Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Karjalaisien elämäntavat

Corpus: New-writing language

New written karelian, Journalistic texts

Source: M. B-kov, Oma mua. № 14, 15, (2018), p. 10, 10

Karjalaisien elämäntavat
(Karelian Proper)

Konša ajat Kemin kaupunkista šamannimistä jokie myöten, niin enšimmäini karjalaisnimini kylä, mi šattuu šiula vaštah, on Ušmana. Tämän kylän eläjät yhtä hyvin paissah kuin venyähekši, niin ni karjalakši. Voit šanuo, jotta še on venäläini kylä. Ušmanan talot ta rakennukšet, paičči muutomie, ollah šamanmoiset, kuin ni venäläisissä kylissä.

Nouštuon ielläh jokie ylöš šiula vaštah tullah jo oikiet karjalaiset kylät. Mitä loitommakši Venyäheltä, šitä vähempi kuuluu venäläini pakina. Eryähissä šuurissa kylissä, missä eletäh venäläiset virkamiehet, vielä voit löytyä venäjyä malttajie karjalaisie, kyšellä heitä mistänih ta oštua mimmoistanih ruokua. A pienissä kylissä šemmoista ihmistä on vaikieta löytyä ta još matkalaini ei varuštan riittäväšti eväštä matkah, niin hiän voit jiähä nälkäh. Tietyšti, šemmosissa tapahukšissa voit ymmärtyä toini toisiena eryähien merkkien avulla.
Niin yksi matkuaja tahto oštua lampahanlihua eryähäššä šyrjäkyläššä. Hiän pitälti yritti šelittyä karjalaisilla, jotta hänen pitäy oštua lampahanlihua, ka hyö mitänä ei ymmärretty. Loppujen lopulta matkamieš tokati esittyä havainnollisešti, mitä hänen tarviččou: hiän laškeutu kontamaisillah ta miäki kuin lammaš “Mää”! Karjalaiset nakreuvuttih ta tuotih hänellä lihua

Keški-Karjalašša jo tuntuu Šuomen vaikutuš. Eniten še vaikutuš näkyy talojen rakentamisešša. Uušie taloja rakennetah šuomelaisen mallin mukah: talo, kumpasešša eletäh iče isäntäväki, rakennetah erikseh liäväštä ta aina mualatah muššanruškieh värih. On ni aitoja karjalaisie rakennukšie. Niijen erikoisuona on še, jotta joka talon kylellä on lisärakennuš, mi muissuttau venäläistä “šivupirttie”. Piäovi aina luajitah šiinä lisärakennukšešša. Pohattojen kakšikerrokšisien ta värjättyjen talojen kešen šeisotah vanhat pirtit, kumpasien šeinissä on vain yksi pieni ikkuna.
Varakkahissa taloissa luajitah kakši huonehta: keitinpirtti ta korničča, missä otetah vaštah vierahie. Keittijöššä ašetetah šuuri kömpelö kiukua. Kiukuanšuušša luajitah pieni piisi. Šitä lämmitetäh huomenekšella, päivällä ta illalla, konša pitäy keittyä kahvie tahi rokkua. Iltasin še on ni valonlähtehenä. Šitä varoin piisi luajitah kiukuan etunurkašša, jotta valo levieis koko pirttie myöten. Etušeinän kešellä on stola, kumpasešša päivällissetäh ta illallissetah. Šeinih on kiinitetty skammit.

Ulkopuolelta talot voijah näyttyä melko kaunehilta. Ka šiämeššä ne voijah olla melko likaset ta talvella hyvin vilut. Ka keštäjät karjalaiset ei varata kylmyä, šentäh kun on jo totuttu. Talviaikana voit tavata pihalla karjalaisie, kumpaset aššutah kylyštä adamin puvušša, vaikka šattuu olomah ni kova pakkani. Köyhät kyläläiset koko talvet kävelläh ilman šuappaita, vain yhissä villašukissa, kumpasih on ommeltu nahkapohjat. Šemmosissa šukissa monet opaštujatki koko talvet käyväh kouluh.
Ta neki, ket tullah šuappaissa, otetah ne pois jalašta ta juoššah pihalla šukkasillah äšen kovalla pakkasella. Karjalaisien tavallisina jalaččiloina kuin talvella, niin ni kešällä ollah upakat ili kenkät (koukkukärkiset nahkašuappuat, kumpasien pohjissa on šama nahka, mi šiäryštöissäki). Vanutettuja šuappaita käytetäh hyvin harvoin.
Miehien pukuna on paita, kumpasen piällä pannah liivi ta šen piällä takki. Välttämättömänä korissukšena on vualiepankani puikko, mitä ket’t’ulla kiinitetäh pukšuloih. Kešällä piähä pannah šliäppä, a talvella lakki.
Karjalaiset naiset šuoriuvutah šamoih koštoloih, kuin ni venäläiset. Neiččyöt šivotah kaitani kaklapaikka piähä ta šen piällä paikka. Miehelläolijat naiset paikan alla šivotah šuuri kaklapaikka. Eryähät nuoret naiset pannah korkie piänauha, mi on ieštäpäin merkattu kullalla.

Šuurin oša karjalaisie käyt tienestillä Šuomeh. Šielä hyö myyvväh eri tavaroja. Aletah erilaisista pienistä esinehistä: muila, nieklat, oraset ta niin ielläh. Otetah enšin vähän tavarua, hyövyllisešti myyvväh še, oššetah enemmän ta tuaš laukkuriloina kävelläh šuomelaisie kylie pitin. Niin karjalaiset aletah šujuvašti kauppuamah. Monet heistä alettih laukkuriloina, a nyt jo pietäh Šuomešša omie kauppoja muutomissa kaupunkiloissa. Eryähät ruatah kauppa-apulaisina šuomelaisien kupčojen tahi omien karjalaisien luona.
Ka ei jokahisella onnissu kaupata hyvin ta tulla iččenäisekši kupčakši. Monet eletäh Šuomešša ta tienatah vain leipäh, a kotih jätetyt kokonaiset perehet ušeičči nähäh nälkyä.

Karjalašša on pahoin kehitetty muanviljely. Alovehella on kivini mua ta mieli valmistua šitä kynnökšekši pitäy panna kaikki voimat, jotta raivata pellošta kivet. Melkein joka mua-alan lähellä, missä on kylvetty vil’l’ua, voit nähä pellolta raivattuja kivitukkuja. Uušie raivaukšie järješšetäh hyvin vähän ta äšen šitä ennein valmissetut pellot on jiäty hoitamatta, šentäh kun heposien puuttehen takie pellon muokkauš on kallis. Niin, esimerkiksi, Karjalan Uhtuo-keškikyläššä kolmehšatah pihah on vain 25 hevoista. Tietyšti kevätkylvönä heposet voijah olla kallehet, šentäh monet ei ni muokata omie mua-aloja. Eryähät heposen puuttehen takie kiännetäh muata kuokalla ruista ta osrua varoin. Leipyä kašvau hyvin vähän ta kohta šitä pitäy jo tuaš oštua.
Muan paha muokkauš riippuu šiitäki, jotta miehet Šuomešta tultuon on melkein kokonah vierauhuttu ruumihillisešta vaikiemmašta ruavošta. Kellä ei onnistun kauppahommat, niin hyö jouvutah elämäh koissa ta pärjyämäh kotitöissä. Ka kotihommat männäh pahoin, šentäh kun hiän ruatohki mänöy etenkehaten. Hiän pahoin muokkuau muata, hänellä kašvau vähän leipyä, šentäh monet eletähki hyvin köyhäšti.

Naiset toičči luajitah miehien töitä, esimerkiksi, kevyällä kiännetäh muata. Talvella hyö ruatah vähän. Harvoin konša niät karjalaisen naisen ompelukšen tahi tikutukšen kera. Hyö tikutetah ičellä villašukkie ta kintahie, a virkata mimmoistanih prošvua tahi merkata mitänih kankahalla melkein ei šuateta. Vain eryähät, ket oltih Šuomešša, tullah hyviksi ompelijiksi. Muutomalla pohatalla isännällä on tikutuškoneh, kumpasella voit luatie paitoja, liivijä, pušeroja, šukkie ta niin ielläh, ka šemmosie on hyvin vähän.
Miehet, ket jiähäh kotih, ruatah mečänkuatajina ta uittomiehinä šekä mečäššetäh. Tukinuittoh männäh vain eryähät, šentäh kun še työ ei tuo äijän elinkeinuo. A mečäššetäh melkein kaikki miehet. Tapetah erilaisie meččälintuja, a toičči ni elukkoja (hirvijä). Kaikkie šitä käytetäh vain omie tarpehie varoin.
Huomattavana hommana on kalaššuš. Kalua pyyvvetäh järvilöissä (kumpasie Karjalašša on hyvin äijän) nuotalla, merralla, verkolla.
Kaččomatta järvien kyllyöh, kalaššuš niise on melko pahoin kehitetty, šentäh kun šitä tienestie hommatah naiset. Hyö ei voija varuštua riittäväšti kalua ičellä talvekši.

Karjalaisien ruoka on melko vuatimatoin: tavallisešti hyö šyyvväh rokkua, maituo ta kalua. On šemmoni šananlašku: “Makuh ta värih kaverie ei ole”. Toveštah, karjalaisilla on vähäistä ihmehellini maku.
Esimerkiksi, hyö enemmän tykätäh kevättie eikä vereštä kalua. Heijän taloissa toičči šeisotah kokonaiset kevättikalakorvot, kumpaset kovašti haisutah ta piältä päin on kokonah homehuttu. Tätä kalua piätäkauten pietäh tälläkeinoin, jotta tulis tarvittava haju. Joškuš myönnillä tuuvvah matosie šiikoja, ka kuiteski niitäki mielelläh oššetah.
Šamoin makiena ruokana pietäh ni juuštomaituovaštalypšettyö maituo, kumpaista šuahah enšimmäisinä päivinä lehmän poikimisen jälkeh.

Karjalaiset šyyvväh vähän lihua, šentäh kun paimennušmaijen puuttehen takie pietäh vähän karjua.
Heinyä varuššetah pienin miärin, šentäh kevyällä lampahie piäššetäh liäväštä hyvin aikaseh, konša vielä lumiki kokonah ei ole šulan. Tietyšti, ne ei voija šuahuštua ičellä ruohuo ta šyyvväh petäjäkuorta kisoten šitä hiršilöistä, kumpasie tuotih kyläh talven aikana, tahi ečitäh talojen luona ta teillä heinäpalasie.
Šarvipäini karja on hyvin pienikokoni: aikuhini lehmä painau noin kuušikuuši ta puoli ta hyvin harvoin šeiččemen puutua. Šentäh kun heinyä on vähän, niin talvella šiivattua šyötetäh vain olella. Tietyšti, šemmosešta šyömiseštä ne annetah vähän maituo.
Maituo lisätäh kahvih, kumpani on karjalaisien lempi juomana. Kun vain karjalaiset nouššah huomenekšella šänkyštä, niin šamašša juuvvah kahvie. Päivällä tuaš juuvvah kahvie. Tullah ativoihšielä heitä niise kostitetah kahvilla. Čäijyö juuvvah harvoin, a eryähissä taloissa šitä i vouse ei käytetä juotavakši.
Kahvie keitetäh omah luatuh: kiehutettuh veteh kahvipannuh pannah noin čäijylusikka jauhotettuo kahvie. Pitäy mainita, jotta kahvie pannah šuorah veteh eikä šäkkih. Kahvipannu ašetetah tulella ta tuaš kiehutetah. Kahvih lisätäh näpillini šuolua, niin jotta tulou šuolahkoini maku. Eryähät äšen juuvvah kahvie luukon kera.

Kuin jo kerroin, omua leipyä väještöllä ei riitä. Kauppiehat tuuvvah leipyä Kotlasista, Ribinskista šekä Venyähen toisista kaupunkiloista. Ka mimmoni tie on Karjalah! Kemin kaupunkista kešällä ei ole hevoistietä. Kaikkie pitäy kulettua jokie myöten, kumpasella on hyvin äijän koškie. Kuormattuo karpassuo ei šua noštua košen myötä. Enšin pitäy viijä kaikki tavarat rantua pitin, a šiitä jo noštua tyhjä karpassu. Niin pitäy luatie joka šuurella košella. Tietyšti, tämmöni kuletuš tuou šuurie vaikeukšie ta kulujaki. Tavara, mi tuuvvah Keški-Karjalah, tulou kolmeh–nelläh kertah kallehemmakši.
Šentäh kauppamiehet staraijah kešällä tuuvva tavaroja vain Kemin kaupunkie šuaten, a šiitä jo viijä niitä ielläh rekikelie myöten, mi ašettuu pimiekuun lopušša tahi äšen talvikuun alušša.
Talvella kuletuš on halvempi, mitä kešällä, ka kuiteski tavaran hinta voit tulla hyvin kallehekši. Niin, esimerkiksi, Uhtuošša ruisjauhon šäkki makšau 8 rupl’ua 75 kopeikkua, a toičči ni kallehempi; yksi puuta valkieta jauhuo makšau 4 rupl’ua; šokerikeko makšau 20 kopeikkua yheštä funtista, a još oštua vähittäin, niin pitäy antua 22–23 kopeikkua yheštä funtista.
Kauppiehat tuuvvah šen verran tavarua, jotta šitä riittäis koko vuuvvekši, ka šamalla mitänä liikua ei tuuvva. Ta još šykyšyllä rospuutta-aika jatkuu liijan pitälti, niin rikeneh tavarua kaupoissa ei riitä ta kyläläiset jouvutah istumah ilman jauhuo, öljyö, šokerie ta muuta koko kuukauši ta pitemmältiki. Šilloin ihmiset jouvutah ottamah jauhuo varaleipäkaupašta, a iltasin istuo koissa pimieššä.
Šuurissa kylissä, missä on äijän venäläisie virkamiehie, esimerkiksi Uhtuošša, elämä on vielä kallehempi, šentäh kun šielä šuuren kyšynnän takie nouššah hinnat ni paikallisih ruokatavaroih: lihah, voih, kalah ta niin ielläh.
Äijyä halvemmalla vois tuuvva tavaroja Šuomešta. Ka täššä kyšymykšeššä haitetah poliisimiehet, kumpaset ollah tullivirkamiehien šijahisina. Tietyšti, monet karjalaiset tuuvvah ičellä Šuomešta kaikkie tarvittavie tavaroja, muiten heijän elämä ois vielä vaikiempi.

Nyt Uhtuon kyläššä on nahkaluajokšien paja. Tarvittavua materialie pajan toimintua varoin ošittain varuššetah omalla nahkatehtahalla, ka šuurin oša tuuvvah Šuomešta.
Konša materiali tuuvvah paikan piällä, niin tullivirkamiehet ajetah Uhtuoh 200 virštan matka piätäkauten šitä varoin, jotta tarkaštua tavarat. Jokahisella heistä pitäy makšua matkakulut, päivärahat ta niin ielläh. Još lisätä šiih summah tullimakšut ta kuletukšen Šuomešta, niin šelvenöy, jotta pajan kaikki luajokšet makšetah hyvin äijän.
Karjalašša ei olla hyvin kehitetty šuutarin, rautašepän, puušepän ammatit. Šentäh kaikki muasterit ollah kallehet ta ei aina kunnolliset.
Esimerkiksi, yhet rakentajat voijah niin pahoin noštua talo, jotta rakennuš rupieu muissuttamah kiijovalaisen Vladimir Ruškie Päiväni - piäruhtinahan linnua: “taivahašša tähet ta linnašša tähet, taivahašša kuu ta linnašša kuu”. Vain pahoin luajituissa karjalaisissa taloissa tähet ta kuu voijah näkyö šuorah rakoloih šeinien ta nurkkien rakoloista eikä šuurista ikkunoista ta lasikattoloista. Još pihalla tuulou, niin šemmosešša talošša heti voit tunnuštua, mih šuuntah tuulou eikä pie šitä varoin aštuo pihalla.
Parempie muasterija tulou Šuomešta päin. Šuomen vaikutuš tuntuu monešša asiešša, erityisešti še koškou väještön moralisutta. Karjalašša ei ole yhtänä valtijollista viinakauppua, šentäh ni juopotteluo tiälä ei ole.
Karjalaisissa kylissä et niä humalaisien miehien ta prihojen joukkoja, mit häilyttäis teitä ta pihoja pitin. On eryähie ihmisie, ket oltih Venyähellä ta šielä opaššuttih juomah. Ka šemmosienki on pakko keštyä, šentäh kun votkua tuuvvah hyvin harvoin.
Joutoaikana ta lepopäivinä kyläläiset leikitäh eri kisoih. Esimerkiksi, kešällä prihat ta miehet voijah koko yöt pelata palluo tahi “ajella pappie”. Iltasin nuoret pojat ta tytöt keräyvytäh kisapirtti-illaččuloih, missä tanššitah laulujen kera tahi huuliharpun šoitolla. Ta šieläki prihat aina ollah šelvänä ta pietäh iččie kunnošša.

Jo aikoja pitäis muistua näistä unohetuista šeutuvista ta kiinittyä Karjalah huomijota.