Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Tatjana Berdaševa.
Ainutluatuni luontomateriali
Source:
Oma mua. № 20, 2019, p. 10
Tatjana Berdaševa
Ainutluatuni luontomateriali
Karelian Proper
New written karelian
Aikoinah tuohivehkehet oltih šuurešša käytöššä jokahisešša talonpoikaistalouvešša. Niitä oli šuhtehellisen helppo ta etullista luatie. Tuohešta punottih tarpehellisie vehkehie ta ašteita ympäri Karjalua.
Tuohešta luajittih melkein kaikki kukkasista jalaččiloih, ka etupiäššä kaikenmoisie ašteita niin kun tuohikonttija, tuijassuja, šuola- ta marja-ašteita.
Tuohen antibakteerisie ominaisukšie tunnettih jo aikoja takaperin. Kesselissä kala šäilyy verekšenä pitän aikua. Tuohiašteissa maito ei muikuo eikä marja happane.
Tuohta käytettih äšen kanšanomasešša liäkiččömiseššä. Šitä pantih aukien huavan piällä šen desinfektsijakši.
Monet ihmiset šuatettih luatie tuohešta yksinkertasie käyttövehkehie. Oli niitä muasterija, kumpaset luajittih tuohitavaroita tilaukšešta ta kauppua varoin. Jarmankkoja piettih kakši kertua vuuvvešša ta välikauvella muasteri kerkisi valmistua äijän tuohivehkehie.
Viršut oli šuosittuo ta halpua tavarua. Muasterin piti punuo noin 500 kappalehta viršuja šuahakšeh niistä 20 rupl’ua. Karjalašša toiset viršut luajittih nilkkapitusiksi ta toiset pitkävartisina šuappahina. Talonpojat käytettih hattaroja, šentäh kun kovašta tuohešta luajituissa jalaččiloissa jalkoja lyöttäy.
Viršut pantih jalkah, kun lähettih töih meččäh tahi pellolla, kuitenki matalla kulettih nahkajalaččiloissa. Nämä pantih jalkah šamoin ni kyläššä kävelleššä ta pruasniekoissa käyveššä. Šuolla viršut kelvattih ylen hyvin, šentäh kun ne šuojeltih jalkoja košteuvešta.
Täštä šyyštä tuohešta luajittih šamoin ni šuola-ašteita. Šemmosešša aštiešša šuola oli aina kuiva. Aštiella oli kanšiki ta šen oli voinun ottua mukah mečäššyšmatkah tahi heinätöih.
Kontit ta tuijassut oltih hinnoiltah kallehempie kuin viršut. Kontin šivuloih ta kanšiloih luajittih kuvie, kumpasien anšijošta niitä oššettih kuin kyläläiset šamoin ni kaupunkilaiset naiset. Konttiloissa ta tuijassuissa šäilytettih kananmunie, smetanua ta maituo.
Miehet oššettih mielelläh tuo hiköyšijä, kumpasie oli mukava käyttyä kalaššukšešša. Šemmoni köyši ei huku veteh eikä mätäne. Še on šuhtehellisen kepie ta keštävä verrattuna hamppuköyteh, mi hieroutuu lyhyöššä ajašša.
Tuohiašteita oli helppo luatie äšen retken aikana. Tutkija Mihail Krukovski šeurasi kerran šitä, kun karjalaiset kalaštajat šyötettih taitavašti vierahilla kalakeittuo ilmain yhtänä lusikkua. Viiješšä minuutissa hyö luajittih šeiččemen lusikkua tuohešta ta pajušta. Lusikan pešä oli luajittu koivutuohešta ta varši hoikkasešta pajunvičašta.
Tuohiaštie on nykysen kertakäyttöaštien ympäristöyštävällini vaštineh. Još tahot juuvva vettä lähteheštä, kiäri vereš tuohi šuppilokši ta lippi on valmis.
Vettä ei ammullettu lähteheš tä käsin, luontoh šuhtauvuttih hellävarasešti.