Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Šondajoven suus

Corpus: New-writing language

New written Livvic, Journalistic texts

Source: Ol’ga Ogneva, Oma mua. № 43, 44, (2018), p. 7, 7

Šondajoven suus
(Livvi)

Šotd’ärvi on Suvi-Karjalan suurimii järvilöi. Sen rannat on eloitettu jo ylen ammui. Šotd’ärves ymbäri on olluh äijy kyliä, erähien nimet rouno ku oldas ičestäh selgiet. Kui Šuojun rannal olii D’ovenkylä. Ga miksebo sidä ven’akse sanotah Ul’alegakse? Vasturannal olijan Sodderan nimi sežo arbaituttau, kuigi iče Šotd’ärven nimi. Paikallizien eläjien da tiedomiehien kel opimmo piästä perile, kenbo da konzu pani nimet nämile kohtile, da kui nenne nimet voibi sellittiä.
D’ovel kenlienne ei olluh, käymättäh älgäh jättäkkäh. D’ovenkylä on Priäžän piiris, kuuluu Jessoilan kyläkundah. Šuojunjoven randua pitkin lähäl Šotd’ärvie sijoitannuhes kylä on puhtas, čoma kaččuo da ylenylen pitky. Agjas agjah on kolme kilometrii matkua.
D’ogi matkuau, ga D’ovenkylä. Ala-agd’u, Yläagd’u, keskel en tiijä mi oli nimilöi, vie oli keskel nimi, sanou Lidija Sevastjanova.
Hänen kodi seizou kävelysillan korvas. Ubo-uuzi sildu yhtistäy kaksi Šuojun randua. D’ovelpäi rahvas jallai poikki joves kävväh Sodderah. Oigiel rannal, Sodderas, on laukku, škola, matkuau muatie Kiviniemeh, kus on kalmužim. Vladimir Ignatovič Yläagd’aspäi mustoitti toizien kylän agjoin nimet:
Keskikylä on Iivoilu.
No buabo, minun buabo sanoi. Muga. Keskikylä.
Aigoinah tiä kiehui elos, rahvahal oli kylläl ruaduo peldoloil da mečäs. Nygöi alalleh kyläs eläy vaiku 13 hengie, enimät ollah penziel. Kezäl kylä kazvau. Ala-agd’an eläi Tamara Savastjanova on lugenuh, ku kezäl D’ovel on sada eläjiä.
Ruado loppevui, lesopunktu salbavui, ei juuri ni salbavunnuh nenga, no mečät otettih, i lähtiettih kaikin. Myö täh nygöi jäimmö, ken nikunne ei tahto lähtie. Tahtotah tänne kuolta, omal mual, sanou Tamara Aleksandrovna. Inehmine tiedäy, kuspäi algavui kylä:
Enzimäizet taloit oldih, kui kniigas minä luvin, vot täs čuras d’oven n’okaspäi oldih täs.
Oli kaksi vai kolme kodii, sit ruvettih srojimah, srojimah, srojimah, i sit rodih kylä. Vie voinua vaste ylen bohatasti elettih. Oli äijy bohattua taloidu. Leivät kazvatettih, ouvoščit, žiivatat. Karjalaizet ainoshäi piettih žiivattua da kalua suadih, vot nenga elettih. Nygöi i myö vie nenga elämmö, kui elettih meijän muamat da tuatat, da diedat da kai polvet.
Antonina Potahinal D’ovel on duačču. Enämbi kolmiekymmendy vuottu tagaperin koin kyläs ostettih ukon vahnembat. Antonina Vasiljevna perehinneh sil aigua eli vasturannal Sodderas, mollei ukonke ruattih školas. Häi äijän midä tiedäy tämän rannan luonnos da histouries:
Minä sidä en tiijä, konzu algavui se kylä, naverno, tuldih kuspäi lienne, no täs karjalaizet elettih, no koit oldih, kai oldih mustupäčit da ei olluh mugalei hyvä, mittumaa voibi elää.
No oldih mel’ničät, kai ei yksi, enämbi. I on kivie vie, meččilöis, kus tahtottih luadie mel’ničät. I minä tiijän kaksi kohtaa, kus ollah net melliččykivetgi.
Enzimästy kerdua D’ovenkyliä mainittih 455 vuottu tagaperin, vuvvennu 1563 Iänisjärven viijendeksen verokirjois: “Šondajoven suus Mitforan kylä, yksi taloi”. Da vie: “Šondajoven suus Mikitän kylä, yksi taloi”.
Šondakse sih aigah sanottih Šuojunjogie. Nygöine D’ogi on nämmien kyläzien jälgeläine. Tännesäh D’ovenkylän Yläagjua sanotah Mikitän agjakse. Mikitän, Nikitinat nostettih suuren kaksikerdahizen Kondraatien koin, kus voinan aigua kodvazen aigua oli suomelazien tiijusteliiškola. Koin nygöine ižändy Vladimir Ignatovič tarkah tiedäy endizet taloloin nimet. Algua lugie omas Ylä-agd’as:
Tämä on Karpovan talo, täs on Prokopien talo, tai talo on Djakan.
Grigorjevan. Grigorjevat ostettih, minä pieni olin, tämän talon. Täs oli škola, enne. Nygöi ei ole tuas taluo, oli Davidovan Anničoin, sit Lukoškan, Multikan, kembo? Sotikan, Ut’ugan, Vas’oin. Kembo vie sie? Pidäy kyläl ajua.

Kuibo D’oves tuli Ul’alega?

D’ovenkylän nimi on ičestäh selgei. Tämä on joven rannal, lähäl jovensuudu, sidä kohtua, kus Šuojunjogi laskou Šotd’ärveh, olii kylä. Ga yhtelläh miksebo sit ven’akse kyliä nimitetäh Ul’alegakse?
Ven’akse Ul’alega, minä duumaičen se tuli kirjuttaju, ven’alaine tänne, meijän n’okas sit kyzyy: Kuibo on nimi kyläl? Sit sanottih: Yläagd’u. Sit kirjutti: Улялега. Toine n’okku on Ala-agd’u. Sispäi tulis, ga sit olis Alalega, vastuau Vladimir Ignatovič.
Alalega on Ala-agd’u. Ylälega on Yläagd’u. Ga yhtelläh agd’u ei ole -lega. Mibo sit vois olla Ylälega?
Muite meil paikannimikortistos on tallel myös Yläjogi-formu. Vikse juuri täs on roinnuh ven’ankieline nimi Ul’alega. Enzimäzen ozan l on vaikutannuh yhtyssanan toizeh ozahjogi- sanah. Sit on tulluh Ylälega. YläjogiYlälega. Tämä ei ole ihan tavalline iänimuutos, ga yhtelläh se pädöy nämih iäni-ilmivölöih, kudamii roihes, konzu itämerensuomelaine nimi siirdyy ven’alazeh käyttöh, sellittäy Irma Mullonen.
Enzimäzet karjalazet rahvas tuldih nämile rannoile Anuksen čupulpäi. Silloi, ennevahnas, monii sadoi vuozii tagaperin, vie ei olluh muadorogoi, sendäh talvel dai kezäl rahvas matkattih vetty myö. Vikse tänne hyö tuldih Šuojunjogie myöte. Da enzimäi eloitettih joven huruan rannan, kus nygöi on D’ovenkylä. D’ovenkylä on tavallizii jogikylii. Kai taloit täs seizotah yhteh riädyh očin jogehpäi. Šuojunjogihäi on ammussah olluh kylän piädorogannu. Šuojunjoven oigei randu eloitettih aiga myöhä. Vaste voinan jälles, konzu avattih meččyruadajien pos’olku Sodder. Ennevahnas oigiel rannal D’oven eläjät kazvatettih vil’l’ua da poltettih hiildy.
Sodderaa ei olluh vie, Sodder oli d’älles jo voinaa, a oldih se havvat, hiilihavvat, kus poltettih hiildy, i viedih Kolatselgäh, sie oli Tulemjärven zavodu, i sinne viedih, voi olla, heboloil viedih. I oli yhten kieran täs ken ristikanzu eli, löydi kiven, i kivi oli moine jygei, što myö duumaičimmo, mi tämä kivi on? I sit d’älles tuli mieleh, što voi olla se Tulemjärven zavodaspäi. Sie ollah kohtat, kus gematit on, i siepäi, voi olla, tuodih tänne, sanelou Antonina Potahina.

SYZIOJAPUUHIILIOJA
Hiilenpoltol karjalazet lunnastettih eluo äijiä aijomba Tulemjärven zavodan avuandua.
Musto vahnas ruavos on jiännyh Syziojan nimeh. Oja laskou Šuojunjogeh D’ovenkylän vastaspäi, Yläagd’an kohtas.
Tämä sana syzi merkiččöy juuri moizii kohtii. Tämähäi on olluh karjalazien perindöllizii ruadoloi. Hiildy pidi sepän ruadoh, sellittäy Irma Mullonen.
Syzi on puuhiili, kudai piäzöy puun poltandas. Sidä tarvittih pajas tagojes. Vahnan ruavon hävittyy nygözes karjalan kieles hävii syzi-sanagi. Se jäi vai Syzijärven da Syziojan nimih. Ruočin da Ven’an välizel rajal vuvvennu 1621 rajamerkilöinny oldih hiilenpoltohavvat. Syzijärvi da Syzioja oldih ihan rajan tyves.
Karjalas on muudugi Sysmä-nimisty kohtua, sanou Irma Mullonen, toinah net sežo liitytäh hiilenpoltandah. Syzi-sanah täs on liittynyh vie masuffiksu. Sen avul luajittih ymbäristöterminöi.
Karjalazet nimet ollah toizilgi ojil D’oven ymbäristös. Kaksi niis ollah aiga suuret da laskietah Šuojuh juuri kyläs. Vaigu niidy nygöi sanotah Kantoran da Garažan ojikse. Vahnoi nimilöi jogatoine ei tiijä. Tamara Savastjanovan perehes niidy mustetah:
Syzänoja on ylembä, a vot täs on oja Perinoja, yksi oja, a toine on Niemenoja.
Vot täs kyläs. Vot täs kaksi ojua on. Sit on Ristuojan oja. Kus meil oli hyvä vezi. Ylen hyvä vezi sie.

OLLAHGO SODDER DA ŠOTD’ÄRVI YHTY JUURDU?
Ga yhtelläh kiännymmö Sodderan nimeh. Enzi kačahtuksel se ei ole ven’alaine, eigo karjalaine.
No minä kuulin, što se Sodder on Šuodder, Šuja, Suojärvi, se kai on suon ymbäri sana. A suodu täs on äijy. Da Sodder seizou suol. I konzu myö tulimmo tänne 35 vuottu tagaperin, sie oldih parret dorogal, i sanottih, peskuu tuodih äijy tänne, i kai menöy sinne, alah. Täs oli suo, moizen sellityksen andoi Antonina Potahina. Hänen mieles Sodder da Šotd’ärvi ollah yhty juurdu. Enne järvie on sanottu Sodderakse.
Kiviniemeläine Anatolii Mihejev sežo on tädä mieldy:
Sodder mugaleiten pidäy olla Šot, Šotozero.
A sit ven’alazet ruvettih sanomah Šot- i Sodder. Mugaleiten rodivuigi Sodder, a mugaleiten, duumaiten Šotozero.
Lidija Sеvastjanovagi oppiu sellittiä nimen samah luaduh:
Se on d’älles voinua, kui zavodiihes lespromhozu, vot, sit annettih sil pos’olkal nimi Sodder.
A vikse otettih Šotd’ärvi. D’ärvihäi on täs rinnal. No toko ei Šot, a vajehtettih Sodder. Se kard’alaine endine nimi Šotd’ärvi.
Paikannimistön tutkii Irma Mullonen sanou, ku mečänruadajien pos’olkan nimi on ylen vahnu paikannimi da formu:
Täl Šotarven nimel karjalakse on äijy formua.
Se on Šotarvi dai Šotd’ärvi. On olluh Sodder-formugi. Se on säilynyh pos’olkan nimes. Vahnois Anuksen gubernien suurenjavon kartois, kudamat luajittih 1790 vuvvel, järven nimekse on pandu Sodder.

JÄRVI, KUDUAS LÄBI VIRDUAU JOGI
Mibo sit vois olla Šotarvi, Šotd’ärvi, Sodder?
Kembo andoi järvele tämän nimen da kuibo se vois sellittiä? jatkau Irma Mullonen:
Tämä ei ole ihan selgei nimi.
Tämän vahnan paikannimen pohjua toinah pidäy eččie vahnas saamen kieles da niilöin ezi-itämerensuomelazien kanzoin kieles, ket on eletty aigoinah täl rannal. Täs abuh tullah vahnat kirjutukset, 1500-1600-vuozien Iänisjärven viijendeksen verokirjat, kus tädä järvie sanotah Šondozerokse, Šoidozerokse da Šondarakse. Nämmä toven autetah sellittiä tämän nimen alguperän. Tämän Šotarven silminpistävin ominažus on se, ku sit läbi virduau Šuojunjogi. Šuojunjogi buitegu leikkuau tämän järven. Tämä ajatus on vahnas kandusaamelazes sanas šonte, sonte, sonde, kudai voibi kiändiä kui leikata, avata. Šotd’ärvi libo Šotarvi on se järvi, kuduas läbi virduau jogi. Täs vahnas formas Šoidozero, tämä on hävinnyh iäre.
Aijan aloh järven nimi muutui karjalan kieles Šotarvekse. Ven’akse se sai nimen Šotozero. Karjalazet, kuduat tuldih elämäh suuren kalakkahan järven rannoile kandusaamelazien jälles, suadih perindökse algueläjis vahnan nimen, kuduan merkičys unohtui. Eigo sidä vahnua nimie suannuh sellittiä tiedämättäh kielen histouriedu.
Pidäy vai mustua, ku niilöin saamelazien kieli, ket elettih tiä monii sadoi vuozii tagaperin, ei ole ihan moine kui nygöine saamen kieli. Se oli ennevahnalline algukieli. Sit on moizii iänimuutoksii, kudamii ei ole nygözes saamen kieles. Sidä arvokkahimii ollahgi nenne paikannimet. Niihhäi on jiännyh se kieli, kudamah paistih tuhat vuottu tagaperin, vakustau Irma Mullonen.
Šotd’ärven ymbäristös vastavuttih eri kielet da kanzatsaamelazet, vepsäläzet da karjalazet. Heijän kosketuksis voijah sanella vahnat kohtien nimet, ku vai maltanet niidy oigieh ellendiä. Vahnoi paikannimilöi et näe kirjutetunnu, monet pienembien kohtien nimet hävitäh jogapäiväzes elokses sen mugah, ku puolenou karjalastu da karjalankielisty rahvastu kylis.
Kohtat ollah čomat, no kaiken ijän nuoret lähtietäh linnah, piälimäine vigaei ole ruaduo. Ruaduo ei ole, sithäi lapset, nuoret elettäs kyläs, i äijy, eihäi kaikin tahtottas linnas eliä. No ei ole ruaduo. Ruaduo ei ole, sithäi nuoret i lähtietäh. Duumaičemmo, moužet midätahto rodieu parembua. Karjer rubieu srojimahes, uuzi, d’o zavodi ruata, sidä mieldy piemmö, rodieu midätahto uuttu. Moužet, ei hävie kylä? Hyvä mieli on se, što meijän kylän lapset, kuduat täs kazvettih, hot lähtiettih elämäh toizih kohtih, ei unohteta omien muaman da tuatan kodiloi. Dai kylä yksikai on, hyvä kylä on, sanoi lopukse Tamara Savastjanova.