veičel leikata. Uskottih, gu sidä vigua piennet, sit tulou hallu da syöy kai leivät. Sit tulou nälgyvuozi. Enne Iivanan päiviä meččy on ku roženču, sidä ei sua leikata. A Iivanan piän mečän ižändy avuau kai veriät: voit tulla da ottua lehtie, dai marjua, dai gribua.
Vastua ottamah mendih kuivile kohtile da vie mägyriččöih, nostih gu elaigu perehes parenis. Puuhut vallittih nuorembat da čomembat, ku tervehinny kaikin oldas. Ei suannuh ottua lehtie vahnois koivulois. Ei otettu ni ala-, ni ylävarboi koivus. Vallittih keskipuus.
Vastua luajittih vai hyväs lehtes, puhtahas da vie kačottih, ku lehti olis libijäine. Sil lehtel nenäine on terävembi, a varvat karkačembat. Sidä kai kielel opittih: ongo libei vai ei. Se lehti ei kirbuo kylys kogo aijan. Dai on kylbie hyvä dai löylyn magien kylyh andau. Vastah ei suannuh panna varboi, kudamil kägöi kukui. Net lehtet oldih yhtes čuras ruskiet.
Konzu kyly kylvettih, vastua ei lykätty. Vastu nostettih lavvoile, se jätettih kylynižändän perehele, ku häi tulis da kylbevys. Päiväs piäliči vastu huuhtottih järves, sen jälles se otettih pertih latettu pyhkie.
Viändöin aigah luajittihgi lembivastu. Katkottih koivu- da leppyvarboi yheksäs puus, keskeh pandih kaikenmoizii kukkii da ruistu. Sil vastal luguloin kel kylvetettih kylys tyttölöi, ku hyö oldas čomat da ozakkahat da terväh mendäs miehele.
Oma pikoi-pikkaraine vastaine luajittihgi vaste suavule lapsuzele. Piendy lastu nikonzu ei jätetty yksinäh pertis. A ku tuli moine slučai: pandih vastu kätkyön uale: ku karu ei ottas lastu, a lapsen tilah ei panis huabastu halguo. Se vastu vardoičči lastu.
Vastas, kudamal kylbevyi muamo, leikattih varvat, jätettih vai tyvi. Sinne pandih palaine n’abarihmua da pikkaraine palaine midätahto raudahistu, sit net kriepittih paltinah. Se pandih lapsen pieluksen uale. Se kiäreh otettih keräle, konzu lähtiettih lapsen kel kylyh libo gostih. Tyttöine otti sen keräle, konzu ajoi ad’voih.