Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Vladimir Kannojev.
Äkkiviisaš jänis
Source:
Oma mua. № 25, 2019, p. 11
Vladimir Kannojev
Äkkiviisaš jänis
Karelian Proper
New written karelian
Mečäššä eläy monta viisašta jänistä. Ka ilmešty heijän kešen yksi äkkiviisaš. Še jänis tykkäsi kaikkie opaštua ta tolkuttua, mitein pitäy elyä.
Kerran äkkiviisaš jänis läksi kävelyllä. Kaččou, majava jovella patuo rakentau. Jänis šano majavalla:
– Viärin šie, majava, patuo rakennat. Pitäy okšat ylemmäkši lat’t’ata, a šie niitä alahakši tiukennat. Niin šie pitälti patuo rupiet rakentamah.
Majava totteli jänistä ta rupesi okšie lat’t’uamah korkiemmakši. Vesi nousi, revälti pavon ta uitti alaš virtua.
Majava alko kiroutuo, ka jänis häntä ei kuullun, šentäh kun oli jo loittona.
Hyppiy jänis ielläh polkuo myöten. Kaččou, tikka puuta hakkuau. Jänis šano tikalla:
– Viärin šie, tikka, puuta hakkuat. Pitäy latvan luona hakata, šielä runko on hoikkiempi.
Tikka totteli jänistä ta rupesi latvan luona hakkuamah. Latva katkesi ta tikka lenti muah.
Tikka alko kiroutuo, ka jänis häntä ei kuullun, šentäh kun oli jo loittona.
Jänis tuli kotih ta alko kehuo, kuin hiän tänäpiänä anto monta viisašta neuvuo ta kuin monella elukalla autto.
Kontie kuuli täštä äkkiviisahašta jänikseštä ta piätti murata häntä. Kontie kučču jänistä ativoih ta šanou hänellä:
– Kuulin mie, jotta šie olet äkkiviisaš ta kaikilla viisahie neuvoja annat. A šanoš miula, mitein mie voisin šuaha mettä tuošta puukološta? Oikein miun himottais šitä maissella.
Jänis pitälti ei ajatellun, heti neuvo:
– Šie, kontie, ota tikapuut ta karhua niitä myöten šuorah puukoloh. Näin šuat šärpyä mettä niin äijän, kuin tahtonet.
Kontie še oli viisaš. Hiän tiesi, jotta puukološta heti lentäy mehiläisparvi ta purou mejenvaraštajua.
Kontie šano jäniksellä:
– Kuulehan, jänis. Mie še kyllä voisin noušša tikapuita ylöš ta šärpyä mettä. Ka kun ne tikapuut ollah niin hutrat, ei keššetä miun painuo. Nouše šie puukoloh, a mie šilma alahuana vuotan.
Niin ni luajittih. Kontie ašetti tikapuut ta, kuni jänis karhasi ylähäkši, peittäyty penšahikošša. Jänis otvo kerkisi šotkaissa käpälän puukoloh, kun šieltä heti lenti mehiläisparvi ta alko purra jänis-parkua. Jänis tipahti tikapuista ta juokšomah piä kolmantena jalkana.
Pitältikö hiän juoksi – ei ole tietuo. Ka šiitä ajašta alkuan jänis ei antan äkkiviisahie neuvoja, a još ni anto, niin enšin ajatteli. Vet hyvä neuvo on kultua kallehempi!