Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Paras sija Rupčoi

Corpus: New-writing language

New written Livvic, Journalistic texts

Source: Ol’ga Ogneva, Oma mua. № 33, (2018), p. 6-7

Paras sija Rupčoi
(Livvi)

Pikkaraine karjalaine Rupčoin kyläine on sijoitannuhes Jessoilan da Nuožarven välizen tien pieleh. Tiä vie suau kuulta čomua karjalan kieldy. Rupčoil’čoin mieles muailmas ei ole parembua kohtua. Eihäi nareko sadoi vuozii tagaperin tänne azetuttu elämäh heijän ezi-ižät. Konzubo da kuspäi hyö tuldih, da mindäh annettih kyläle moine nimi, tiijustammo täl kerdua.
Rupčoi on kuulužu ennevahnallizil karjalazil puuhuzil kodiloil. Enimät on salvettu1800-1900-vuoziluvun vaihtujes da tännesäh seizotah endizis kohtis. Kylän keskel on pyhä rossu, kalmužin, da 1800-vuozien puolivälis nostettu Pyhän Iivanan časounaine. Kuigi lähäl olii Korzu, Rupčoi ei ole ylen äijäl muuttunuh jälgimäzien vuozikymmenien aigua, sendäh tämägi kylä on puuttunuh Karjalan histouriellizien kylien joukkoh. Sithäi tänne ymbäri vuvven kävväh turistat.
Hyö kyliä kačotah. Da sit syötetäh da d’uotetah nečis čuajul, da rokku keitetäh, sit pajatetah heile. Konsertu pietäh, sanou Jelizaveta Pavlovna Jermolajeva. Oi, turistoi kävelöy, kehno tiedäy, kuspäi kävväh. Kai, rauku, Costa Ricaspäi oldih. Kus on se? Suvi-Amierikku, sanou. Ozutti minul, ga. Moine hyvä mies oli, nuori, vessel. Pagizii. No, iččeh kieleh pagizou, sit kiändäi sanou sie. Kävväh, kävväh, turistua on. Fransiespäi talvel oli, joga päiviä čut’ ei olluh pakkaskuul.
Turistoi vastatah Jelizaveta Pavlovna Jermolajevan kois. Emändy on roinnuhes da kogo ijän elänyh Rupčois. Sendäh voibi äijän sanelta omah kyläh näh:
Karjalaine, karjalaine kylä oli.
Kai ollah täs ymbäri karjalaizet meile. Kai Priäžän rajon on karjalaizet. Ei ole ni yhty ven’alastu täs meijän kyläs. Kudai niilöi, jällel voinii tuldih ven’alazet vai. A vet’ enne voinua ven’akse emmo maltanuh paista. Eräs oli boikoimbi kudai, nuorembi, net paistih. A eräs nimidä ei maltanuh.
Rupčoi ei olluh suuri. Pieni kyläine on, ei olluh suuri. 20 kodii on nygöi, ga silloi onnuako vie vähembi oli. Ei olluh äijiä, ei. Voinan aigah vai čiisto hävii meijän kodi se, da sit meijän tagan nečis oli Gordejevan kodi. No salvot oldih net jällel voinua, myö tulimmo, vähäine seiniä, a huonuksii da ni levoloi, da nimidä ei olluh. A sit dostalit sit pilattih hallokse. Hävitettih iäre da. Nygöi sen sijah myö, kačo, srojimmo mužikan kel tämän koin, sit Gordin sijah uuzi kodi srojittih jällel voinua.

MI KODIISE NIMIE
Jermolajevan sinine näbei kodine seizou dorogupieles, ei loitton Juakoin kois, kudamua kohendettih da huavattih luadie muzeikse.
Vähilleh kaikil Rupčoin kodiloil oldih karjalazet nimet. Niih on jiännyh musto kylän endizis karjalazis eläjis. Taloloin nimii nikus et näe kirjutetunnu, niidy mustetah vai rahvas vahnembua polvie. Jelizaveta Pavlovna mustau kai vahnat nimet:
Tämä vahnu kodi on Moissein kodi.
A täs, kudai meijän kodi oli, se oli Omoin kodi. Amosovi, Amosov. Sit nečis oli Sepän kodine. Toine kodi oli Zor’an, suuri kodi. Se oli, Siberih työttih, kaksikerdahine. Vahnu kodi. No se riičittih, konzu eläjiä nikedä ei rodinuh. Happani. Kohendajua jo olluh ei, pidänyh ei nikel. Sit toine oli Juakoin kodi nečis, muzei oli kudamas. Sit oli suuri kodi, vahnu kodi, Mačin kodi. Nygöi on uuzi kodine sil sijal. Tožo viettih se Mačin kodi, Korzah otettih. Sit Lokan kodi. Sie on hyvä kodine, lapset kohendellah. Sit Gordin kodi, no Gordin kodi hävii. Sit Jermoin kodi on, Pl’očkinan kodi, Pekon kodi, Anekovan kodi. Lesken kodi, sanottih. Famiilii on Anekov, a sanottih, nimitettih, Lesken kodi. Sie eli, naverno, leskiakku. Sit eräs On’n’oin kodi, sit se oli mäil, uuzi kodi laittih jo sie, voinii vaste laittih. Kaksi vellie Anekovat sie elettih. Lesken vellekset. Lesken kodi tiä oli, a sit erottih, sinne mendih, srojittih net vellekset, heidy oli kolme vai nelli liennöy. Kaksi sinne meni, a kaksi tänne jäi. Da, nelli vellesty oli.

JOGA PELLOL OMA NIMI
Karjalazet nimet on annettu ymbäri olijoile sieni- da marjupaikoile, niittylöile da peldoloile.
Netgi eletäh vai vahnemban polven mustos.
Saunanrajakko, Törtö, Lambizet, Pienet lambizet, Suuri lambi, Varoinmäin, Kiviojaine. Vot, kačo, mittustu nimie sie oli, luvettelou Jelizaveta Pavlovna. Sie oldih niityt. Niittyy oliNiemet, Tiitan ojazet, Uvvet niityt, sit Röyzyy. Savisuaret, oi, Niemet, mostu niittyy oli. Sit, midäbo oldih? Pellot. Oččupellot, Ridaniemet. No sit Saunanrajakkoine jo sanoin, Saunanrajakol sie oldih pienet peldozet. Ennehäi poltettih, paluo laittih. Kel ku on vähä muadu, sit keviäl kasardetah, mua poltetah, sit enzi vuon kylvetäh turnustu libo nagristu, nagristu enimyölleh. Sie, palol. Sit tossu vuon jo sinne kylvetäh ozrua libo kagrua, libo midätahto tostu vil’l’ua. Vot nimigi annetah pellol. Saunanrajakko libo Törtö. Libo Uitto da.

KYLÄ OJAN RANNAL
Erähän sellityksen mugah kylän nimi on lähtenyh Rupčoiojan nimes.
Oja hil’l’azeh virduau päivänlaskupuoles päivännouzuhpäi da jagau kylän kahtekseJessoilaspäi tulles enne sildua on Čaruniemi, sillan jällesRiihiselgy.
Se tulou nečie, Suavalan niittylöispäi, viippuau käil Jelizaveta Jermolajeva. Sit menöy häin Röyzyh da Säpsäh ielleh. Ojaine oli hyvä, kai kalua oli, pöššisty piettih. Katiskat nygöi sanotah. A net oldih varvas laitut. Pöšit. Sit matikkua nouzi, dai ahvenistu, dai haugistu, dai kai, sih ojazeh. A ku melioratsii piettih, sit buite syvendettih, kohendettih, duumaičimmo, vetty roih enämbi, a vastukavai, vezi pohjah heityi sinne, kanuavan pohjah, kanuavu on korgei, a vetty vaiku pohjas. A ojaine matkai, randoi myö oli vezi, hyvä oli, lapset kezoidu kylvimmö sit ojazes. Ylen oli hyvä.

KOLMAS MUASIJA
Rupčoin taloit on nostettu ojan mollembal rannal.
Enimät karjalazet kylät ollah vältämätä järvi- libo jogirannas. Hos Rupčoin oja ei ole jovekse, ga vikse ennevahnas, konzu oja oli vuolažembi, tänne azetuttihgi elämäh enzimäzet kylän eläjät. Dai annettih nimen tälle kohtale. Jelizaveta Pavlovna tiedäy kylän alustanduzuakkunan:
Enzimäzet rahvas, en tiijä, kuspäi tuldih, meile vahnat rahvas sanottih: tuldih pagolazet nečie, Rebol’aspäi, Rebol onhäi pohjazes.
Nu vot, pagoh. Ruoččiloispäi, Ruočči sie, enne Ruočikse sanottih. Sit hyö sie tuldih pagoh da sit täh elevyttih. Muadu ruadamah ruvettih da, muga minä kuulin vahnois died’olois da buabolois. Paistihhäi sie. Saneltih sidä zuakkunua. Sit muasijua ainos ečittih, parembua kohtua, sit tämä Rupčoi jo on kolmas heidy myö, kolmas muasija. Enne oli Pertilambilluo, Pertikse sanottih, kai, kačo, lambi pandih Pertilambi. Sit toineLuhturandu. Luhtu se oli suuri, ku haudu mi liennöy. Ei olluh ni jogi, ni järvi, ni lambi. Luhtu. Vezi seizoi. A ku kanuavat kaivettih, nygöi se luhtugi kuivi. Sithäi lapset myö sie ainos Luhturannas elostimmo, da halgoloi, vahnoin kodiloin oldih parret sie, sit niilöi töngimmö, otammo elostajes sie, meile pidi midä. A sit jo tänne Ojarandah lähettih. Löyttih sie nouzemaine. Vezinouzemaine, puhtas vezi. Buitegu sit täh ojarandah perehtyttih. Kolmas kerdu.
Ku uskonemmo tädä zuakkunua, ga sit Rupčoi ei ole ylen vahnu kylä, se vois olla yhty igiä Korzan kel.
Sit se on alustettu sih aigah, konzu rahvas ruvettih eloittamah loitomba rannas, Siämärven randukylis olijoi mualoi, mannerdu. Se oli nenga 1600-vuozil, ku tämä legendu ollou tozilegendu. 1600-vuozil karjalazet muututtih Luadogan rannalpäi da Rebol’an čupulpäi päivännouzupuoleh, sanou paikannimistön tutkii, filolougientiijon doktoru Irma Mullonen.
Yhtelläh kirjutettulois dokumentois Rupčoidu mainitah enzi kerdua äijiä myöhembi, vaste vuvvel 1811 azutus hengikirjas. Sie on luveteltu muanruadajat miehet, ket sinä vuon muututtih elämäh Korzaspäi uudeh kyläh Rupčoilah.
Kirjutetah, Korzan, Korzu onhäi neče kylä. Sit kyläspäi vellekset tuldih täh elämäh. En tiijä minä sidä, tottugo on, vai ei ole, sanou Jelizaveta Pavlovna.

RUPČOI VAI RUPČOILU?
Äijygo vuottu on Rupčoil? Loppuvastavustu tännesäh löytty ei. Ku Rupčoi toven ollou alustettu vuvvennu 1811, sit igiä kyläl on vähästy piäle kahtensuan vuvven. A ku se lienne olluh olemas jo 1600-luvun puolivälis, sit Rupčoil vois olla kolme puolen kel sadua vuottu. Olgah kuitahto, ga meil pidäs tiijustua, mi se on Rupčoi, libo ven’alazeh luaduh Rupčoila. Kudaibo nimi on oigei: Rupčoi vai Rupčoilu?
Rupčoi, Rupčoi, karjalazet sanotah Rupčoi. A enne kuito kirjutettih Rupčoila. Dai nygöi nenga kirjutetah pasportas, vakustau Jelizaveta Jermolajeva. Yhtelläh sellittiä kylän nimie ei voi:
Rupčoi se mene tiijä mi on.
En tiijä minä, mi se on Rupčoi. Kus se tuli sana vahnoil rahvahil. Rupčoikse sanottih, da ken se andoi nimen Rupčoi.
Kyzymmö abuu paikannimistön tutkijoil. Tälleh nimen sellitti paikannimistön tutkii Irma Mullonen:
Tädä kyliä paikallizet eläjät sanotah Rupčoikse.
Nimes ei ole tädä -la- loppuu, kudai on ven’alazes vastinehes. Minä en tiijä, ongo se olluh karjalankielizes nimes, vai nimi jällespäi on muutettu ven’alazeh käyttöh. Olgah kuitahto, tämä -oi-loppu, Rupčoi, selvästi vihjuau sih, ku pagin on ristikanzan nimes. Täs avunnu on paikalline legendu, kudaman iče kirjutin mustoh 1980-vuozil, konzu keräin paikannimilöi täl čupul. Silloi saneltih, ku kylän perustajinnu oldih kaksi vellie Rupčoisuvuspäi. Hyö tuldih kuslienne Rebol’an čupulpäi. Tämä vihjuau juuri sih, ku pagin on ristikanzan nimes, Rupčois. Sen pohjannu vois olla karjalaine sana rupči. Täs formas se on olemas juuri rebol’an murdehes. Rupči on ruppi. Pagin vois olla rupiškos, ruppirožazes ezi-ižäs.
Siämärven murdehes rupči on ruppi. Toizis murdehis tämä sana on rytty-formas. Nämmä sanat ollah kaikkiel, kus eli libo eläy karjalastu, ristikanzoin niminny. Eri kohtis tutah Ryttykylä, Ryppijev da Ryppi -sugunimet. Vikse net ollah samua alguperiä, ku Rupčoi-kylän algueläi.

OLI KUUZI, RODIH KAHEKSA
Rupčoin alguhpanijan tapoksel tännesäh eletäh rahvas.
Tiettäväine, endizeh verratunnu elaigu kyläs on tyyni, talvel harvas talois lämbiey päčči. Ga tänävuon kyläs rahvastu liženi.
Mulloi oli kuuzi hengie, a tänävuon, kačo, rodih, kaheksa, kaksi mužikkua liženi. Penzionierat. Nu kai olemmo penziel jo, sanou Jelizaveta Jermolajeva. Ga vezirandu gu olis, järvirandu, sit, toinah, tiettäväine, čomembi olis. Järvirandu gu olis, sit olis nečis dačniekkua mene tiijä mi! Meččy on lähäl, sienet-marjat lähäl. Vaiku lekahtattosjo vastah tullah sienet net dai marjat. A vie ku järvi täs olis, ga sit kai kohtat srojittas. Muite meijän kyläs dačniekkua ei ole äijiä, ollah omat lapset sie, tullah vahnembien kodiloih.
Toinah hyö ei unohteta vahnoi karjalazii paikoinnimilöi, suurembii dai pienembii, eziižien perindyö, kudai on yhty kallis kui ennevahnallizet koit, rossu da časounu.