Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Haukan siibi

Corpus: New-writing language

New written Livvic, Journalistic texts

Source: Natalja Gromova, Oma mua. № 24, (2017), p. 8

Haukan siibi
(Livvi)

“Mies pelduo kyndäy, vaguo jällele ei jätä”. Täs on vähäine tottu, konzu arbaitellah venehes.
Oli konzulienne Povenetskois ujezdas pieni Venehjärvi-kylä, sie sada vuottu tagaperin eli kaikkiedah viizi perehty. Täs eligi Jastrebovan sugu. Perehen legendu sanelou, buite enzimäzen tiettäväzen tuattolointuatan nimi oli Vasilii Kononov, ga kučuttih händy “Haukkunenämuvvon täh. Vasilii Haukku tuli Novgorodan muaspäi, konzu raskol’niekat livuttih Pohjazeh.
Karjalas oli äjiy raskol’niekkua. Ven’an kirikön raskol tapahtui XVII vuozisual. Vuvvennu 1666 Moskovan suuri soboru hyväksyi kirikköuvvistukset.
Jumal nägi, silloi oldih kirikköh da rahvahah näh vaigiet aijat. Net rahvas, kuduat novvettih iellembäzii kirikkölöi, elettih vahnanaigazien siändölöin mugah da kieldävyttih panemas malittuu uudeh tabah pagoh. Pajennuot Jumalan molijat azetuttih elämäh paikkah, kuduah vaigei oli puuttuo, da perustettih Danilovan yhteiskundu (pustini) Vigjoven myödy virdah.
Jälgimäine laidu oli Nikolajevo-Ladožskoin skiittu, kuduan reunualovehel oli Venehjärvi-kylä. Vuvvennu 1891 Jastrebovan suvus rodieu Jakovan poigu Jehoru (Georgii). Häi oli rohkei da oigienmugaine ristikanzu. Konzu rodih Enzimäine muailman voinu, händy kučuttih armieh, otettih frontale. Georgii torai vihaniekoinke rohkiesti, hyväs sluužbas hänele annettih Georgian Ristu. Saldatat kunnivoittih omua unter-ofitserua, Georgiigi pidi heis huoldu da ei peittynyh heijän sellän tuakse.
Vallankumovuksen jälles Georgii Jastrebov oli fizkul’tuuran opastajannu Povenetskois školas, oli naizis, nosti suuren koin Karhumäin linnah. Sie mies ruadoi puuzavodas. Hänen akku Jevdokija Bogdanova oli Poventsan raskol’niekan perehespäi. Jevdokijan sizär, Aleksandra meni miehele Gabselgäh, ukkoh oli seppänny, häi tagoi raudulukkuloi rengahan kel.
Ozakas miehel olendu oli lyhyt, Jevdokija oli miehel vaiku yheksä vuottu kaikkiedah. Vuvvennu 1930 Jehoru Jastrebov kuoli, händy pandih muah Karhumäin vahnale kalmužimale, myöhembä kalman pindu tazoitettih. Rohkei saldattu, voinan urhoimies Jehoru Jastrebov viruu nygöi tiedämättömäs kohtas, ei tietä, kus on hänen kalmu.
Jevdokija oli kohtuine, konzu kuoli hänen armas ukko. Jälgimäzele poijale pandih Georgii-nimi tuatan kunnivokse. Jevdokijal da Jehoral oli kolme lastu. Vahnin poigu Leonid vojuičči Ižänmuallizes voinas, sai surman Alakurtin kamariloil. Konzu algavui voinu, tytär Raisa työttih puolistuslaittehii srojimah Mändyselläle. Häi oli 16-vuodehine sih aigah. Kaiken kezän Raja kaivoi okoppoi, a sygyzyl lähti järilleh kodih. Karhumäin lähäl Raisa nägi lendokonehet taivahas, jo algavui vihaniekoin hyökkävys. Muamua da pienembiä vellie ei olluh linnas, pereh oli evakos Sverdlovskas. Heijän omas kois elettih saldatat. Raisa lähti perehen jälgeh junal, se oli jälgimäine ešelonu. Evakos Jevdokija da pieni Georgii voimatuttih mahatiifal. Konzu lapsi pareni, häi lähti opastumah, školassah oli pitky matku. Kerran talvel brihačču astui školaspäi, rinnal samah čurah matkattih hukkat. Pieni Georgii oli tuattahes: jänöidy rubiethäi varuamah, ga meččäh ei pie lähtie! Brihačču kuuli ulvondan da meni ielleh. Hyvä, ku hukat ei hypätty brihaččuh!
Konzu piästettih Karhumägi, Jastrebovat tuldih järilleh linnah, ga heijän kodii ei olluh Valloittajat viettih Jastrebovan kodi Suomeh, jäi vaiku aiduveräi rengahanke. Kodi pidi nostua uvvessah.
Talvikuul vuvvennu 1941 Nevvostoliiton Armii räjähytti Belomoro-Baltiiskoi kanualu. Vezi matkai Povenču-linnas piäliči kolme päiviä 40 gruadusil pakkastu. Povenču jiädyi, upotti Jevdokijan vahnembien koin. Sizär Aleksandra kuoli nälgäh voinan aigah Čolmužih. Aleksandral hävii voinal kolme poigua. Iivan-poigu oli tankistannu, sai surman Vengries, toine poigu Vasiliimerimies, torai da kuoli Valgoven’al, P’otr-poigu oli šouferinnu Luadogan dorogal, sinne kuoli. Yksi poigu Aleksandr jäi eloh, händy ruanittih vai voinal. Jehoran vellen poigu Jastrebovan P’otr oli armies Marat-linkornal, kadoi tiedämättömih vuvvennu 1941. Pereh jäi eloh kaikkih ozattomuksih kaččomattah. Raskol’niekat oldih toimekkahat da kunnollizet ristikanzat, heijän eländytaba autoi heile. Venehjärven rinnal on sijoitunnuh Kodozerokylä. Sie valettih obrazan piälystyksii da vaskiristoi. Sanotah, ku raskol’niekat peitettih äijy uarrehtu. Ga heijän piäomažus on suvun musto.
Mustan suvun, mustan rovun, mustan helien heimokunnan, muga pajatetah karjalan eepillizis runolois.
Jastrebovan Georgii (griekan kielel se on “kyndäi”) da Haukan suvun veneh meni vuozisavoin kauti da jätti oman jällen histourieh. Raisa Georgijevna Jastrebova pidäy tallel perehen vuozisuan al’boumua. Hänel on 92 vuottu, häi on vie kirmei da hyvä kaččuo.
Nygöi Venehjärvi-kyliä ei ole muantiijollizel kartal, jäi vaiku vahnu kuvaal’boumu da järvi, kuduan rannat mustoitetah venehty.