Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Arhankelin karjalaisien välit Šuomen kera

Corpus: New-writing language

New written karelian, Journalistic texts

Source: R., Oma mua. № 4, 5, (2018), p. 9, 9

Arhankelin karjalaisien välit Šuomen kera
(Karelian Proper)

Izvestija (Šanomat) -lehen šivuilla jo monta kertua kirjutettih, jotta karjalaiset käyväh kauppua Šuomeh, ka šiitä oli mainittu vain lyhyöšti, a myönnin luonnošta šekä toisista šuhtehista ei ollun pakinua. Täššä kirjutukšešša mie tahonki kertuo Arhankelin gubernijan karjalaisien välilöistä šuomelaisien kera.

Kaikin tiijetäh, jotta karjalaisilla on paha kyntömua, ta jotta šuaha omista ponnissukšista hoti kuta-mitä kašvattua, pitäy tuuvva äijän lantua ta kovašti ruatua. Šentäh kešällä melkein kaikki karjalaiset eletäh koissa. Ka niin voit šanuo vain niistä karjalaisista, ket eletäh lähellä Šuomen rajua ta loittuona Vienanmeren rannikošta. Karjalaiset, kumpaset eletäh lahellä Pomorjua, Šuomeh käyväh harvoin, a eniten käyväh tienestillä Murmannih šekä palkkauhutah töih pomorien laivoilla.
Rajakarjalaiset kešä eletäh koissa, a talvekši männäh Šuomeh. Lähetäh nuoret ta vanhat, miehet ta naiset, teiniikäset ta lapšet. Miehet eniten männäh laukunkantajina, ka monet palkkauhutah tehtahilla, kaivokšilla, työpajoih, mečän hakkuuh ta uittoh, muataloušta multatöih.
Naiset, a šuurin miärin neiččyöt, lähetäh palvelukšeh, ompelimoih šekä toisih laitokših, missä tarvitah naisien voimua.
Pojat, noin 10-vuotisista alkuan, männäh omien tuattojen ta vellien kera, kumpaset otetah heitä, jotta totuuttua laukunkantajan työh, a eryähät vielä i šitä varoin, jotta ei šyötäis koissa leipyä talven ajan, ka šyötettäis iččie palkkatyöllä tahi kerjyyllä.
Šuurin prosentti läksijistä ollah miehet ta aikuhiset prihat (noin 80%). Toiset ollah 10–16-vuotiset pojat, naiset ta neiččyöt.
Kotih jiähäh vain kaikista varakkahammat isännät, kellä paikan piällä on oma kauppa tahi aika šuuri talouš, mi antau elinvarua. Šamoin jiähäh ni šuuriperehiset, kumpasilla perehen monieš jäšen mänöy Šuomeh, a toiset jiähäh kotih, jotta talvella pärjätä kotihommien kera.
Talvella kotiruatoja on vähän, a kešällä äijän, ta šentäh karjalaiset kešä eletäh koissa, a talvekši männäh Šuomeh. Hyö aletah lähtie joukkoloilla ta melko aikaseh (elokuun 1. päiväštä alkuan), ta šillä tavoin, jotta viimeset lähetäh jo noin 1.–15. šyyškuuta. Heijän olomini Šuomešša keštäy noin šeiččemen, kahekšan tahi yhekšän kuukautta. Talvella hyö harvoin käyväh kotih ta hyvin vähäkši ajakši. Kevyällä niise tullah pienillä joukkoloilla ta äšen yksittäin eri aikah, kevätkuun enšimmäisistä päivistä alkuan Petrunpäiväh šuaten.
Tavallisešti lähtö koista ta myöštymini jälelläh tapahtuu lämpimänä kautena, konša ei ole rekikelie. Oikeita teitä, kumpasien myöten vois ajua heposella, kešällä ei ole. Pitäy kulkie polkuja pitin, mitä tallattih jalkamiehet. Tietyšti, pitäy kulkie aštumalla ta vielä i kantua šeläššä laukku vuatteijen ta toisien evähien kera. Ka mainičen, jotta paikalliset eläjät on totuttu šemmoseh kulkukeinoh, eikä kovin mielelläh ta harvoin käytetäh heposie talvellaki, šentäh kun talvella tiälä hyvin šuosittuna on hiihtämini šukšilla. Tietenki, hoti laukkuo kantajan ihmisen on vaikieta kulkie, ka še on mahollista.
Ka šattuu vaikiempieki tapahukšie. Esimerkiksi, kyläläisillä loputah jauhot, šuurmat, kahvit ta toisien kaikista tarpehellisien tavarojen, kuin öljyn, muilan, kynttilöjen talvivarat. Hyö männäh kauppiehan luo, ka hänellä niise on puuteh. Moušot, hyö ei keritä tuuvva kaikkie talvella tahi rahua ei riitä, ka niin tapahtuu melkein joka vuosi.
Šiinä še jouvutahki ihmiset käršie kapeluo, vet šuahuštua tarpehellisie tavaroja heijän on pakko Kajuanista tahi Kemistä, a molommat kaupunkit ollah 200–300 virššana piäššä heijän kyläštä. Ta šen lisäkši kuin yhteh, niin ni toiseh linnah ei ole tietä, kumpaista myöten vois vetyä tavarua.
Niinpä, šemmosien šyijen takie, karjalaisilla šynty palava tahto yhistyä omat kylät teillä kuin Kemih, niin ni Kajuanih.
Šentäh kun miun artikkelin aihiena on välit Šuomen kera, niin mie rupienki pakajamah tieštä Kajuanih. Tie pitäy luatie vain šillä alovehella, mi on rajan tällä puolella, šentäh kun Šuomešša teitä on joka paikašša.
Eryähistä šuurista kylistä tiepätkänä Vuokkiniemeh šuaten on šuuri Kuittijärvi. Kulkomini ta tavarojen vetämini järvie myöten ei tuo mimmosiekana vaikevukšie, još on olomašša šoutoveneh. A Vuokkiniemeštä ielläh rajan šuuntah ei ole vesitietä noin 30 virštua Kivijärvi-kyläh šuaten. (Kivijärvi-kyläštä vesitietä ta tietä rajan poikki niise ei ole. Kivijärveštä rajah šuaten on noin kolme virštua, ta rajašta šiih paikkah, mistä voit jatkua matkua vettä myöten Kajuanih ta Uleaborgih, on vielä virštua šeiččemen, ta vielä lähellä on šuomelaini tie. Ka on ni toini tie: Kivijärven kautti, šiitä Latvajärveh yhekšän virštua, a Latvajärveštä Šuomen tieh jiäy vielä virštua kakšikymmentä.) Šiinä on tie, ta šitä tietä voit kulkie aštuja šekä voit ajua rekeh tahi kärryh val’l’aššettu heponi. Ka še on luonnollini tie eikä ihmisvoimin šilennetty. Šen lisäkši še on hyvin kivikäš ta šemmosešša kunnošša, jotta vetyä šitä myöten tavaroja on mahotointa.
Tietyšti, karjalaiset oikein tarvitah tietä. Ta vuuvven 1908 kešällä hyö alettih rakentamah tietä rajah päin Kivijärven kylän kautti. Paikka oli tarkissettu, merkitty ta mitattu, ta ihmiset alettih luatimah tietä. Ruattih karjalaiset ta šuomelaiset. Työmiehien ruato palkittih eryähien karjalaisien ta šuomelaisien kauppafirmojen lahjoilla, kumpasilla tämä asie oli erittäin hyövyllini ta tärkie.
Noin viiješšä virššan piäššä Vuokkiniemeštä alettih luatie tietä Kivijärveh päin. Hakattih meččyä, viännettih muašta kivijä ta korjattih niitä, täytettih šoita, tien molommin puolin kaivattih ojie. Tie luajittih noin kahen ta puolen šylin levie. Šitä myöten šais ajua kuin ihmisien hevoisvaunušša, niin ni vetyä tavarua heposilla. Kemin ta Nisan välisellä tiellä pätkä Ušmanah šuaten on äijyä pahemmašša kunnošša, ka šitä myöten aina ajetah, mintähpä tiäläki ei vois ajua?
Tietä oli luajittu jo virštua kolme–nellä, kun äkkie, puitto lumi piällä, tipahti kielto tien rakentamiseh. Karjalaiset, tietenki, alissuttih kieltuo ta pietettih tien rakentamistyöt, ka kaikin vuotetah ta eletäh toivošša, jotta konšanih jatetah tien rakentamista, tahi hoti heilä annetah lupa luatimah tietä omin varoin.
Poštiyhteyttä rajan poikki niise ei ole. A kun mie jo šanoin ennein, Karjalan väještön melko šuuri prosentti käyt tienestillä Šuomeh. Ta ajatelkua vain, mieli šuaha kirjani Šuomešta Karjalah, pitäy šitä vuottua kolme–nellä netälie, šentäh kun kirjani enšin lähtöy Šuomešta Piiterih, a Piiteristä Kemih Arhankelin kautti, a jo Kemistä še työnnetäh vaštuavih volostihallinnoih ta poštiošaštoih, kumpasista kirjani lähetetäh šeuruavih volostihallinnoih ta niin ielläh miäräpaikkah šuaten.
Kirjani kulkou kaiken šen matan netälissä kolmešša hyväššä tilantehešša, a još on rospuutta-aika, šykyšyllä tahi kevyällä, niin matkah tarviččou kuukautta puolitoista–kakši, kumpasien aikana kirjani kulkou noin kakši tuhatta virštua.
Još olis poštiyhteyš šuorah rajan yli, niin kirjani tulis miärättyh paikkah päiväššä nelläššä–viiješšä ta kulkis virštua 300–500.
Tietyšti, karjalaiset kaiken šen hyvin tiijetäh ta melkein konšana ei lähetetä kirjasie Karjalah mainittuna keinona. Ennein, konša hyö kirjutettih kirjasie, niin työnnettih niitä Šuomen poštiošašton atressilla, mi on kaikkie lähempi miäräpaikkah ta lisättih šiih atressih miäräpaikan atressi. A šiitä poštiošaštošta yksityishenkilöt erityiseštä rahapalkinnošta aštumalla kannettih poštie poštinšuajalla Karjalah. Tietenki, hyö kannettih ni kirjasie lähettäjiltä Karjalašta Šuomen poštiošaštolla niise erityiseštä rahapalkinnošta. Niin oli vuuvven 1910 kevyäh šuaten, kuni ei tullun kielto kirjasien ta toisien työnnökšien kulettamiseh rajan poikki.
Još karjalaiset niin tarvitah poštiyhteyttä rajan poikki, niin mukava ois tietyä, mitä kuletetah Karjalah poštin kautti. Tietyšti, kun oli jo šanottu, molommin puolin rajua kirjutetah toini toisella tienestillä männyöt ta kotih jiänyöt. Šen lisäkši monet tilatah šuomelaisie lehtijä ta kuukaušilehtijä. Šentäh kun monet tilatah šuomelaisie lehtijä ta kuukaušilehtijä ta kirjutetah toini toisella šuomen kielellä, niin noušou uuši kyšymyšollahko karjalaiset luku- ta kirjutuštaitoset šuomen kielellä? Niin, melko šuuri prosentti karjalaisie šuatetah kirjuttua ta lukie šuomekši. Vähä mi mieš ei šuata lukie ta kirjuttua šuomekši, a šen lisäkši ni monet naiset ta neiččyöt niise ollah luku- ta kirjutuštaitosie šuomen kielellä. Šentäh hyö luvetahki šuomelaisie lehtijä ta kirjutetah kirjasie šuomekši. Kun kerran karjalaisien enämmistö käyväh Šuomeh, niin melkein kaikki karjalaiset šuatetah paissaki šuomekši. Pitäy huomauttua, jotta karjalan kieli muissuttau šuomie, ka kuiteski on ni melko šuuri kieliero.
Niin jotta karjalaiset Šuomešša ollešša opaššutah lukomah ta kirjuttamah, šiitä erilaisilla tehtahilla ta työpajoilla ruataen tutkitah eri ammattija ta totutah konehien käyttöh. Ka, pahakši mielekši, ne ihmiset, ket opittih minih ammatti tahi löyvettih ičellä hyvä työ, jo ei myöššytä jälelläh Karjalah, a šuurin miärin jiähäh Šuomeh tahi männäh vielä loitommakšiRuoččih, Norjah, Amerikkah.
Tärkeintä, mitä karjalaiset tuuvvah Šuomešta kotih, on hyväšanasuš, vierahanvaraisuš, ahkeruš, himo lukomah ta tiijuštamah uutta, taipumuš tervehellisih huviloih. Šen tähen šattuu, jotta eryähät karjalaiset piäššäh opaštumah korkieh kouluh ta šuahah hyvä työpaikka.
Iče šuomelaiset autetah omie heimovellijä-karjalaisie noštamah kulttuuritašuo. Šuomelaiset julkaissah lehtijä ta kuukaušilehtijä, mit on kokonah omissettu karjalaisella kyšymykšellä. Šamoin on šeuroja, kumpasien tarkotukšena on karjalaisien šivissyš. Hyö painettih muutoma aapini šekä peruššettih Karjalašša šuomelaisie kouluja, mit šiitä kiellon jälkeh pantih kiini. Iče šuomelaiset vähän ta harvoin käyväh Karjalah.
Ajattelen, jotta tulovaisuošša välit paretah, šentäh kun kuuluu huhuja, jotta Vuokkiniemen kyläššä avatah poštiošašto, šekä avatah ni poštiyhteyš rajan poikki, Uleaborgin gubernijan Salmisan poštiošaštošta alkuan Kemin ujezdin Uhtuan poštiošaštoh šuaten. Ta ei ainuoštah karjalaiset tarvitah poštikuletušta rajan poikki, kun kaikki venäläiset niise, ket palvellah Karjalašša ta tilatah lehtijä ta kuukaušilehtijä Piiteristä. Šilloin hyö voitais šuaha lehet muutoma päivä aikasemmin Šuomen kautti, mitä vuottua niitä Arhankelin kautti.
Šen lisäkši tämä yhteyš on vielä šentähki hyvin tärkie venäläisillä, ket ruatah Karjalašša, jotta konša šykyšyn tullešša loputah jauhon, öljyn, kynttilöjen, kahvin, šokerin, tupakin ta toisien tarpehellisien tavarojen talvivarat, niin rutompah vois šuaha kaikkie, mitä tarviččou.
Još olis kunnon tie tavarapunktien ta rautatieašemien šuaten, niin elintärkeitä varoja aina ois kyllitellein ta ei pitäis käršie niijen puutehta eikä karjalaisilla, eikä venäläisillä, ket palvellah Karjalašša.