Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Tozisuarnu

Corpus: New-writing language

New written Livvic, Texts for children

Source: Ol’a-čidzi, Oma mua. № 29, (2017), p. 11

Tozisuarnu
(Livvi)

Kuunnelkua vai, kui baba meile saneli:
Kačahtuattokseh lapset ymbäri, midä työ näittö?
Kumman mua on keski muailmal. Čomat, koskemattomat mečät, syvät puhtahat järvet, valgiet da mustat lammit, suuret, gu meret, suot, tävvet guarbaluo. Mečäs on äijy linduu, meččyelättii. Sie voit nähtä kui jänöi juoksou pagoh, da ni jällele ei kačo. Kui oravat hypitäh oksalpäi oksale da käbälis käbyy kannetah omih kololoih. Kuuzikos pidäy olla varatessah, eiga ilves huolemattomuttu tartuu niškah. A ollou kudžoimätäs töngitty, sit älä huaka, leveiočču on lähäl. Meččiä, yhtelläh, varata ei pie. Se syöttäy dai lämmittäy rahvastu. Kačos, mi on must’oidu, buolua, gribua da siendy. Parahat syömizet! Huomei teile tönčöidy panen päččih, käzil syöttö, etto ni luzikkua hiero, moine on magei. A gu tuattas tuonnou jänöin, sit veresty lihua pruazniekakse kylläl! Mečäs kaiken ijän suajah mužikat hallot, parret koin rakendamizeh. Vahnois ravielois pedäjis luajitah päretty. Sit niis valmistetah poimiččuu, viršii da kaikenmostu tavarua, mi pädöy emändäle kodiruadolois. Moine päre vie on hyvä virites. Ku čökkiät sen čikkah, sit pimies on valgei. A palau se kui, vai račkeh menöy! Yhtel aigua kuunnella sidä račkendua da tuhun ulvondua, ga ozutaheze, buito nuori neidine itköy omua sulhastu, ynnäigo neniä räčkähyttäy.
Hyviä pajuo da zuakkunua sanellah naizet, konzu pitkil ehtil näpitetäh villoi, kezrätäh da nieglotah. Toiči vačan ottau, sinnessäh nagratetah. A tuattas ainos hyviä nevvou verkon kuvotes da kuatančoin pohjittajes. Moizet ehtät ollah ylen lämmät, armahat. Maltetah rahvas ruadua dai huogavuo, itkie dai nagrua yhtel aigua. A midäbo on tolkuu čupus viruo da ohkua, kuolendua vuottua, neniä nirpistiä. Parem on yhtes joukos telmiä.
Jygei, kačo, jygei on elos. Sikse ruatah ruadozen, ga dostalikse igiä täydyy, maltettih karjalazet ajatella ei vai ičes, dai tulielois polvis. Joga kohtastu žiälöittih da äbäzöittih. Lapsethäi tullah, jatketah.
Muga ongi. Uvvet da nuoret vie parembakse luajitah omua muadu, vie enämbäl čopotetaheletäh. Kunnivoijah da käytetäh tuattoloin nevvondua, suvaijah omii juurii. Kačo vai, kalmoit kabrastetah, kirikkölöi da časounoi počestitah, toine toizele avvutetah, ollou hos svuad’bu libo pominkat.
Maltetah rahvas eliä. Moizen arvon vai oma kumman muahut voibi andua.
Kaččokkua, vai, lapsi-rukat, kuibo toizin sanuo, konzu kala šl’opettau verkos, konzu guarbaluo kahmalol voit nostua poimiččuh, konzu gribastu löydyy, gu nyblästy! Konzu sygyzyl da keviäl jiät čilketäh toine toizeh pienis aldozis. A suurel pakkazel mittuine magei on maimusuuppu, maidokiiseli da baban pastetut šipainiekat, da vie konzu net iče työ voijatto!
A min hyviä mieldy tuou kartohkupeldokezän kuokit da kytket, a sygyzyl kaivat muas “galoššua”.
A kezä! Mi hyvä on eliä kezäl! Suvaičettohäi kävvä kezoile. Gu tuletto niitylpäi, sie pin’oit, puarmat n’uokitah, da vie jälles heinien luondua kaiken rungan čokittäy da čahlou. Sit gu hyppiättö järveh, vezi lämmin, moine hyvä! Ohkatto, uideletto! Eigo se ole paras?
A savvun duuhu, konzu istutto da pajatatto tulelluo, meččyrandazes. Onget vies, kala vai näykkiy. Kodihhäi ainos tuotto keiton-toizen ahvendu, parkoidu, toičigi matikku libo haugi ustin ottau. Tottuhäi onelät gu suarnas!
Talvel on vähästy jygiembi, ga yksikai, silloigi löydyy äijy hyviä. Suksil da regyöl kai hierun mäit pevnuatto, kodih tuletto ruskiet rožat, märrät umbipäi, alazet gu jiäpalat käis. Sendäh nikonzu etto olluh voimattomat. Vikse havvottu hiilavu maido, vaste päčis otettu avvuttau, oma pastettu leiby da oman lehmäzen voi.
Kačos vai aigu menöy. Tulou ehty, da myös kuundelemah, midä vahnembat taratetah, toiči vie teilegi ruado löydyy.
Tämä elos, lapsi-rukat, kuuluu suarnakse. Tämä mua kuuluu suarnan muakse! Kaččokkua, vardoikkua da eläkkiä suarnan elostu ilmaine igä. Andakkua syvät da lujat juuret. Suarnu sit ei loppei, konzu työ saneletto sen omile vunukoile.
Suarnu tulou tovekse, uskokkua vai.