Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Atressi: vuuvven 2018 kevät

Corpus: New-writing language

New written karelian, Journalistic texts

Source: Antti Timonen, Oma mua. № 17, (2018), p. 8-9

Atressi: vuuvven 2018 kevät
(Karelian Proper)

(katkelmie kirjasešta tulovaisuoh)

Tämän kirjasen Karjalan kanšankirjailija Antti Timonen oli kirjuttan 1968 vuotena Oraškuun enšimmäisen päivän kevätjuhlan uattona.
Kirjasešša kirjailija kiäntyy vuuvven 2018 aikalaisien puoleh. Vuosien piäštä on mukava lukie, mitä kirjailija ajattelou tulovaisuošta, mitein hiän kuvittelou šitä šekä kaččuo, mit hänen toivehista ta ennušteista on toteutettu, a mit ei.

Ihmini toivou toisinah enemmän kuin toteutuu. Täššä toivotah nyt niin šuurie, jotta kennih teistä, 2018 vuuvven aikalaisista kačahtais tätä kirjaista, mi on kirjutettu juuri teilä. Još myö haluomma tutuštuo asiekirjoih, esimerkiksi, šiitä, mitein vietettih kevyän juhlua enši kertua vapaissa oloissa vuotena 1918, meijän on juoštava Dmitri Aleksandrovin luo arhiivah. Ka teilähän še kävis helpommin kuin meijän aikana. Teijän kait ei tarviče männä tutkimah joka asieta arhiivah. Šen kun kierrättä mistänih konehešta numeroja šamalla tavalla, kuin myö nykyjäh šoitamma telefonilla, niin šuatta vaikka min asiekirjan, iänet tahi kuvat vaikka miltä ajankohalta.
Kaččokka nyt vaikka hetkisen, mitein, esimerkiksi, Petroskoissa, Kontupohjašša tahi Kalevalašša vietettih Oraškuun enšimmäistä päivyä vuotena 1968. A šiitä pyörähyttäkkyä konehešta vielä 50 vuotta tuakšepäin, vuoteh 1918. Kyllä še kannattau luatie. Ainaški meilä on šemmoni käsityš, jotta oman aikah merkitykšen piäšöy paremmin ymmärtämäh vertuamalla šitä mihinih toiseh ajankohtahmänneisyöh tahi tulovaisuoh.
Mimmonihan ilma teilä oli tänä juhlana? Meilä päivyä paisto, ka tuuli oli viluhko. Niin, myö emmä vielä šuata halliččomah luonnon kriesoja, meijän on toistaisekši otettava vaštah šiä šemmosena, kuin še tulou. Työ kait jo šuatatta tilata päiväistä pruasniekoiksi ta šateita šilloin, kun kevätkylvö šitä tarviččou. No kyllä kait työ šäilytättä šemmosenah šen, mi kevyäššä on kaunistajiänlähön ta vualiet kevätyöt. Ta kait työ annatta kukkien veršuo muašta juuri keväisin. Himottais uškuo, jotta šamalla tavalla kuin myö, työki šuatatta nauttie kuin myrškyštä, ukkosešta, niin ni tyyneštä ilmaštaluonnošša ta i elämäššäki. Meijät kun istorijan kulku on kašvattan šemmosiksi, jotta elämä tuntuis liijan imelältä, još šattuis olomah vain pelkkyä tyyntä eikä mitänä vaštahkäymistä. Šiinä mieleššä, meijän šukupolvi ei ole jiänyn poikapuolen ašemah, vain olemma šuanun kaikkie täyšin annokšin, varšinki ukkoista ta myrškyö.

KAIKKI ŠE ON TARKOTETTU TEILÄ
Tämä kirjani on tarkotettu juuri teilä, vuuvven 2018 aikalaisilla, kahešta šyyštä.
Työ šuatta viettyä Šuuren Lokakuun ta vapuan kevyän šatavuotisjuhlija. Myö olemma nyt ajallisešti tuon taipalehen puolivälissä. Toisekšikačahtakka vaikka meijän juhlakulkuvehta. Kunnivopaikalla, ieššä, kuletah vanhat vallankumoukšen veteranit ta šiitä pionerit, šekä koko kulkuvehen kaunissukšena lokakuulaiset, kumpaset 2018 vuotena ollah jo täyveššä ijäššä. Kaikki še, mitä meijän šukupolvi šuau aikah, on tarkotettu ta jiäy teilä. Še teijän pitäy ošata aina arvoštua.
Kuinka pitällä meijän kanša on piäššyn ruatoloissah tänä vuotena 1968, šen työ niättä paremmin šatavuotisjuhlan korkeuvešta. Myö ušomma, jotta teijän šukupolvi šuau viiješšäkymmeneššä vuuvvešša aikah äijyä enemmän, kuin on luatin meijän šukupolvi, šen myö myönnämmä. Teilä nouššah tehtahat ta kaupunkit vielä rutompah, kuin niitä on rakennettu meijän aikana. Voit käyvä niin, jotta nykyset Petroskoi, Kontupohja, Karhumäki ta muut kaupunkit ei kelvata teilä tämmösenäh, vaikka monet niistä on rakennettu aivan uuvveštah šovan jälkeh. Työ rupietta kohentelomah ta parentelomah niitä oman mavun ta uušien vuatimukšien mukah. Niinhän meiläki on koko ajan ruattu. Meijän aikalaisie ei tyyvvyttän še Petroskoi, mi šuatih ruatajien haltuh Šuuren Lokakuun tulokšena. Šitä alettih korjailla ta kaunissella heti, kun šiih tuli tilaisušrakennettih uušie tehtahie, kulttuurikeškukšie, kouluja, ratijoašemie ta muuta šemmoista, mitä ei ollun ennen. Šovan liekkuloissa tuhoutu melkein kaikki še, mi oli rakennettu kantatuatot ta mitä oli keritty noštua neuvoštovallan vuosina. Kaikki piti alottua alušta. Niin kävi monissa muissaki kaupunkiloissa šekä šuurešša ošašša Karjalua. Eikä še ollun enši kertua. Kyllä kait työ oletta luken, mimmosekši Karjala jäi kanšalaisšovan jälkeh. Puolet neuvoštovallan vuosista on kulun šotih ta šotien jättämien raunivojen uuvveštah rakentamiseh. Šen takie tämän viijenkymmenen vuuvven aikana on jiänyn ruatamatta äijän šemmoista, mitä olisima halunnun ta mitä olis voitu ruatua.

MEIJÄN PÄIVÄT TA TULIJAN NÄKYMÄT
Myö lujitamma kanšojenvälistä yštävyš-šiltua ta rakennamma rauhua, jotta teijän ei tarviččis kokie šotien käršimykšie eikä kuluttua aikua uuvveštah rakentamiseh.

Šuuren Lokakuun jälkeh alettih kaivua enšimmäisien tehtahien ta voimalaitokšien kaivokšie lapiella ta rautakankilla. Multua ta kivie vejettih pois kottikärryillä. Työ šuatta nähä niitä vain musejošša, ta voit käyvä niinki, jotta työ viettä musejoh nykyset kaivinkonehet ta äšen torninošturitki. Työ šuatta uutta tehniikkua, ka iellytykšet tehniikan kehitykšellä on luotu šen viisikymmentävuotisen taipalehen aikana, mitä myö juhlimma. Ne on luotu vaikeissa oloissa, moničči kieltäytymällä šiitä, mitä olisima iče tarvinnun meijän jokapäiväiseššä elämäššä. Ne on luotu teitä varoin.
Arhiivoista tahi tietokonehien avulla työ voitta tutuštuo meijän päivien dokumenttiloih. Elkyä ihmetelkyä, jotta niissä on vähän kerrottu šuavutukšista, vaikka tiijämmä mainijošti, kuin ruttoh vuosi vuuvvelta kašvau tuotantovauhti. Traktorija, paperie, al’umiinie, vuate- ta ruokatavarua tuotetah joka vuosi yhä enemmän. Kotimua muissuttau šiinä mieleššä hyvyä muamuo. Luatikkah muamo lapšillah hyvyä vaikka kuin äijän, še kaikki kuuluu asieh, šitä varoin hiän onki muamo. Šitä varoin teilä on Kotimua. Työ löyvättä meijän ajan lehtilöistä ta dokumenttiloista enemmän epäkohtien arvošteluo, kuin šuavutukšien luvettelointie. Ta epäkohtie meilä tovellaki on. Työ varmašti šuatatta käyttyä šiäštäväisemmin meččien ta järvien rikkahukšie, kuin niitä käytetäh meijän aikana. Šuatatta ruatua minuuttiekana hukkuamatta ta levätä hyövyllisemmin kuin monet meijän aikana.
Elämän kiertokulku on šemmoista, jotta myö toičči hyväntahtosella muhahukšella muistelemma, mitein meijän tuatot ta ukot päiviteltih, jotta ei meistä, šen aikalaisešta nuorisošta tule tolkkuo, šentäh kun emmä halunnun kyšyö jumalalta prošken’n’ua lähtiessä muuttamah kirikköjä klubiloiksi. Šiitä, kun alettih rakentua uušie klubija, šamat ukot niijen avajaisissa tanššittih niin, jotta viuhkeh vain kävi. Enšimmäisistä lentokonehista hyö ajateltih, jotta še on paha henki, mi niitä ilmašša käsilläh kantelou. Nyt, vanhoilla päivilläh, hyö ei välitetä enyä junista eikä autoista, esimerkiksi, Petroskoista Kalevalah männeššäh, šentäh kun lintujen liikkumatiloja pitin piäšöy äijyä rutompah. Meijän šyntyössä Karjalašša löyty vain hyvin harva lukutaiton ihmini. Nyt lukutaijottomie ei ole vouse. Valtaoša väještöštä on käynyn kahekšanvuotisen, keški- tahi korkiekoulun. No työ voitta ihmetellä, jotta meijän aikana löyty vielä niin vähän šemmosie, kumpaset šuatetah rakentua ta käyttyä kibernettikonehie. Kun lukenetta meijän vaikeukšista, niin varmašti šuatta muhahtua, jotta oliko meilä hätä elyässä, kun meijän tukena oli luja muaperä ta ilmakehä. Teilä on toista, työ jouvutta avaruškypärissä tahi -kameroissa elämäh ta ruatamah tietehellistä tutkimuštyötä muilla taivahankappalehilla, šemmosissa oloissa, kumpasie myö emmä šuata kuvitellakana.
Työ tiijättä, jotta meijän aikana liäketieto otti enšimmäisie aškeleita, esimerkiksi, šyväimen šiirrošša kuin Amerikašša šamoin ni Neuvoštoliitošša. Enšimmäini läsijä, kumpasella Amerikašša luajittih šyväinšiirto, oli M. Casperac. Hiän eli vierahalla šyväimellä 15 vuorokautta. Koko tuon ajan muajilmašša šeurattih henkie piettyän, kumpi voittauliäketieto vain kuoloma. Läsijä kuoli, ka nuo 15 vuorokautta elämyä vierahan šyväimen tykyttyässä toisen ihmisen rinnašša tarkotettih kuitenki liäketiijon šuurta voittuo. No mitä šiitä... Šattumalta tuli uutini, jotta tuo kamppailu liäketiijon ta kuoloman välillä tuli makšamah vainuan kešellä 28,800 dollarie, min šuurusen laškun hiän šai liäketietehelliseltä keškukšelta. Tuo uutini tyrmäsi meijätki, vaikka tiijämmä, jotta šemmoista voit tapahtuo kapitalistissa maissa. Kuin pitällä nyt on missäki muašša liäketieto, še on eri asie, ka meilä tuommoni eikä mimmonikana lašku vois tulla kyšymykšehkänä. Tuošša mieleššä myö olemma yli viisikymmentä vuotta ieššä Amerikašta. Tuommoset šuhtehet yhteiskunnan ta ihmisen välillä meiltä poissettih 50 vuotta takaperin ta teilä on täyši šyy juhlie tuon tapahtuman šatavuotisjuhlua.

IEŠŠÄ VIELÄ KAUNEHEMPI TULOVAISUŠ
Työ šuatta kuitenki ihmetellä, jotta vielä meijän päivinä löytyy ihmisie, kumpaset vanhah tapah ajatellah vain omua iččieh, pietäh omie henkilökohtasie etujah yhteiskunnan etujen yläpuolella.
On vielä huolettomutta, välinpitämättömyttä, äšen rikollisuttaki. Meijän on pakko myöntyä, jotta tuota kaikkie vielä on. Kuitenki kait ušotta, jotta ei tuo tuommoni enyä ole olennaista kanšalla. Još niin olis, ei meijän sosialistini yhteiskunta olis šillä tašolla, kuin še on nyt neuvoštovallan 50 vuositaipalehen tienoilla. Meijän yhteiskunta on rakennettu ta puoluššettu kovissa otteluissa šemmosien neuvoštokašvattien miehevyöllä, patriottisuolla ta uhrautuvaisuolla, kumpaset taisteluissa oltih valmehet tukkimah omalla rinnallah vihollisen tulipešäkkehet, antamah henkeh šen puolešta, jotta toiset šuatais elyä. Yksistäh Isänmuallisen šovan aikana 36 000 Karjalan mieštä ta naista šai kunnivomerkit urhollisuoštah. Tuhanšie ta tuhanšie työn urhoja on anšainnun kunnivuo ta mainehta koko muan mitašša.
Meijän aikana on jo monta avarušlentäjyä, kumpasista ylpeilöy koko muajilma. Kirkkahimpana tähtenä heijän joukoššah on Juri Gagarinin nimi, kumpasen elämä katkesi kešen kirkkainta lentuoh. Tuoki uhrauš on teijän, tulovaisuon nimeššä.
Tänä juhlana, kumpaista myö nyt vietämmä, oša teistä jo on meijän joukošša. Hyö kuletah kunnivopaikallajuhlakulkuvehen ieššä ta kaunissukšena. Hyö kannetah avarušalukšien pienoismallija, kukkie ta kukkasie starinojen muajilmašta. Starinat ta tovellisuš, šuuri tovellisuš ta vielä kaunehempi tulovaisuš kuletah käsi kiäššä.
Varma uško šiih kaunistau tätäki kevyänjuhlua vuotena 1968!