Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Armaz ristit

Corpus: New-writing language

New written Veps, Journalistic texts

Source: Natalja Anhimova, Kodima. № 12, (2018), p. 6

Armaz ristit
(Vepsian)

Tämbeižed meled mina tahtiin oigeta minun armhale ristituletatale.
Hänen nimi om Aleksandr Ivanovič Anhimov. Hän om edahan miišpäi, toižes mirus. A mina meletan, hän kaiken tedab, kuuleb miide paginad. Nenid paginoid panen muštho da tahtein, mise miide eloho otaižim parahimid tedoid.
Aleksandr Ivanovič oli ustavakaz ristit, äjan radii, dät’ hüvän znaman mal ičeze däl’ges. 9. tal’vkud hänele töudiiži 90 vott.
Aleksandr oli rod’nuze 1928. vodel Ogerištos Fekla Nikolajevna da Ivan Ivanovič Anhimovoiden perehes. Šakei, muga kuctihe händast kodiš, oli ezmeine, däl’ges old’he rod’nuze kaks’ sizartNadežda da Serafima. Voib olda, sikš hän holdii hiide elon pol’he kaiken igan. Konz kaik d’o old’he vanhad, sizaril old’he ičeze perehid, hän kaikuččen päivan zvoni hiile. Voib olda, hän oli mugeite holikaz, mise aigoiš pereh däi tatata.
Ivan Ivanovič ezmeižil päivil läks’ voinale da tagaze ii tulnu. Kol’ voinan aigan, 5. semendkud 1945. vodel Pol’šas. Mäni äi vott, konz hänen pauklahj löudii händast 2000. vodel. Sil aigal eläb oli vaise üks’ hänen tütär Nadežda, hänele anttihe tatan korktan pauklahjan.
1941. vodel Šakeile töudii 13 vott. Tedan, mise äjak-se aigad Anhimovoiden pereh eli Kondopoliš, tuli voin, tat läks’ voinale, a pereh tule elämaha tagaze Vehkajaha. Voinan aigal Šakei, kut i toižed lapsed, käveli Vehkajan suomalaižhe školha. Openduz mäni suomen kelel, urokoid vii opendai Suomespäi. Tat starineiči školan pol’he oikti: ku sina hüvin opendatei da kaiken oikti teged, ka sinai-ki kaik om hüvä. A konz mida pahin teged, ka sinei-ki om paha: anttihe plikuškan, a konz-se batogal. Hänen muštos oli, mise kaikuččel openikal oli ičeze ma školanno, kus hän kazvat’ mida-se. Hiile anttihe kirjad, lehtikod, vaise opete. Vepsän kel’ abut’ paremba tedištada suomen kel’t.
Kodiš oma tatan dokumentad, radkirj, kitändkirjeižed hüväs rados mecas. Konz kacud niid, ka voib tundištada erasid istorijoid,ozutesikš, kut radii mecradišt Šoutarven agd’as, külän istorijan.
Radkirjaspäi tedištin, mise däl’ges školad Šakei openzihe Petroskoiš FZOškolas sauvojaks. Se oli lujas düged aig –Šoutarven agd’ päzui okkupacijaspäi, vaise lopihe Sur’ voin. FZOškolan lopuks Šakei zavodi rata. Ezmeine päiv radol hänel oli 25.05.1945. Hänele oli vaise 16 vott. Ezmeine radsija hänel oli sur’ sauvondfirm Petroskoiš. Se pani pertid Gagarinan-irdal, raudtevokzalan. Necil radol Šakei oli 4 vott. Tuli aig mända armijaha, kus hän oli 3 vott (1949.-1952.). Neciš aigas hän stariniiči miile, konz oli d’o pensijal.
Konz tat oli däl’gmeižed kud armijas, tuli sur’ gor’a Anhimovoiden pereheze, palii pert’. Händast pästtihe kodihe vähemb aigemba. No konz hän tuli Ogerištho, ka uz’ pert’ d’o oli letud katusen ale. Radod pidi tehta völ äi. Šakein päle tuli enamba hol’tperehes old’he vaise mam da kaks’ niičukašt. Voib olda, Aleksandr tahtii mända elämaha lidnaha, kus d’o radii armijahassai. No ii sand. Däi hän külähä, Vehkajaha, kus oli
rod’nuze.

22. tal’vkud 1952. vodel Aleksandr zavodi rata Šoutarven mectahos, kus radoi pensijahassai. Pidab sanuda, mise radkirjas voib kacta Šoutarven mectahon istorijan. Aleksandr Ivanovič hüvin radii, kaikuččel vodel hänele anttihe kitändkirjeižen vai pand’he hänen nimen kitändkirjaha. Tedan, mise 1960.-1980. vozil Vehkajan pučapoisebr oli sur’ da paremba toižid. teht’he suren radon, čaptihe mecan, pand’he pardesiižid pertid, abutet’he toine toižele elos da ičeze külänikoile.
Mina kacun tatan kuvaha, konz hän oli nor’, meletan, mitte hän oli čoma prihä: sinižed sil’mad, lat’tut tagaze hüväd tukad, ii surel kazvol, vahv. Däl’ges armijad hän ii olnu pit’kha üksnäin. 7. tal’vkud 1953. vodel minun mamal da tatal oli sai. Kodiš kaičem naindtodištusen, sen anttihe Lidija Polikarpovna Sidorovale, hän oli rod’nuze Tihoništas Mägiagd’as, da Aleksandr Ivanovič Anhimovale Ogerištaspäi Vehkajan registriruindkodiš. Ka, mitte oli aig! Kut äi rahvast eli Vehkajas, mise oli ičeze registriruindkodi! Paginaspäi tedan, mise saiha oli tulnu äi rahvast. Tatan mam Fekla Nikolajevna radii Vehkajan kalansebras. Sil aigal sad’he äi kalad. Nüguni muštaze, mise stolal oli äi kalad, kaikuččele kodihe läksijale adivole anttihe suren lohisupalan.
Sil aigal Vehkajas oli škol da laps’kodi, kuna käveli äi kazvanikoid, gruppas oli 25-30 last da völ ii üks’ grupp. Sil aigal däl’ges opendust tuli Vehkajaha radmaha nor’ kazvatai Lida. Hän openzihe pedagogižes učiličšas Petroskoiš. Hüvin muštan, kut minun mam kaiken igan oli kutitoineküläs. Hän erini toižiš akoišpäi. Hänel oli toine kacund miruhu. Däl’ges d’o mina el’genzin, mise hän oli sanu hüvän opendusen.
Nüguni meletan, mise mam da tat eletihe čoman da pit’kan igan ühtes. Hiil oli ičeze kodi, pidatihe äi kodiživatoid, old’he püudod, kus kazvoi kartofin kaik, mida kazvatet’he miide agd’as. Hiil oli koume last, poig da kaks’ tütärt. Mina olin däl’gmeine. Kaikid lapsid kazvatet’he, kaikil oma ičeze perehed. Nüguni hiil om viiž vonukad da nel’l’ pravnukad.
Hüviš meliš johtutan sen aigan, konz kaik pereh kerazihe ühtes (sen aigal ii olnu völ pravnukoid), ühtes oli koumetoškime mest’. Kut äi radod voib tehta ühtes! Old’he dügedad radod, kut hiinantego. Kaik ristitud sille aigale ottihe lebupäivid da kahtele nedalile tuld’he kodihe. Pidi äi hiinad tehta tal’veks. Hüvä oli, konz oli čoma , siloi kaik voi tehta teravaidešti, no konz oli paha ... ii üht kerdad pidi tulda požn’ale. No hüvin muštan, mise tat kaiken aigan oli tirpai, sures holes, mise pidab tehta azjan. No konz oli kaik tehtud, hän oli lujas vessel, hänen ihastuz tuli kaikuččele perehes.
Mida hän dät’ däl’ges ičtaze? Aleksandr Ivanovič navedi leta pardasiižid pertid. Vehkajas da Ogerištos lendi seičeme pertid! Hän oikti mahtoi kacta pertin, lat’ta, mida pidab pertiš. Meletan, mise Aleksandr Ivanovič oli uskoline ristit, poig, mužik, sebranik. Meletan, mise minun tat armasti eläda da kaiked, mida oli elos. Tedan, mise minun mamoi da tatoi eletihe hüvän elon. Tedan völ sen, mise mamoi voi eläda üksnäin vaise viž vott, kut tatoi läks’ toižhe miruhu. Hän lujas armasti händast. Meletan, mise tatoi mugažno armasti mamad. Pidab völ sanuda, mise armastuz, nece ii ole sanad, vanhembad nikonz ii sanutud milii, mise armastad’he mindei, armastuz eli elos.
Kut-se mina küziin vonukiil, oli-ik dedoi küzui? Hänen vonuk Šakei, dedan nimen anttihe hänele (vonukan mam Tamara, ezmeine Anhimovan tütär), sanii, mise hän ii olnu mugeitte, voib olda, dedoi oli tozine. Vonukal oma čomad muštlosed: kut ühtes dedanke kävutihe sen’he da pand’he raudoid janišile, kut old’he hiinäntegol. Šakei muštab, kut kezal tod’he hiin sarajale mecaspei da pidi mända peksmaha hiin sarajal, a siga oli pimed, nor’ prihä pel’gastui, vähan peksi, peksi da i hüppähti alahaks da d’oksi. Dedoi ii lainu, vaise muhahti. Hüvin muštan, tatal oli lujas čoma muhu.
Tatoi oli hüvä mecnik. Hänel oli kaks’ oružjad. Hän navedi mecad, lujas hüvin tezi mecsijaižed, kuna mända, kus mida otta. Konz mina olin pen’, ka tal’vel päčišpäi hiittihe čugunikan lihänke. Konz-se stolal oli janišlihä, konz-se mecoin-, tedran-, pülihä. Ehtkiižel pertiš oli čoma haju.
Ka, kut kaik vepsläižed, tatoi ii pagižnu äjan. Tat äjan radoi! Väha konz oli lebul. Igan radoi mecas, nece oli lujas düged rad. Konz tuli radolpäi kodihe, mugažno pidi völ tehta äi kodiazjoid. Mida-se kolkoti, tegi pertiš, kohenzi, puhtasti Tatoi hüvin tegi kirvezvarzid. Muštan, konz tat oli d’o pensijal, hänele tod’he koivanpud, mise hän tegiži kirvezvarzid. Tegi niid äi: ottihe mectahoze, andii külänikoile, heimolaižile, ičeleze pidi dättakirvez hänel oli kädes.
Tatal kaik oli ičeze sijal, kaik oli tehtud ičeze aigan. Völ kut sanub, ka muga teggob. Nece taban pird hänes milii om lujas mel’he.
Mina kirdütan tämbei. 9. tal’vkud, nenid muštlosid. Om mugoine tundmuz, kuti mina pagižin tatanke da olin siš aigas, konz mamoi da tatoi old’he rindal minunke. Sanun, mise nece oli lujas läm’ da vauged aig.
Dümalale sanun sur’ spasib minun perehes. Mina pakičen: ”Dümal, ole hüvä, anda kaikile hüvid muštlosid siš, ken om jo toižes mirus”.