Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

“...Ei ole missänä niin kultaista elämyä, kun miän Karjalašša!”

Corpus: New-writing language

New written karelian, Journalistic texts

Source: Ol’ga Il’uha, Natalie Pellinen, Oma mua. № 3, (2018), p. 8-9

“...Ei ole missänä niin kultaista elämyä, kun miän Karjalašša!”
(Karelian Proper)

VTA:n Karjalan tietokeškukšen Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutissa on valmissettu kirja “Еремеевы-Ряйхя: человек, семья, политика в карельском пограничье начала ХХ века. Исследование. Документы. Материалы / Jeremejev-Räihä: ihminen, perhe ja politiikka Karjalan raja-alueella 1900-luvun alussa. Tutkielma. Asiakirjat. Aineistot” (tiijollini toimittaja on Оl’ga Il’uha).
Kirja on julkaistu venäjän ta šuomen kielellä, kiännökšet šuoritti Natalja Pellinen. Painokšen luatimiseh ošallissuttih Karjalan tašavallan Kanšallini arhiiva ta Karjalan Šivissyššeura (Šuomi). Kirja on valmissettu ta julkaistu VTA:n “Istorijallini muisto ta Venäjän identtisyš” (ven. “Историческая память и российская идентичность”) -peruštutkimukšien ohjelman avuššukšella.

NUOREN PARIN IKÄVÄ KOHTALO
Tämän kirjan šiämyštäpohjana on nuoren pariskunnan Anna ta Vasili Jeremejev-Räihien yksityiskirjaset šekä Vasilin päiväkirja ta XX vuosišuan alun muijen Vienan Karjalan eläjien kirjaset.
Elävät ta tunnolliset aikalaisdokumentit annetah mahollisuš kurkistua karjalaisen muanviljelijän henkilökohtaseh muajilmah. Ne näytetäh, mitein tavalliset ihmiset keššettih ta ymmärrettih aikah dramattisie tapahtumie, ta mimmosina hyö nähtih iččieh ta omua roolieh armahan Karjalan elämäššä. Kirjašša on kuvattu rajašeuvun eläjien erikoisluatuista identitettie Venäjän ta Šuomen vaikutukšen risteykšellä.
Tunnetun Vienan Karjalaisien Liiton jäšenen Vasili Jeremejev-Räihän ta hänen puolisoh Annan (o.š. Titova) kirjaset hronologisešti katetah vuuvvet 1907–1908 ili Vasilin vankiččomisen, vankilaššaolon ta karkotukšen ajan. Venäläiset virkamiehet šyytettih Jeremejev halličukšenvaštasešta toiminnašta ta karkotettih hänet Keški-Aasijah, missä hiän kuoli keuhkotautih. Kohtalo erotti nuoret ihmiset vain kahen ta puolen vuuvven piäštä häijen jälkeh, šilloin Anna ei täyttän 19 vuottakana, ta hänen mieš oli 23 vuuvven ikähini. Niinä aikoina kirjasista tuli erotettujen puolisojen yhyšlanka. Kirjaset on ihmiellä šäilytty ta merkillistä on šamoin še, jotta ne pitän aikua ei herätetty tutkijien huomijuo. Annan kakšikymmentä kirjaista, mit hiän kirjutti Vasililla, oli löyvetty nippuna Šuomen kanšallisarhiivan Paavo Ahavan (Pavel Afanasjevin) keryäntähiseštä.

ANNA
Kirjan parissa ruatuas’s’a meitä aina ihmetytti Anna Jeremejeva-Räihän šisäkulttuuri, šivistyneisyš, uškollisuš omalla miehellä, rakkahuš koti-Karjalah ta šyvä uško Jumalah.
Šuomen kirjakielellä kirjutetut kirjaset rivi riviltä esitetäh kirjuttajan šyvyä, nuorešta ijäštä huolimatta kypšyö šieluo, kuvatah karjalaisen tytön jokapäiväsie huolie. Još Vasili Jeremejevin nimie ušeičči mainitah istorikkojen tutkimukšissa, niin hänen naiseh kohtalo, kuin še rikeneh tapahtuuki, oli jiänyn varjon puolella. Myö emmä šuanun löytyä Annan valokuvua. Još kellänih lukijista olis ajatukšie, mistä vois šuaha šen, mielellänä ottasima vaštah apuo.
Karjalan tašavallan Kanšallisešta arhiivašta Jelena Usačovan löytämät tiijot autettih šuaha šelvillä, jotta Anna šynty 15. pimiekuuta v. 1888. Hiän oli enšimmäisenä lapšena pereheššä ta hänen jälkeh šynty vielä kakši tyttyö. Ihan XX vuosišuan alušša pereh tuli Šuomen Koškelankyläštä (Vaasan gubernijan Lapuan pitäjä) jälelläh Vuokkiniemeh. Šuomešša Anna kerkisi lopettua kanšankoulun ta Vienan Karjalašša häneštä paistih kuin oikein viisahašta, šieväštä ta varakkahašta moršiemešta. Vuuvven 1905 Äijänäpiänä piettyjen häijen jälkeh Vasili Jeremejev toi nuoren naiseh Uhtuoh omah uuteh yksikertaseh taloh. Puolen vuuvven piäštä Vasilin vankiččomisen jälkeh Anna tuli jälelläh vanhempieh kotih Vuokkiniemeh.
Annan kirjasissa on äijän mainintoja Karjalašta ta kotikyläštä ta ne ollah täynnä hellyä lyyrisyttä ta luonnollisie tuatonmuallisie tuntehie: “Nyt kaunis Karjalani on šuoriutun omah moršiušpukuh!” “Kaunis on nyt miän Karjala. Še on nyt šuoriutun viherijäiseh pruasniekkapukuh! Kaunis on Karjalan luonto! En vaihtais Karjalani hiekkačärkkie, tuhatšuarisie järvijä, kumpasie myöten kymmenie valkopurjehisie venehie kiitäy, muajilman kultavuorih”. “Vuokkinientäni, šitä en vaiha rikkahimpahkana muajilman kaupunkih!”

RUATAJA TA UŠKOVAINI
Annan mieleštä ruato ei ole vain tapa kuluttua aikua ta šammuttua rakkahašta ihmiseštä eron kipuo, še on Ruatošuurella kirjaimella!
Juuri niin, kunnivoitukšella, ihan tavallisista, erähičči vaikeistaki toimista, kirjuttau Anna: “Tulin vašta potakkapenkkie luomašta, še tarkottauRuavošta!”. Ruato, varšinki yhtehini, on harraššuš, kumpani tuou iluo: “Ruavoin ahkerašti. Tänäpiänä olima papan kera nuotalla. Olipa oikein hauška še reissu”. Anna oli imen iččeheh karjalaisen kulttuurin ihantehet ta ne oltih naisen moralisena kiintopistehenä: “⊂…⊃ ei luaji mielilaisannimie kantua. Še on niin ruma nimityš!”. Mie kyllä uškallan tarttuo voimieni ta kykyni mukah vaikka mih ruatoh. Še onki Karjalattaren kunnivo!”
Uškovaisena ihmisenä Anna omissa ajatukšissah ušeičči kiäntyy Jumalah, šuoššuttau mieštäki luottamah Kaikkivaltijahan apuh. Kun Vasili kirjasissah kirjuttau karkotušelämän oloista ta vaikeukšista, ta häntä vaivatah ajatukšet tulovaisuošta, Anna viihyttäy mieštäh: “Ei armahaini šiun pie miän tulovaisuošta piätäš vaivata. Myö kahen elämmä vaikka pal’l’ahalla kallivolla! Myö olemma nuoret, tervehet. Rakaššamma toini toista tulisešti. Emmä kumpikana ole oppin elämäh muajilman loissošša, turhašša hienouvešša. Ta mi on kaikkein kallehinta ihmisellä, še on meilä. Luottamuš Jumalah, ta šilloin ei ole ihmini onnetoin!"

ELÄMÄ KIRJASISSA
Eroššaolon aikana Anna yritti kirjuttamalla pityä yhteyttä mieheh.
Kirjasista tuli hänen luonnollini tarveh ta velvollisuški. “Kirjutan šini, kuni käteni lämpimänä pisyy!” huutau hiän eryähäššä kirjasistah. Anna yritti työntyä kirjasie joka netäli pyhinäpäivinä. Šilloin Vuokkiniemeštä Šuomuššalmeh läksi pošti, šen tominnan oli järještän tuattoh Jyrki Titov.
Ainut pyyntö, kumpasella Anna kiäntyy miehen puoleh šinnikkähäšti toistaen šitä muutomašša kirjaseššaantua lupa jatkua koulutušta Šuomen kanšanopistošša. Anna pyrkiy olemah ušottava ta šamalla harvapakinaini: “Vain još mie lähen “Kanšanopistoh”. Šiitä on kuiteski hyötyö elämäššä. Tiälä mie en voi koko talvie toimettomana olla. Kuolen ikäväh. Kun antanet luvan, niin šyyškuušša lähen”. Toivon vallašša Anna šeuruavissaki kirjasissah myöštyy šamah aihieh.
Kirjaset annetah käsityš karjalaisen perehen jokapäiväseštä elämäštä, kotiväjen hommista. Annan tavallini päivä on täynnä touhuja ja kotitöitä. Naisen päiväjärješšykšeštä kuitenki löytyy aikua lukomiseh, tarpehellisih mieliharraššukših šekä kylätytön vuatimattomih huvitukših: “Huomenekšella, kun havaččeuvun, niin tietyšti šuoriuvun ta rukoilen Herrua iččeni ta šiun puoleštaš, armahaini. Šiitä autan muamuo ruuvvan laittamisešša ta muissa huomeneštoimissa. Päivällä, još ei ole pihatöitä, niin kun šahuamista tahi muuta, tikutan tahi virkkuan. Iltapäivällä luven mitänih kirjua, tahi rikenempäh šiun kirjasie. Käyn toičči kostihki ta pyhinäpäivinä kisoja kaččomah. Šinne mänen šilloin, kun kova ikävä mieltäni kalvau. On miula kakši pientä mirrie ta nurmikkokašvija, niitä hoitelen ta mirrien kera leikittelen. Kun miula olis pienokaini “kuklani”, miula ei olis niin kova ikävä”.
Paičči Anna Jeremejeva-Räihän kirjasie kirjašša tulou esih äijän muutaki ainehistuo. Mitä tilattih karjalaiset kauppiehat Šuomešta ta mitä tavarua välimiehet voitih varaštuaki matan aikana? Mitä kuulumisie kirjutettih omahisilla ta yštävillä Vienan karjalaiset XX vuosišuan alušša? Ket piettih šilmällä karjalaisie eläjie ta kirjutettih heijän piälläh ilmihantoja? Mintäh karjalaiset karkotetut Vasili Jeremejev ta hänen kohtalotovarissa Hotatta Remšujev ei onnissuttu vuokruamah fatierua eikä oštamah maituo paikallisväjeltä pohjois-Kazahstanissa? Konša ta mitein katkesi Anna Jeremejeva-Räihän elämänlanka? Vaštaukšet näih ta monih muih kyšymykših tiijonhimoni lukija löytäy uuvvešta kirjašta.