Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Karjalaini starina

Corpus: New-writing language

New written karelian, Journalistic texts

Source: Jevgenija Volunkova, Oma mua. № 13, 14, 15, (2018), p. 8, 8, 8

Karjalaini starina
(Karelian Proper)

Vuokkiniemen koulu on rakennettu šuomelaiset. Kylän eläjät paissah karjalan kieltä, juuvvah šuomelaista kahvie ta pahekšitah, jotta ulkomuapaššissa ei riitä šivuja.

Kakšikymmentä vuotta takaperin Vuokkiniemeh tuli šuomelaisien rakentajien prikaati. Hyö rakennettih kolme hiršitaluo kaunehineh ikkunastauččoinehše oli uuši koulu. Vanhan koulun tiloissa toimiu nyt Kylätalo. Kuni kouluo rakennettih, akotuttih, löyvettih paikallisie neiččysie ta vietih puolisot Šuomeh. Karjalaisšuomelaiset yhtehmänöt ei olla näillä šeuvuilla harvinaisuš, Vuokkiniemi on lähellä Šuomen rajua, noin 100 kilometrin piäššä.
Heti et ni piäše piällä, ken še kylyä myöten šiula vaštah aštuu, paikallini eläjä vai šuomelaini turistivuattiet on kaikilla šamanlaiset, šuomelaisetfirmennoit”. Eikä iče kylä enši nävöltäh tunnu Venäjän šyrjäkylältä. Monet talot on mualattu šuomelaisella “Punamaalillata korissettu jouluvaloilla. Pihat on kunnolla šiivottu, komiena šeisotah tuuhiet kuušet, truvoista tulou “kiharašavu”, ikkunoissa paletah šuomelaiset joulukyntteliköt. Joka paikašta kuuluu karjalaista pakinua. Vain katujen nimitaulukot näytetäh, jotta olemma Venäjän puolellaniitäki venäläisen on vaikie lukieUlitsa Perttunena (Perttusen katu).
Vuokkiniemen šuomelaiskarjalaini koulu on ainut pieni keškikoulu Venäjällä. Tiälä opaštuu 39 opaštujua ta ruatau 11 opaštajua, šen lisäkši on vielä lapšientarharyhmä. Lapšie opaššetah tavallisen venäläisen šivissyšohjelman mukah. Kuitenki tiälä voit käyttyä turistija, šentäh kun kaikki täššä koulušša toimiu niin, kuin et niä muuvvalla venäläisissä kylissä.

LÄNNEN VAIKUTUŠ
Tänäpiänä Vuokkiniemen koulun johtaja Valentina Lipkina matematiikkaopaštajan ieštä vetäy tuntie yhtehisen luokan lapšilla.
Koulušša melkein kaikki luokat on yhissetty, šentäh kun opaštujie on vähän. Yhennellätoista luokalla opaštuu vain yksi poika, toisellaniise yksi. On luokkie, missä on kakšin, kolmin lapšin. Kaikista šuurin on viiješ luokka, šiinä opaštuu kymmenen lašta.
Tänäpiänä Valentina Aleksandrovna šelittäy uutta teemua. Hiän käynnistäy tietokonehen opaštajastolalla ta interaktiivisen taulun. Väliajalla mänemmä oppiretkellä.
Koulun puurakennukšet ollah kuin starinamaiset talot. Joka talon ulko-oven eteh on ašetettu jalaččien puhistamisharjatole hyvä puhissa kenkät, ennein kuin männä šiämeh. A šiämeššä voit riišuo jalačitlapšet šukkasillah juokšennellah kouluo myöten ta issutah tuntiloilla. Luokkahuonehien ta käytävien šeinät ei ole piällyššetty. Pyörien puuhiršien tuokšu huimuau piätä. Joka rakennukšešša on vešša ta käsien kuivatuškoneh. Urheilušali on varuššettu nyrkkeilyö varoinšiinä on mattoja, nyrkkeilyšäkkijä, nyrkkeilykintahie ta hammaššuojie. On šiinä voimistelulaittehie, tennis-stolie ta äšen fitbolija.
Kaikissa ikkunoissa on šälekaihtimet. Luokkahuonehissa on tietokonehie ta koulušša toimiu wi-fi-yhteyš. Vaikka toičči varšinki kovan tuulen takie netti mänöy poikki. Lämmityški tiälä ei ole tavallini diiselilämmityš, avihrie” – šuomelaiset on purattu kuuši loukkuo ta ašetettu geotermisie pumppuja. Perintehellisien oppiainehien ta enklannin kielen lisäkši lapšet opaššutah šuomen ta karjalan kieltä. Ennein oli vielä kantelehšoiton oppitunti, ka opaštajan šairauven takie še jouvuttih ottamah pois opaššušohjelmašta.
Šuomelaisien kera meilä on ollun monivuotini lämminhenkini yhteistyö, Valentina Lipkina kerto. Tämä kouluki oli rakennettu yhtehisen projektin mukah. Šuomen hyvänluajintajärještö rikeneh tuou meilä kirjutušvälinehie, järještäy pruasniekkoja ta kulttuuripitoja lapšilla. Mie olen nähnyn hyvin monta kyläkouluo ta melkein kaikissa niissä ulkohuonehet ollah pihalla, a meijän koulušša on vielä šuihkuki. Ta yhteheš kaikki mitä tarviččou! Oppikirjoja ta muuta oppiainehistuo on riittäväšti. Ainut, mihi myö tarvičemma lisyä varoja ollah oppivihkot. Ka kešällä lapšet käyväh marjua poimimašša ta tienatuilla rahoilla oššetah niitä. Opaštajista ei ole puutehta. Meilä on oikein hyvät opaštajat, äšen kaupunkiloista nuoret ammattimiehet tullah meilä ruatamah.
Ei yksistäh šuomelaiset auteta kouluo. Auttau Koštamukšen malminrikaštamokombinatti. Konša kouluh piti šuaha pešualtahat, koulun johtaja kiänty kombinatin johtokunnan puoleh ta ne annettih rahua.
Konša meilä mitä tarviččou, rupien eččimäh rahua ta ečin kuni en löyvä. Miula ei konšana tullun ieš ajatuštakana kyšyö rahua koulun tarpehih koululaisien vanhemmilta. Toičči šuan rahua paikallisešta b’utžetista, toičči sponsorit autetah... Kohta päiväkotih tuuvvah uuvvet urheiluvehkehet, meinuamma ašettua lapšilla pienen urheilukompleksin. Biologija- ta hiimijaluokkahuoneheh tulou kohta uutta kaluštuo...
Ka ei kaikki näytä niin starinamaiselta. Jo monta vuotta yritetäh šuaha urheilukenttä koulun eteh. Projektin mukah šitä vaššen pitäis šiirtyä šähköpylvähät, ka paikallini ičehallinto ei anna šiih lupua. Ka Lipkina ei meinua antua periksi, lapšilla pitäy harraštua urheiluo verekšeššä ilmašša!
Vuokkiniemen opaštajien palkat ollah alla 30 tuhatta rupl’ua. Koululaisilla, mit opaššutah hyvin, šuomelaiset makšetah stipentijoka vuosi koulun parahat opaštujat šuahah palkintona euroja. Šumma ei ole šuuri – 20 euruo, ka lapšilla še merkiččöy äijän. Valentina Lipkina ta muut koulun opaštajat käytih Šuomen kouluissa vaihtamašša kokemušta. Vapua ta yštävällini ilmapiiri tuntiloilla šuurešti vaikutti heih.
Myö niise ottima šemmosen tavan käyttöh, kuitenki aina šeuruamma, jotta opaššušohjelma olis šuoritettu. Staraičemma kuitenki, jotta opaššuš olis mielenkiintoista. Monet tunnit männäh leikkimuotosina, a yläluokkalaiset harraššetah tutkimuštoimintua.
Tatjana Kokšarovan lukomistunnilla tänäpiänä on kakši luokkua ta nellä opaštujua. Kolme opaštujua on kolmannešta luokašta, yksinellänneštä. Nelläšluokkalaini luatiu virheijen korjauštyötä, a kolmašluokkalaiset luvetah Jeršovin starinoja. Pojilla on pakinavikoja, Nikitalla on vaikeimpi kaikkiehiän pahoin pakajau ta šuurella vaivalla lukou. Tatjana Nikolajevna tunnin aikana pitäy lapšien kera pakinaharjotukšie.
Mie issun viimesen pulpetin takana ta šeuruan tunnin mänyö. Opaštaja istuu yheššä lapšien kera. Šivulta päin ne näytetäh čuhuttajalta yštäväporukalta. Lapšet issutah niin kuin heilä on mukava, ken puolivenymällä pulpetilla, ken keinuu stuulallaTatjana Nikolajevna ei luaji mitänä huomautukšie.
Tuntien jälkeh Tatjana kertou, jotta Nikita enšimmäisellä luokalla ei paissun vouse, kiroili vain. A nykyjäh on moločča.
Mie en ole pakinaopaštaja, ičen piti kaiken opaštuo. Hyvä, jotta meilä on oppiainehistuo ta nettiki käytöššä. Niin yritän pärjätä.

Kaikki, mitä haluot

Vuokkiniemen koulun kaikista nuorimmat opaštajat Natalja ta Andrei Suhorukovit eletäh entisen ruokalan rakennukšešša.
Andrei opaštau biologijua, muantietuo ta hiimijua, johtau tutkimuštoimintua ta nyrkkeilykerhuo. Natalja on alkeisluokkien opaštaja. Pariskunta muutti Vuokkiniemeh Borovoista, missä Andrei ruato opaštajana. Konša mieš kučuttih töih Vuokkiniemeh, hiän läksi kaččomah ehotettuo ruatopaikkua šuurešti epyällen, jotta šuoštuumimmoni še koulu voit olla pieneššä kyläššä? (Borovoin koulušša oli 150 ihmistä, a tiälä vain 30). A konša tuli, niin ällisty.
Koulu ihan loistau šiämeštä päin. Myö naiseni kera olima aivan šokissa, emmä ajatellunkana, jotta kylissä voit olla šemmosie kouluja. Tiälä on kaikkie mitä tarviččou. Opaštajien palkkaki on šuurempi, mitä toisissa kouluissa. Ta šen lisäkši on mahollisuš toteuttua vaikka mimmosie projektija. Mie halusin ruveta kehittämäh nyrkkeilyö ta tiälä še onnistu.
Andrei on ammatillini nyrkkeilijä ta valmentaja. Borovoin koulušša mieš yritti avata nyrkkeilykerhon, ka aina oli minih eštienä.
Mie tulin koulun johtajan luokše ta šanoin:“Pitäy tilata puvut”. Hiän miula vaštasi: “Vuota šie puvuš kera, meijän pitäy enšin omat proplemat hoitua.” Mie vuotin vähäsen, a šiitä läksin šuorah paikallishallintoh. Šielä šanottih: “Antakkua kovot.” Koulun johtaja kun šai tietyä, niin anto miula kyytie, muka mitäpä mie hänen ieštä šiih šotkeuvuin. A myö kun opaštujien kera ošallistuma kilpailuih, niin miun aina piti käyvä kyšymäššä valmentajilta, jotta “Antakkua polvipukšut! Antakkua maikka! Antakkua nyrkkeilykintahat!”. A tiälä Vuokkiniemeššä miula pakinoittakana kaikki annettih. Urheilušalin tilat, treenauštunnit. Pitäy turnauš järještyäjärješšämmä, rahua pitäy lisyä löytyälöyvämmä. Pitäy nyrkkeilykehäanna vain eskiisit, myö luajimma. Pitäy puvutanna vain kovot Nyt olemma täyšin varuštunuot.
Konša Natalja ta Andrei piätettih muuttua Vuokkiniemeh, tuttavat šanottih, jotta ei hyö olla normali-ihmisie. Ken še omalla järelläh lähtöy elämäh šyrjäkyläh? Ka pariskunta ei yhtänä saleinun omua valintua, äšen šilloin, konša hyö šuatih elintilat entiseštä ruokalaštakun ei ollun kyläššä muita elinpaikkoja. Melkein kaikki kyläläiset autettih ken milläi.
Karjalaiset ollah ylen myötätuntoset, Andrei kerto. Eikä mimmosie ymmärtämisvaikeukšie ole. Kerran tuli yksi mušikka remonttitöissä auttamah, hiän vain karjalakši pakasi. Ka mie häntä jotenki ymmärrin. Tiälä on vähän toisenmoiset rahvaš. Borovoissa jokahini on iččeheh puolešta, a tiälä tuntuu, jotta ihmiset ollah yheššä ta autetah toini toistah. Yksi mušikka milma autto ta šano: “Hyvä kun šie tulit tänne, toivottavašti et lähe pois!”
Vuokkiniemeššä ei ole aitoja, eikä ovija panna lukkuh. Paikalliset šanotah, jotta šen takie kun on raja-aloveh, niin kyläššä ei ole varaštajie eikä pahanruatajie.
Andrei ruatau 70 tuntie netälissävetäy kolme oppiainehta ta juštih šitä šamua nyrkkeilykerhuo. Šen lisäkši yläluokkalaiset hänen joholla harraššetah tutkimuštoimintua.
Yksi tyttö tutkiu tupakin ta alkoholin käyttyö nuorien kešen ičen toteuttamistapana murrošijän aikana. Toini tyttö tutkiu genetikkua, yrittäy šuaha šelvillä riippuuko ihmisen kašvo genetikašta ta mitein šiih vaikuttau elämäntapa. Olemma luonun kašvomittaušsistemin: mittasima heimolaisie, kyšelimä heitä alkoholin ta tupakan käytöštä, šekä elämäntavoistah. Vielä yksi opaštuja tutkiu vejen likauttamista. Oli niitä muitaki. Opaštujat valmissetah tutkimuš kurššityönä ta puoluššetah še.
Andrei ičeki aikoinah oli kirjuttan tutkimuštyön verenimijien dinamiikašta Karjalan Homšelkä-kylän ympäristöššä. Mäni vuorokauvekši meččäh pal’l’ašti käsivarret ta joka kolmen tunnin piäštä šyötti čakkoja.
Issut pal’l’ahin käsin, čakat šilma šyyvväh. Kotih tulet puhallukšissa, kaikki paikat kupajau. Ka toisualta on palkinto panokšešta karjalaiseh tieteheh.

Hivuškarvan varašša

Natalja Suhorukova šanou, jotta še on hyvä, konša luokašša on vähän lašta.
Šuuri ero on, konša tunnilla istuu vain nellä opaštujua eikä kakšikymmentänellä. Šiinä et piäše peitteliytymäh toisien šelkien tuakše, pitäy valmistautuo kaikkih tuntiloih. Huolimatta, nykysistä koulutuštavoista Natalja ei käytä luokkačattija eikä šähköpäiväkirjoja. Koulun nettišivuilta löytyy kaikkikoulun uutiset, kuvat ta dokumentit.
Mie tiijän, jotta kaupunkiloissa vanhemmilla luuvvah čattija, missä hyö voijah käsitellä kaikkie kouluh liittyvie kyšymykšie. Meilä šemmoista ei ole. Tiälä on kaikki lähellä, mie tuntien jälkeh voin käyvä opaštujien koissa pakinoilla vanhempien kera. Toičči tämmöni šuora elävä pakina on parempi kaikenmoisie čattija.
Natalja ta Andrei ei olla šitä mieltä, jotta Vuokkiniemen koulušša opetetah Šuomen koulujen tapah. Vaikka myönnetäh, jotta heilä on enemmän vapautta ta hyö voijah valita millä tavalla päntätä koulunohjelmua lapšien päih. Länšiopetušsistemi nuorie opaštajie varauttau.
Myö emmä ole käynyn kouluissa ulkomailla, ka yksi meijän tuttava opaštaja kävi projektin mukah Šakšah, muisteli Andrei. Hiän kerto, jotta oli mänöššä tunti ta viijentoista minuutin piäštä tunnin alušta luokkah aštu tyttö-neformali. Purukumi šuušša hiän istuutu pulpetin tuakše. Opaštaja ei ollun miksehkänä. Kaikki meikäläiset oltih šokissa: “Eikö hänellä kenkänä luaji huomautušta?” Tyttö istu vähän aikua, nousi ta läksi pois. Eikä kenkänä hänellä mitänä šanon. Tunnin jälkeh meijän etuštajat kyšyttih opaštajalta: “Millä tavoin työ šemmosien kera pärjyättä?” “Ei nimillä”. Ajatelkua vain, hyö ei šiitä välitetä. Meilä on toini mentalitetti. Ei lapšie šua kokonah vapailla piäštyä. Niitä aina pitäy pityä hivuškarvan varašša. Kellä še on vähän pitempi, kellä lyhyömpi. Kuitenki on piettävä aina.

MEŠTARIT
Tuntien jälkeh lapšet lähetäh kotiloih.
A illalla uuvveštah männäh kouluhtänäpiänä aikataulušša on nyrkkeily, ainut urheilulaji, mitä kylän koululaiset harraššetah. Melkein kaikki opaštujat aivan pienistä yläluokkalaisih käyväh nyrkkeilyharjotteluih. Ne, kellä nyrkkeilyn harraštamini on kielletty, pelatah tennista nuapurirakennukšešša. Ennein harjottelun alkuo urheilušalin skammilla istuu Pelageja-tyttö vihko kiäššä. Vihkošša on šuomenkielisie kirjutukšie.
Tykkyätkö šie šuomen kieleštä?
Joo, kyllä.
A mitä ajattelet, tulouko šiula hyötyö šiitä?
No kyllä kait, miehän rikeneh käyn Šuomešša. Miula šielä täti eläy. A koulun jälkeh meinuan piäššä šinne opaštumah.
Melkein kaikki, keltä olen kyšyn tulovaisuššuunnitelmista, kerrottih, jotta meinatah lähtie opaštumah Šuomeh ta jiähä šinne elämäh. On kyllä šemmosie, ket halutah tulla nyrkkeilymeštariloiksi.
Mie kašvatan tiälä meštarija, Andrei kehuu. Yksi tyttö, miun opaštuja, piäsi Karjalan joukkoh ta rupieu nyt puoluštamah tašavallan kunnivuo Luoteisošan kilpailuissa. Hiän opaštuu šeiččemennellä luokalla. Niin on hil’l’ani ta vuatimatoin tyttö, a kun noušou nyrkkeilykehällä, niin heti muuttuu. Šiinä še antau kyytie! Nyrkkeily opaštau voittamah pelkoja ta vaššuštamah iskuja. Vuuvven aikana lapšet on äijälti muututtu. Heijän luonto muuttuu, hyö tunnetah iččietäh varmemmilta. Alušta oltih niin ujot ta vähäpakasijat, a nyt jo ruvettih avautumah ta pakajamah.
Nämä muutokšet, kumpasista Andrei kerto, myö huomasima ihan heti. Šama kolmašluokkalaini Nikita, kumpani čuipottelou ta vaivalla pakajau tuntiloilla, nyrkkelykintahat kiäššä muuttuu täyšin. Poika innolla hakkuau vaššuštajua, nakrau, lailattau ta näyttäy aivan varmalta.

TYÖN PERÄH ŠUOMEH
Vuokkiniemen, niin kuin ni muijen venäläisien kylien piäpetana on työttömyš.
Työpaikkoja on äijyä vähemmän, mitä eläjie. Ferma ta himleshosi jo aikoja šalvattih. Toimijista laitokšista jäi vain Hätätilaministerijön prikati, leshosi, vammaistalo, Kylätalo, kauppa ta koulu. Yrittelijät vuokkiniemiläiset käyväh tienestillä Šuomeh tahi annetah vuokralla taloja šuomelaisilla turistiloilla. Joka kolmaš talo Vuokkiniemeššä on vieraštalo.
Ol’ga Remšu eläy yksin šuurešša talošša. Kuuši vuotta takaperin naini piäsi pensijalla ta nyt tienuau šitein, jotta antau vuokralla huonehie šuomelaisilla. Ulkomualaisie tulou kyläh toičči šuurina ryhminä autobuššiloillaajetah toko Solovetskin šuariloilla tahi Kalevalah ta matalla ollah yötä Vuokkiniemeššä. Makšetah euroina. Missänih toisešša kyläššä še olis šuurena proplemana (missä niitä vaihtua ruplih?), ka ei Vuokkiniemeššä. Tiälä eurot ollah käyttöval’uttana. Ol’ga ta muutki kyläläiset rikenempäh käyväh oštamah ruokua ta muita tavaroja Šuomen kaupoista. Paikalliset kerrotah kuitenki, jotta viime vuosina turistija on käynyn vähemmän.
Karjalaini Erkki on šyntyn ta kašvan Vuokkiniemeššä. Kahekšannen luokan lopetettuo ruato traktoristina. Šiitä akottu, šynnyttih lapšettyttö ta poika. Akka ruato päiväkojissa, palkka oli pieni. Konša kyläh tuli työttömyš ta traktoristin työtä ei enyä tarvittu, Erkki otti velkah Šuomen markkoja ta läksi tienestillä Šuomeh.
Alušta mie peitočči ruavoin kaikenmoisissa tilapäistöissä, Erkki kerto. Lajittelin šiemenie. Šiitä hommasin ičellä työviisumin ta piäsin virallisešti töih eryähällä fermillä. Ruavoin traktoristina. Palkkaero oli oikein šuuri. Šilloin kun jo eurot tultih käyttöh, niin mie tienasin joka kuukauši 3500 euruo. Näillä rahoilla kouluttima tyttyö instituutissa, auton oštima, koissa remontin luatima. Kotih kävin joka netälinloppuna, toičči akka kävi miun luokše.
Erkki oli ruatan Šuomešša 13 vuotta. Toisetki kylän eläjät hänen esimerkillä lähettih rajan tuakše tienestilöillä. Nykyjäh Erkki on jo eläkkehellä ta šanakši hiän šuau kakši pensijuaVenäjällä ta Šuomešša. 13 tuhatta rupl’ua ta 185 euruo.
Erkillä on puutalo, kumpaista ympäröi kuušiaita. Pirtissä on kaikki kunnoššettu, kaunehet mööpelit, hella, kahvinkeitin, pyykkikoneh. Hyö naiseh kera juuvvah vain šuomelaista kahvie. Äšen šokerie kuletetah Šuomešta.
Viimeset viisi vuotta hiän tienasi oikein hyvin, kerto ylpeyvellä Erkin naini. Töistä annettih lahjua, kunnon vuatteita, lakkie, kellot. Hiän šielä tietenki ruato yötä-päivyä, ka šiitä i tienasi hyvin. Tiälä, miän puolella palkkoja ei makšettu pitkih aikoih. Šielä šemmoista ei ollun. Kaikki ajoissa makšettih ta täyšin miärin. Pirtissä kaikki ikkunat vaihtoma, lapšilla antomaki rahua korttierilainan enšimmäiseh makšuh.
Erkin naini kerto, jotta pensijallaki hyö rikeneh käyväh Šuomešša. Tuttavien ta heimolaisien luokše šekä oššokšilla. Kyšyn, onko heilä mitä vaikeukšie ili valitukšie. Vet pitäyhän proplemojaki olla kylän elämäššä. Naini mietti vähän aikua:
Ulkomuan paššissa on vähän šivuja, ei riitä leimatilua!
Luajittais pakšumpie. Eikö meijän muašša paperie riitä?
Miula juuri-juuri puolekšitoista vuuvvekši riitti. On še miula missä lienöy kokonaini nippu käytettyjä paššija, lisyäy šiih Erkki.

KORMILO-HUUTTORI
Ol’ga Vorobjova Viktor-mieheh ta kolmen lapšen kera tultih karjalaiseh kyläh Nižni Novgorodista.
Alušta haluttih vain kešämökki oštua näillä šeuvuilla, a šiitä ruvettih omua taloutta kehittämäh ta niin kešämökistä tuli Kormilohuuttori. Lapšien koulutuš on Ol’galla tärkiellä paikalla. Pereh muutti tänne vain šen takie, jotta Vuokkiniemen koulu ei ole pahempi kaupunkin kouluja. Vanhempi poika Nikita jo on lopettan koulun ta opaštuu Šuomešša. Jegor ta Iivana opaššutah kolmannella ta viijennellä luokalla.
Kormilo-huuttorista Vuokkiniemeh on yhekšän kilometrie. Joka huomeneš Ol’ga tahi kennih heimolaisista viey pojat kouluh.
Huuttorilaiset elätetäh iččieh ta tienatah rahua turistipalveluilla. Šuurin oša huuttorilla kävijistä ollah ulkomualaisie. Šuomelaiset käyväh levähtelömäššä Venäjän puolellatiälä on vähemmän rajotukšie. Lepo huuttorilla on mukavatiälä on kaikenmoisie kummallisie elukkoja, kyly Kormilajärven rannašša ta šeiččemen pakšuo kiššua.
Ol’ga niise rikeneh käyt Šuomešša oššokšilla:
Huomena tuaš lähen, 120 kilometrie autolla ta olet Šuomen puolella.

Tämmöni elämäntapa on tavanomaista monilla vuokkiniemiläisillä. Kyläläisien yhtevyöt Šuomeh ollah ylen kiintiet, monilla on šielä heimolaisie ta kun šattunou niin, jotta raja pannah kiini niin šiitähän tulou ihan täyši katastrofi.
Ol’gan poika Iivana on kiinnoštun animatijotaijošta.
Meilä oli pietty konferenšši šuomelais-ugrilaisien perinnön šäilyttämiseštä, Ol’ga kerto. Käytih asientuntijat Unkarista, Virošta ta Šuomešta. Konferenššin aikana virolaiset piettih meijän koululaisilla kolmen päivän animatijokurššit. Iivana niin kiinnoštu animatijošta, jotta haluou koulun jälkeh lähtie Viroh opaštumah animattoriksi.
Ei niin ammuin Iivana šai enšimmäisen poštipaketin Virošta. Šiinä oli kirja animatijošta. Nyt poika iče luatiu piirrošfilmie ta meinuau ošallistuo virolaiseh animatijofestivalih.
Kuvitelkua vain, jotta tämä kaikki tapahtuu pieneššä kyläššä. Olettako työ šemmoista missänih muissa kylissä nähnyn? ylpeyvellä kyšelöy Ol’ga.

KOTIMUAN IKÄVÄ
Kahen vuuvven piäštä Vuokkiniemi täyttäy 400 vuotta.
XX vuosišuan alušša monet kyläläiset oli mänty Šuomeh. Eryähät jälešti myöššyttih, ka šuurin oša jäi šinne elämäh. Kylätalon ruataja Valentina Dmitrijeva kerto, jotta monet niistä, ket oli jiäty elämäh Šuomeh, jälešti oššettih Vuokkiniemeštä taloja ta käyväh nyt kyläh niin kuin kešämökillä.
Omie kouluvuosie Valentina Arhipovna muistau oikein hyvin. Konša tyttö läksi enšimmäiseh luokkah, hiän ei tietän šanuakana venäjäkši. A muuvvalta tullut opaštaja päinvaštoin ei yhtänä malttan karjalan kieltä. Niin piti opaštuo.
Mie nytki en ymmärrä, mitein hiän meitä opašti, kun koko luokašta ei niken ošannun venäjän kieltä.
Valentina muistau, kun hyö tuattoh kera käytih kalalla. Tuatto uissatti ta laulo karjalaisie lauluja. A konša kävi ilman tyttyö kalalla, niin aina toi hänellä “jäniksen kostinččua”.
Tänäpiänä Vuokkiniemeššä venäjän kieltä paissah melkein kaikki, karjalan kieli kuitenki tuntuu tutuimmalta ta luonnollisemmalta. Ta aina kun tulou starinojen ta juttujen vuoro, niin niitähän kerrotah omalla kielellä. Eikä še muiten voi olla.