Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Repol’a. Elämyä ta ihmisie kahella puolella rajua

Corpus: New-writing language

New written karelian, Journalistic texts

Source: Natto Varpuni, Oma mua. № 6, (2018), p. 6

Repol’a. Elämyä ta ihmisie kahella puolella rajua
(Karelian Proper)

Uuši Repol’an šeuvun värikkähäštä istorijašta ta repolaisien kohtaloista kertoja kirja piäsi ilmah Šuomešša. Kirjan toimittajana on professori ta Repola-seura ry:n johtaja Pertti Rannikko, kumpani oli monta vuotta tutkin ta kerännyn tietoja täštä raja-alovehešta ta pakautellun repolaisie Venäjällä ta Šuomešša.
“Tämän kirjan tarkotukšena ei ole toistua istorijankirjutukšen tavanomasie kertomukšie Repol’ašta erilaisien intohimojen ta taistelujen keškipistehenä, Pertti Rannikko kirjuttau kirjan esipakinaššah. Tavottehena on kuvata alovehella eläjien ihmisien ta šukujen elämyä ta elinvaiheita. Istorijan tapahtumat ta valtakunnan rajan vaihtuja luonto ollah kirjašša kehikkönä, kumpani vaikuttau ihmisien elämäh molommin puolin rajua ta šiirtäy heitä eri puolilla.”
Kirjan alkuluvušša on kerrottu Repol’an istorijašta alovehen elottamisešta alkuan. Puukauppa Repolasta Suomeen -artikkelissa Lieksan kulttuurišihteri Asko Saarelainen käsittelöy Repol’an puun uittuo ta jaloštamista Šuomen puolella 1900-luvulta alkuan 2017 vuoteh šuaten.
Kirja ei olis ilmeštyn ilman repolaisien aktiivisutta. Šinne on poimittu Repol’an alovehella eläjien muisselmie ta kertomukšie, Šuomeh muuttanuijen šukutarinoita ta kuvaukšie yhtehisistä Repol’an matoista, mitä Repola-seura ry järještäy 1990-luvulta.

Muistikuvie lapšuošta neuvoštovallan alkuvuosina

Senja Kolpakova (o.š.
Duaninen) šynty v. 1919 Repol’an Duanisen niemellä, kumpasešta oli matkua kirikönkyläh nelisen kilometrie. Hiän opaštu koulušša kirikönkyläššä ta eli šillä aikua nellä vuotta Repol’ašša lapšienkoissa. Keškikoulun (luokat viisi–šeiččemän) hiän kävi Rukajärvellä. Eläkkehellä ollešša hiän kirjutti lapšušmuisselmie, kumpaset kuvatah elämyä Repol’an alovehella 1922–1933.
…Repol’ah oli peruššettu lapšienkoti ta olima muamon kera käynyn kevyällä šen avajaisissa. Tällä käynnillä miellyin lapšienkotih. Jotta miula olis paremmat mahollisuot opaštuo, muutin šinne šykyšyllä elämäh. Lähtö koista on painun miun mieleh kaikkine pikkušeikkoineh. Muamo ta velli prostiuvuttih miun kera ta lähettih aivompah huomenekšella töihi. Muamo šepyäli milma kyynäleitä piettäen ta pyysi olomah hyvänä tyttönä liikua ikävöimättä, enhän matkušša loitoš ta tulemma ušein tapuamah. Velleni anto miula nenäliinan, kumpaseh oli kiäritty kolmen kopeikan raha ta šano, jotta oštasin šillä ičelläni karamellie. Hiän šano niise, jotta još alan ikävöijä, hiän tuou miut kotih. Klavačikko heilahutti kiällä hyväštiksi ta šano, jotta huomena tapuamma koulušša. Kun olima valmehet lähtömäh, ämmö leikkasi kannikan huomenekšella paistamašta ruisleiväštä, kiäri šen puhtahah riepuh ta työnti poveh miun palton alla. Tämä olkah šiula ošakši, jotta tulisit jälelläh omah kotih, omih leipih kun eloš ošattuu”, hiän šano nyyčkyttyän

Pakk asella pakoh Kuhmoh

Kun Repol’an aloveh vuuvvešta 1922 joutu neuvoštovallan valvontah, šuuri joukko repolaisie läksi Šuomeh.
Pakolaisie alko tulla šuurin joukoin rajan toisella puolella Pielisjärvellä (nykyni Lieksa) ta Kuhmonniemellä (nykyni Kuhmo). Tuula Kilpeläinen kuvuau oman ukon Vasili Ontonpoika Homasen perehen matkua Repol’an pitäjän pohjoisošašša olijašta Šuarenpiän kyläštä Kuhmoh.
…valmistauvuttih ruttoh lähtömäh: mukah otettih vain vuatetta ta vähän šyötävyä. Parempie vuatteita peitettih lähisellä šuarella. Šanottih, jotta tullah jälelläh kahen netälin piäštä, no Homasien vellekšien talon šalin kattokruunu šärettih, šentäh kun vellet tiijettih, jotta myöštymistä ei tule. Elukat jiätih paikoillah navettoih ta kišša jäi pankolla kaččomah, kun lähettih.
Vasili-ukollani oli šilloin naini Irina (o.š. Pikarinen Repol’an pogostan Pikarinniemeltä) ta viisi lašta. Rekeh issutettih Irina ta pienimmät lapšet Veera ta Taina. Vanhimmat lapšet Jelena, Heikki ta Ville kulettih ošan matkua hiihtäen. Kymmenien hevoisrekien muovoštama kulku šuuntasi tutulla kauppatiellä Kuhmoniemen šuuntah.
Nuorie poikie ta tyttöjä hiihti hevosien peräššä, šentäh kun reješšä oli paikkoja rajotetušti pienimmillä lapšilla ta muamoilla, kumpasilla oli šylilapšie. Enšimmäiset kolmekymmentä kilometrie tultih melkein paniikissa mahollisimman teräväh. Luajittih šuuret tulet heti kun oli ylitetty rajalinja, šentäh kun oli oikein kylmä. Yksi platenčča oli kuollun kylmäh šiihi männeššä. Lämmiteltih ta jatettih matkua šilloseh Kuhmoniemen kirikönkyläh päin
Kirjasie rajan takuata Lieksalaini Johanneš Moisseinen šai kešällä 1963 kirjasen rajan takuata. Še tuotih šuomelaiset uittomiehet, kumpaset oltih Tuulijovella tai Lieksanjovella vaštahottamašša Neuvoštoliiton puolelta tulijie puita. Kirjasešša kerrottih rajan toisella puolella eläjistä heimolaisista ta tovettih, jotta hyö oltais kiinnoštunuita yhteyvenotošta.
…Puijen luovutukšešša ruato äijän karjalaisie, kumpaset ruavošša paistih šuomen kielellä. Näissä töissä oltih niise Repol’ašša eläjät vellekšet Viktor ta Mikko Moissejev. Juuri hyö oli työnnetty omalla šeukulla Johannekšella tervehyisie. Heijän ta Johannekšen tuatot oltih vellet, kumpaset 1922 vuotena oli jouvuttu eri puolilla rajua. Johanneš oli vanhemmiltah kuullun, jotta heilä oli Repol’ašša heimolaisie. Tarkemmin hiän ei näitä muistan, ka nyt hiän šai tietyä, jotta šielä eletäh ainaki hänen enšimmäiset šeukut Viktor ta Heikki ta muitaki lähisie.
Tervehyisie Repol’ašta tuli Johannekšella iellähki, ka lähisempi yhtevyš rajantakasien heimolaisien kera alko vašta vuosituhannen vaihtien jälkeh. Karjalašta oli kučuttu uittomiehie kešällä 2002 järješšetyillä uittoperinnehpäivillä. Mukana oli niise šeukku Viktor Moissejev, kumpasen Johanneš nyt tapasi enšimmäisen kerran. Viktor šano Johannekšella: ”Etpä ole käynyn Repol’ašša”. Johanneš vaštasi, ettei ole käynyn, kun ei piäše šuvun kotikyläh Pläkkäjäh. Viktorin mukah šinne piäšöy kyllä käymäh mouttorivenehellä. Johanneš lupasi, jotta kyllä hiän šiitä tulou, ta läksi šeuruavana kešänä Repolašeuran järještämäh matkah

Repola-seura ry lahjotti kirjan 12 kappalehta Repol’ah (koulun kirjaštoh) ta kolme kappalehtaLentierah. Šuomešša šitä on myöty jo noin 250 kappalehta. Voisimma lähettyä pari ilmaista kappalehta Petroskoin kirjaštoih, missä käyt šuomen kielen taitosie asiekkahie, professori Pertti Rannikko šano.