Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Nadežda Mičurova.
Kuului liygii Kižin suarel
Source:
Oma mua. № 25, 2017, p. 5
Nadežda Mičurova
Kuului liygii Kižin suarel
Livvi
New written Livvic
Kižin suari on Karjalan da Ven’an kaunehembii paikkoi, kunne joga vuottu tulou enämbi sadua tuhattu rahvastu ihailemah ainavoluadustu arhitektuurua da Karjalan čomua luonduo. Tänä vuon Kižin suarel enzimästy kerdua oldih pietty karjalan kielen livvin murdehen kursit. Suomes toimiju Karjalan Liitto järjestäy nämmii kursiloi mollembil puolil rajua jo enämbän kahtukymmendy vuottu. Kursiloin pidämizes oli sovittu jo mennyt vuon Kižin muzein johtajan Jelena Bogdanovanke, kudai ylen hyvin vastai kursuniekkoi da järjesti heile mieldykiinnittäjän programman. Pidäy sanuo, ku paikku karjalan kielen kursiloih niškoi oli vallittu pädevy. Nämmil čomil Oniegujärven rannoilhäi mondu sadua vuottu tagaperin paiči saamelazii da ven’alazii elettih vepsäläzet da karjalazetgi. Karjalazien bohattu kul’tuuruperindö hyvin nägyy suaren histouriellizis rakenduksis. Suurin oza niilöis oli tuodu Kižin suarele vie enne muzein avuandua.
Nedälin aigua kursuniekat voidih tuttavuo nämmih vahnoih karjalazih taloloih da Kižin suaren nähtävyksih. Paikkugi, kus meni karjalan kielen opastus, oli vallittu pädevy – 1800-luvun loppupuolel nostettu Ananjevan taloi. Opastus karjalan kieleh oli järjestetty muga, ku liygii opastujat voidas tävvellizesti čukelduakseh karjalazien kul’tuurah, perindölöih da taboih, kävvä taloloin sydämeh da kaččuo, kui elettih karjalazet, kui hyö maltettih kazvattua pelvastu, azuo venehty, taguo kaikenualazii ruadobrujii, vehkehii da nostua kodiloi. Pidäy sanuo, ku karjalazet ijän kaiken oldih hyvinny kirvesmiehinny. Hyö nerokkahasti maltettih srojie ei vaigu kirikkölöi da časounoi, ga čomii taloloigi.
Mittumii taloloi salvettih enne karjalazet, tarkembah saneli kieleh opastujile Kižin muzein emändy Jelena Bogdanova. Yhtes hänenke kursuniekat azuttih pienen ekskursien Oševnevan taloih. Oševnevan taloi oli nostettu vuvvennu 1876. Se on kaunehesti čomendettu ulgoči. Piälimäzenny čomenduksennu tiä on galdari. Sanottihhäi enne karjalazet: “Ei voi olla miesty parrattah kuigi kodii galdarittah”. Kerras nägyy, ku suuri muanruadajan pereh eli sit talois. Yhten levon al tiä ollah eländypertit, tahnuot, liävät da saruat. Rinnal seizotah aittu, riihi, melliččy da mustu kyly. Nengostu taloidu Onieguniemen čupul enne oli äijy.
Tiettäväine, suaren piälimäzenny nähtävyksenny on vahnu 22-kuupolline Jumalan kirkastuksen (Preobraženskoi) kirikkö, kudai jo enämbi kolmiekymmendy vuottu on salvas restavroičusruadoloin periä. Sih niškoi Kižin suarel toimiu oma Kirvesmiehien keskus, kus ruatah Ven’an muan parahimat kirvesmiehet. Kui hyö ruatah kursuniekat suadih nähtä ičegi. On huomattavu, ku Jumalan kirkastuksen kirikkö on 37 metrii korgei da painau 600 tonnua. Ga nygyaigazien tehnolougieloin mugah piettylöin ruadoloin hyvyös rakendus nygöi seizou lujah.
Nellänpiän oli suuri tansiprogrammu, kus Kižin suaren ruadai Natalja Mihailova opasti kaikkii tansimah karjalazii tansiloi. Nedäli Kižin suarel huškahtihes ylen terväh, meni, ku yksi päivy. Täs matkas hyviä mieldy jäi kaikile pitkäkse aigua. Tiettäväine, kaikkien kursuniekoin puoles tahtozin sanuo suuret passibot Jelena Viktorovnale da Kižin suarel ruadajile lämmäs vastavukses, hyväs piendäs da mieldykiinnittäjäs programmas. Čomene ielleh, Kižin suari!
Opastundu livvin murdeheh meni kahtes joukos. Enzimäzes joukos oldih net, ket jo tietäh karjalan kieldy da opastutah sih jo mondu vuottu, toizeh joukkoh puututtih net, ket vaste vai alletah opastustu kieleh. Sit joukos oli seiččie hengie. Niilöis kaksi nuordu naistu: Hanna Suopajärvi da Satu Joensuu. Mollembat ruatah Lapuan litseis. Hanna – biolougien da muantiijon opastajannu, Satu opastau nuorii muaman kieleh da literatuurah.
Satu Joensuu
– Oli himo tuttavuo Kižin suareh da karjalan kieleh – siksegi tulin Karjalah. Tämä on enzimäine kerdu, konzu olen suarel. Se on tozi kaunis suari. Minuu kiinnostuttau kirikkö, kirikön kellot da kui čomasti pajatettih papit. Sidä en ole nähnyh nikonzu. Midä koskou kieldy, minä olen opastunnuh muaman kielen opastajakse. Se on vähän kummastuttavu, ku karjalan kieles on ylen äijy sanua da eričysty. Ei kai mene lougiekan mugah.
Hanna Suopajärvi
– Karjalan kieli on ylen jygei kieli. Joga kerdua ajattelet, mittumua siändyö pidäy käyttiä sanoi taivuttajes. Karjalan kieles on tozi äijy sanua, kudamii löydyy suomen kielesgi. Oli tozi hyvä mieli kävvä Karjalah da tuttavuo Kižin suareh.
Päivi Harjusalmi
– Died’oi minul oli karjalaine Suistamospäi da häi kois ainos pagizi karjalakse. Minä ylen äijäl suvaičin sidä kieldy. Sit konzu 1900-vuozisuan allus vastavuin karjalazen naizen Marija Brendojevanke da kuulin, ku on olemas karjalazii, kuduat hyvin paistah livvikse, minul rodih himo opastuo putilleh karjalan kieleh. Sit rubein lugemah “Omua Muadu” da käymäh kursiloile. Nygöi jo maltan lugie, kirjuttua da paistagi. Kerran olin olluh Kižin suarel, duumaičin, a ku vie kerdazen piäzizin jarilleh sinne? Nygöi kogo nedälin tiä olimmo. Čoma järvi, Karjalan luondo, arhitektuuru, vahnat kiriköt, taloit, programmu, opastundu – kai oli hyvä. Ylen äijäl diivitti Jumalan kirkastuksen kirikkö, kudai rounogu ilmas seizou. On jygei ellendiä, kui muasterit maltetah sidä panna kundoh. Kursat annetah minule vägie da uskuo: eläy vie karjalan kieli da rahvas. Passibo suuri meijän opastajale Ol’ga Žarinovale. Hänes myö ainos suammo uuttu neruo da tieduo. On vessel da hyvä opastuo kieldy yhtes hänenke.
Jo mondu vuottu opastumah kieldy kursiloile kävväh Pirjo Sivonen da Pekka, karjalakse häi omua iččie sanou Peša Haimakainen. Karjalan kielen da kul’tuuran kursiloil nämmä ristikanzat tuttavuttihgi da miellyttih toine toizeh.
– Myö tuttavuimmo karjalan kilen kursiloil vuvvennu 2000. Sit aijas ainos olemmo yhtes da yhtesgi kävymmö opastumah kieldy. On hyvä tulla Kižin suarele. Suari on muuttunuh, se on toine da ku vie sai tiä olla kogo nedälin – se on suuri ihalmo. Meidy kummastutti tämä erinomaine kirikkö da sidä vie enämbi, konzu saimmo tiijustua, kui mennäh sen restavroičusruavot. Kursiloin programmu oli ylen mieldykiinnittäi. Myö enzimäi luvimmo da kačoimmo sanoi, a sit saimmo iče lähembi tuttavuo naizien da miehien ruadoloih. Myö saimmo nähtä, kui da midä ruatah karjalazet pelvahanke, kačoimmogi, kui seppy taguou raudua. Myö kerran kuus ajelemmo Karjalah. Tiä on čoma luondo da hyvät rahvas. Tänne ku tullet, duumaičet: ei pie meile Ispaaniedu da lämmii mualoi. On igävy, ku kursit loppiettihes.