Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Tiikšin aret

Corpus: New-writing language

New written karelian, Journalistic texts

Source: Uljana Tikkanen, Oma mua. № 26, (2017), p. 7

Tiikšin aret
(Karelian Proper)

Enšimmäistä kertua Tiikšin kylä on mainittu Lappalaisien pogostojen kirjašša vuuvvelta 1597. Še on vain enšimmäini kirjallini maininta, ka rahvaš tiälä oli eletty vielä monie vuosie aikasemminki. Näijen paikkojen enšimmäisinä eläjinä oltih saamelaiset, kumpasilta šuatih nimen järvi ta kylä. Tiikši-nimellä ei ole vielä löytyn šelityštä, šentäh kun šen ajan saamelaisien kieli äijälti eruou nykysaamen kieleštä.
Tiikšin kylie on kolme. Alušta oli Vanha Tiikši, šiitä karjalaiset elettih Šuurešša Tiikšissä ta Uuši Tiikši -kylä rakennettih 1930-luvulla.
Vanhašta Tiikšistä ei ole jiänyn nimitä, eikä Šuurešša Tiikšissä ole enyä vanhoja taloja. Tänne Tiikšinjärven rannalla rahvaš on rakennettu uušie taloja ta kešämökkijä. Talojen välillä näkyy vain vanha matkuštajan risti, šemmosie ašetettih teijen varrella tahi järvien rannalla.
Uuši Tiikši šeisou Tiikšinjärven toisella puolella ta kylän šuviošašša on Novinkajärvi. Kaunehet ikivanhat männyt ta hiekkarannat korissetah tätä kylyä.
Enšimmäini talo Uuvvešša Tiikšissä oli rakennettu vuotena 1932. Šiinä eletäh nytki. Šovan jälkeh kylä oli äijyä šuurempi mitä nyt, Tiikšissä oli meččätyölaitoš, nyt še on lopetettu. Nuorisuo kyläššä on vähän, šiih on šelvä šyy, ruatuo kyläššä ei ole. Karjalakši niise ei enyä kyläššä paissa. Tiikšin koulun opaštaja Anna-Marija Vargo pakajau vähäsen šuomekši ta hänen šuomen kielen opaštaja niise eläy Tiikšissä. Kalevalašta kotosin olija Vera Živeto jo monta vuotta on elän Tiikšissä. Hiän pakajau omien Kalevalašša eläjien lähisien kera karjalakši, šentäh kieli ei ole unohtun. Vera Mihailovna kerto meilä, mitä kyläššä nykyläh on.
Šanosin, viisi–šeiččemen henkie käyt töissä Lietmajärven meččätyölaitokšešša, koulušša ruatau 15 henkie, kaupoissa, ka kaikki ollah yksityisyrittäjien kauppoja. Klubi toimiu, še toimiu hyvin ta järještäy äijän kanšallisie juhlie, äijän ruatah lapšien keraki. Klubin tiloissa on käsityökerho, tanšširyhmä ta dramateatteri.
Šemmoni elämä on nykysillä tiikšiläisillä. Kun kävelet Tiikšin katuja myöten, heti huomuat, jotta kylä on puhaš. Kaikki nurmikot on niitetty, ihmiset ei lykitä ruhkie, pihat on hoijettu. Mistäpä paikalliset eläjät on šuatu šemmoni hyvä tapa?
Mie ajattelen, jotta še on jo vereššä, Vera Živeto miettiy. Još yksi šiivuou omua pihua, nuapurilla on häpie, jotta hänen piha on likani. Meilä oli hyvä kylän johtaja Anatoli Ivanovič Zaharčuk, hiän kuoli noin 5–7 vuotta takaperin. Vaikka kyläššä aina oli rahan puutehta, ka hiän otti työttömie ta hyö šiivottih kylän katuja ta alovehet kauppojen viereltä. Šamoin ni koululaiset joka vuosi šiivotah.
Olis hyvä, kun jokahisella olis šemmoni mieli, kuin Vera Mihailovnalla. Kyläläiset on jo totuttu puhtahuoh ta hoijetah kylyä. Še on hyvä esimerkki kaikilla.