Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

“Konzu lapset ollah pienet, heile voibi opastua hos midä”

Corpus: New-writing language

New written Livvic, Journalistic texts

Source: On pagizutannuh Ol’ga Ogneva, Oma mua. № 32, (2018), p. 8

“Konzu lapset ollah pienet, heile voibi opastua hos midä”
(Livvi)

Karjalan kielen aktivistu, päivykoin opastai kolatselgäläine Alisa Petrovna Gubareva on ruadanuh lapsien kazvattajannu 53 vuottu, niis 37 vuottu Petroskoin lapsien päivykois n:o 56 “Marjane”. Alisa Petrovna oli enzimäzii, ken rubei 1980-vuozien lopus opastamah karjalan kieleh pienii lapsii päivykois. Karjalan kielen opastamizes pienile lapsile oligi meijän pagin.

Marjane-päivykois sinä opastit lapsii pagizemah karjalakse. Kuibo se tuli sinule mieleh?

Ku minä olen karjalane, minä olin pieni, enhäi tiedänyh ven’an kieldy, ainos pagizimmo karjalakse. A gu roittih moizet vuvvet, tuli minul piäh: pidäy lapsile opastua karjalan kieldy. Miksebo se meijän čoma kieli rubieu häviemäh? Se yksi. Da toine: konzu ollah lapset pienet, lapsil voibi opastua hos midä. Ku minä olin jo mondu vuottu ruadanuh, konzu annat lapset školah, sit ainos duumaičet, ku otat pienet lapset, midä nygöi nämmien lapsien kel uuttu vois opastuo? I sit tuli mieleh: anna ei hävie meijän karjalan kieli. I rubein minä heil opastamah karjalan kieldy.

Sehäi oli se aigu, konzu karjalazil annettih valdu jiävie omua muamankieldy. Konzu ei pidänyh huijustellakseh, ku sinä olet karjalaine, ku pagizet karjalakse. Mugahäi?

Myö emmo huijustelluh nikonzu. Kačo, minä gu školas opastuin, meidy, karjalazii, ei otettu ven’ankielizih kluassoih opastumah. Pidi kai opastuo suomen kielel. A ven’an kieli oli toizes kluasas. I sit oli, kačo: kois karjalakse, školas suomekse da sit vie ven’akse. Sit rodih moine aigu, pidäy säilyttiä omat kielet.

Karjalazet sanotah: nuorete opastettu, ku kiveh kirjutettu. Mihbo aigah olis parembi ruveta opastamah lapsii pagizemah karjalakse, hos mihtahto toizeh kieleh?

Lapsis voibo luadie hot midätahto, konzu hyö ollah pienet. I minä konzu zavodin opastamah, lapset ylen hyvin ruvettih mustamah. Kai sanat. Vie pidi luadie kaikenmostu heil oman kielen kel, anna hyö sanottas kai toizet iänet. Vot se on vaigiembi. A muite lapsien kel, minä kačon, ei sua opastua muga, ku sano nenga da sano nenga. Se ei ole lapsil hyvä. A lapsil pidäy hyvin opastuagi pajozet, opastuagi runozet, suarnazet...

Sinuu tutah enzimäzenny, onnuako, ken rubei opastamah karjalan kieldy suarnoin kauti. I nämmien kazvattiloinke työ rubeitto luadimah suarnoi, spektakliloi pikkarazii. Kuibo se tuli mieleh?

Minä duumaičin, midäbo lapset suvaijah kaikis paras? Suarnuahäi suvaijah. Enzimäzet suarnat oldih pienet, “Nagrisda “Pyöräkkö”. Da sit pidihäi net luadie karjalan kielel. Da pidihäi sit pajozetgi luadie. Niilöil lapsil oli nelli vuottu, konzu minä zavodin heile net suarnazet opastua. Vaste vai rodih nelli. Ku lapset kazvetah, sit pidäy jongoi suurembat suarnat da sit ku kačot vahnembien kel. Konzu opastat “Nagristu”, sie eihäi ole äijiä roulii: Died’oi, Buaboi, Bunukku da Nagris, Hiiri, Kaži da Koiru. A konzu kaikkien lapsien kel zavodit, oman joukon kel, vot sidä minä ellendin, se on kaikkein paras. I lapsile, ku joga lapsi on mittumastahto roulis, i vahnembile. I vahnembat sit otetah parembi tämä opastus.

Oligo kai ainos yhtenigäine joukko suarnas?

Oli, oli. A konzu lapset kazvettih, meil, kačo, oldih mittumat suarnat! I Karjalan TV jongoi otti 11 suarnua meijän lapsien kel.

Sinul oli ylen äijy lastu nämmis vuozis, ket opastuttih karjalan kieleh. Oligo heijän keskes lastu, kuduat kois, libo buabas, died’ois, kustahto muijal kuultih karjalua, vai oldih vai umbiven’alazet?

Enämbäl buaboit, died’oit, kudamat tiettih karjalan kieldy. No tiä gu, Petroskoishäi, eihäi kai maltettu karjalakse. Sithäi pidi kaikil heil opastuo se uuzi kieli. Meil päivykois myö, kačo, luajimmo ihan gorniččazen karjalan kielel, sinne minä keräin, midä vai pidi lapsil kaikkie. Anna hyö sih pertizeh tullah da tietäh: tiä paistah karjalakse.

Midäbo lapsien vahnembat sanottih karjalankielizis suarnois, urokois, pajolois, kižois?

Lapsien vahnembat sih pidäy valmistua. Oli minul yksi tyttöine An’a Ipatova. Minä konzu zavodin opastua heile karjalan kieldy, i muamah sanoi kazvattajil toizil: “Minun lastu ei pie opastua karjalan kielel”. Minä duumaičen: nu vuota, kačommo... Minägi An’an otin omil opastundučuassuloil. Konzu rodih lapsien vahnembien kerähmö, minä keräin, midä minul oli valmistettu. Kai ruutat lapsil ombelin, net toin sinne, anna kačotah. Meis kirjutettih lehtilöis, midä myö sie opastammo. I sit lapsien kel ozutimmo pienen suarnazen. I An’aine suarnazes oli. Konzu muamah net kai kačoi, sit tossupiän sanoi lapsien kazvattajil: “Anna minun tytär opastuu hos mittumal kielel, vai kävys tämän kazvattajan luo”. Vot minä olen sidä mieldy: ku iče ylen äijäl tahtot, sit voit luadie hos midä lapsien kel.

Vahnembat sanotah: miksebo pidäy? Ymbäri ei ole karjalakse pagizijua. Ymbäri paistah ven’akse. Muailmal, kunne lähtenet, pidäy tiediä anglien kieli. Emmogo ni rubie aigua menettämäh sudre da opastumah kieldy, kudamua nikus et kuule.

Yksi professoru Helsinkin yliopistospäi, konzu minä olin kursiloil Suomes, ainos sanoi: “Ku lapsi aijombi zavodiu tostu kieldy pagizemah, hänel rodieu parembi musto, hänel parembi kai sanat lähtietäh kielespäi. Se lapsel ylen äijän avvuttau elokses”.

Teijänhäi päivykodih käydih ei vai ven’alazet lapset. Onhäi Petroskoil äijygi muijalpäi tulluttu. I olihäi teile kaksi lastu, kudamat onnuako parahite, parembi toizii, paistih karjalakse.

Nämä lapset oldih Gruuziespäi. I hyö oldih vie pienet, ku minä zavodinhäi täs joukos karjalan kieldy opastamah. I gu tuatto, Paata, tulihäi lapsii ottamah, minä sanoin: “Minä toizii lapsii opastan karjalan kieleh, a teijän lapset gu tietäh oma kieli, gruuzien kieli, kois paistah omal kielel, da nygöi päivykodih tuldih, ruvettih ven’an kieleh pagizemah, eihäi pie heile karjalua opastua?” Häi minul sanoi muga: “Anna hyö opastutah kaikkeh kieleh, se on paras, ku myö elämmö Karjalas, anna suvaijah tädä kul’tuurua, muadu, tädä kieldy.” Vot nämä sanat minä ainos toizil vahnembilgi sanon. Pidäy suvaija omua kieldy, omua kul’tuurua da omua rahvastu.

Se on tozi. Sinä hätken ruavoit täs “Marjazes”. Konzu lähtit penziele, jäigo kedä sinun ruavon jatkajakse?

Sie on kaksi lapsien kazvattajua, yksi on Jelena Andrejeva, a toine on Julija Kalinina. Hyö ollah mollembat karjalazet, hyvin tietäh oma karjalan kieli. Lena kävyy Oma Pajo -horah. Hyö ruatah nygöi yhtes joukos, i lapset sie ylen hyvin maltetah karjalan kieldy.

Miksebo pidäy opastua lapsii karjalan kieleh? Mikse myö tahtommo, ku kazvas uuzi polvi karjalakse pagizijua da voimmogo kazvattua sen?

Miksebo pidäy hävittiä oma kieli? Miksebo ainos pidäy paista vai yhtel kielel? Ga sehäi on hyvä, konzu lapsi voibi paista monil kielil. I karjalakse, i ven’akse, i angliekse, dai suomen kielel. Suomes ku maltat paista suomekse, sit jo toizin otetahgi vastah. Ku menet toizeh kohtah i maltat paista sih kieleh, siegi otetah vastah. Oma kieli on ainos oma kieli. Oma kul’tuuru on ainos oma kul’tuuru. Miksebo myö nygöi, ket hyvin paistih karjalakse, ku lähtemmö iäres täs muailmas, ga miksebo se pidäy hävittiä? Anna eläy meijän kieli, anna eläy meijän kul’tuuru. Anna eläy meijän Karjal.

Ylen suuret passibot sinule paginas i sinun ruavos. Minä tiijän, ku sinä ruat nygöigi, ainos kävyt nevvomah toizii kazvattajii päivykodiloih, piet heile pikkarazii opastuskursiloi. Lykkyy sinule ruadoh, tervehytty, pitkiä igiä! Passibo suuri.

Passibo teilegi.