Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Tämä muisto on šiun ta miun

Corpus: New-writing language

New written karelian, Journalistic texts

Source: Pekka Mittojev, Oma mua. № 32, (2017), p. 6

Tämä muisto on šiun ta miun
(Karelian Proper)

Tänä vuotena täyty 80 vuotta Šuuren terrorin alušta. Tuon muistopäivän yhteyveššä Karjalan Krasni Bor- ta Sandarmohmečiköissä 4. ta 5. elokuuta piettih šurutilaisukšie, kumpaset oli omissettu Stalinin vainoajan uhrien muissolla.
Krasni Bor ta Sandarmohnämä paikat on yhissetty eri-ikäsie eri kanšallisukšien, uškontojen ta šivissykšen ihmisie. Muistopäivänä eri kaupunkiloista ta eri maista tänne tullah niijen heimolaiset ta lähiset, ket on löyvetty ikusen levon tällä karjalaisella mualla.

KYNTTILÖJÄ TA KUKKIE UHRIEN MUISSOKŠI
Illalla 4.
elokuuta Krasni Bor -mečiköššä keräyty yli šata henkie. Niijen joukošša oli Stalinin vainoajan uhrien jälkiläisie, kanšalaisjärještöjen ta vähemmistökanšojen etuštajie. Ihmiset tultih ken autobuššiloilla (Petroskoista oli järješšetty ilmani kuletuš), ken omilla autoloilla. Paičči Venäjän kanšalaisie, keräytynyijen joukošša oli Šakšan, Amerikan, Liettuan, Viron, Puolan, Hollannin, Šuomen ta Ukrainan etuštajie.
Ei ollun mitänä šurumiitinkijä eikä šuurija pakinoja. Muistomerkin juurella lašettih kukkie ta šeppelehie, šytytettih kynttilät ta ihmiset hajauvuttih hautaušmuata myöten, jotta ičekšeh muissella kuolleita heimolaisie.
Sandarmohih 5. elokuuta ihmiset alettih tulla äijyä aikasemmin virallisien tapahtumien alkuo. Šynkkänä pilvisenä päivänä muistomerkki näytti erikoisen šurulliselta ta läpitunkevalta.
Lyhyön miitinkin aikana ei kuulun poliittisie pakinoja. Kaikki pakasijat šanottih yksinkertasie, šelvie ta liikuttavie šanoja šurušta ta muissošta, mi on šäilyn ihmisien monen šukupolven šyväimissä, šekä šiitä, jotta šemmosie vainoaikoja ei šua enyä toistuvan ta jotta valtijon kaikista kallehimpana arvona ollah ihmiset, šen kanšalaiset. Šurutilaisuoh keräytynyöt kunnivoitettih šuuren terrorin uhrien muistuo hetken hil’l’aisuolla ta lašettih kukkie ta šeppelehie muistomerkkien juurilla.

KUMARTUA HEIMOLAISIEN HAUVOILLA
Sandarmoh-mečikön länšipuolella mie tapasin eryähän vanhan ämmön.
Galina Ivanovna Kvist eläy Petroskoissa, hänellä on ikyä 83 vuotta. Pyyhkien kyynälijä šilmistäh naini kerto, jotta hiän eččiy oman tuattoukon hautua, kumpani oli ammuttu näillä paikoin 1937 vuotena:
Viimekši olin käynyn tiälä jo aikoja takaperin ta šilloin vielä muissin, missä on hänen hauta, a nyt unohin, päivitteli naini.
Ei ole ketänä enyä paičči milma, ken vois tulla hänen hauvalla. Hänen tyttö eläy Šuomešša, hyö ei voija tulla tänne käymäh. Miula še niise tervehyš ei ole hiäppöni, ka himotti kuitenki piäššä käymäh tiälä ta kumartua tuattoukkoni hauvalla. Tuattoukko tuli Karjalah Šuomešta. Hiän ruato Solomannin šahakombinatilla ta šieltä hänet vankittihki. Tänä vuotena piätin kuitenki tulla tänne, ka en muissa, missä paikkua hänen hauta on. Kävelen, kaččelen vielä, kun en löytäne, lašen kukat kenennih toisella hauvalla. Antakkah Jumala rauhua kaikilla tiälä hauvatuilla.