Texts
Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help
Alevtina Lesonen. Tappua on suali, ili Perehen yštävä
Alevtina Lesonen
Tappua on suali, ili Perehen yštävä
Karelian Proper
New written karelian
Kalevalan
piirin Kuušiniemen kyläššä eläy 89-vuotini Kerttu Rugojeva (omua šukuo Muhonen ).Hiän on kotosin van - hašta karjalaisešta Jyvyälahen kyläštä .Kertun pereh eli tämän kylän Tilikkäläššä .
Kertun elämäššä šattu erilaisie tapahtumie ta hänellä on mistä kertuo .Naini muistau erilaisie mukavie juttuja omašta elämäštä ta mielelläh kertou niistä .
Tämä istorija tapahtu , konša mie olin nuorena naisena .Miula jo oli oma pereh : mieš ta viisi lašta – kakši poikua ta kolme tyttyö .Kaikin myö elimä Kuušiniemeššä .Meijän talo šeiso Keški-Kuittijärven rannalla .Talon lähellä kašvo kaunis havumeččä , missä oli äijän marjua ta šientä .
Myö Maksima-mieheni kera ruatoma mečänhakkuutöissä Kun nijevošša .Mie karšin okšie puista , a Maksima ruato puškuritraktorilla .Joka päivä kyläh tuli kuorma-auto , mi vei ruatajie mečänhakkuuh Kunnijevoh .Še šijoutu nelläššäkymmeneššä kilometrissä kyläštä .
Tämäki ruatopäivä oli ihan tavallini .Oli myöhäni šykyšy , ka lunta vielä ei ollun .Šiä oli oikein kaunis , ei šatan lunta eikä vettä , päiväni paisto .Kaikki työläiset – valkovenäläiset , ukrainalaiset , karjalaiset ta venäläiset – ruattih omilla paikoillah .Mie karšin okšie .Miun vierellä ruato valkovenäläini ukko , kumpasen šukunimi oli Moroz .Moušot hiän ei ollunki niin vanha , no vanhalta kyllä näytti .Ka hiän oli hyvin voimakaš , kun kerran jakšo okšie karšie .
Oli jo iltapäivä , nellien maissa .Kačon , ka mi kumma – mi lienöy šuuri lintu lentäy miun puoleh .Mie ei šanon mitänä šillä valkovenäläisellä ukolla , kumpani ruato miun lähellä , kačon vain ielläh .
A še lintu tulou jo ihan miun luokše .Mie jo otin käteh kirveheni ta šiitä huomasin , jotta še meččo lentäy .Ihan melkein šiinä vähäni matkua , metrie moušot kakši-kolme miušta , ta äkkie lintu liitäyty pikkaraisen tuuhien kuušen alla .
A ukko vain ruatau ta ruatau , ta jo kohta työpäiväki loppuu .
Mie olin oikein poikkoi , ka en kiirehä linnun luokše .Hil’l’akkaiseh panin kirveheni muaha .Mänen varovašti mečon kohti .Mie vet nävin , mih kohtah še laškeutu , ihan lähellä miušta .Ka kunne še propati ?En kerinnyn huomata lintuo , kun hokšasin vain , jotta še on šiinä , puun alla .Šieppasin käsilläni , no nyt še on miun !A meččo alko šiipilöilläh lyyvvä .Mie kun linnun vejällytin , a še toruamah miun keralla , potkuau milma , a mie šitä lujašti pien !Jo kipiešti käypi .Mie karjun :
– En piäššä , en piäššä !
Vejän puun alta , a še toruau omilla šiipilöilläh .Oikein šuuri meččo šattu , lihavaini , vet juštih šykyšy oli .Mie pien lintuo , a še toruau !Mečolla vet on šuuri n’okka !Ajattelen , a kun šilmäh tropniu milma tahi kalloh .Otin linnun kaklašta kiini yhellä kiällä , a toisella pien šiipie .Meččo vaipu ta mie otin šen yškäh .Pien yhtä šiipie yheššä kainalošša , toista šiipie – toisešša .Oikiella kiällä pien šitä kaklašta kiini .A tämä Moroz-ukko šeisou metrie kolme miušta ta Jumalua moliu :
– Akka höperty , kun šemmosen linnun šai kiini !
Ta vielä mitä lienöy valkovenäjäkši lisällytti .
Šiitä myö huomasima , jotta jo i kuorma-auto tuli .Istuutuma kaikin autoh , a mie meččuo en piäššä , niin ni pien .A lintu vain kaččelou eikä torua enyä .Šiitä kuorma-autoh nousi Romana , šemmoni asiellini mieš šuappuapukšuloissa ta kakšipiippupyššy kiäššä .Jo tuli ni miun Maksima-mieheni pyššyn kera .Miehet oltih mečäššykšellä .Mie šanon Maksimalla :
– Anna šie reppu , mie mečon šain !Vain piäššämmäkö šen ?Suali vet on tappua !
– Ka mitein šie šen šait ? Še on mahotointa , šanotah toiset .
Šiitä myö kaččoma , eikö mečolla ole huavua .Kaččoma šiipien alta , piäkalluo , hännän takuata .A lintu on hyväššä kunnošša ta terveh .
– Mitein näin šattu , jotta naini mečon šai ilman pyššyö , a miehet pyššyjen kera ei šuatu mitänä , mietitäh kaikki .
Kuni myö nelläkymmentä kilometrie ajoma , niin koko matan miehet ta naiset nakrettih näitä onnettomie mečäštäjie .Näin nakrettih , jotta tämä Romana-raiska äšen mäni pois autošta ta läksi aštumalla kotih .
Tulima myö pirttih .Meččo on tervehennäköni ta potrakka .Još mečäššä olisima ottan ta piäštän linnun , konša mie vašta šen šain kiini , niin kyllä še ois lentän pois .A myö ei , piti vet kotih tuuvva , lapšilla näyttyä ta kaikilla .Näin še jäiki meilä elämäh , käveli pihašša .Meijän talo oli mečän luona .Lapšet tuotih linnulla ruokua : vettä , havuo ta kaikenmoisie makijaisie .Talvella lintu pirtissäki eli .
Šiitä tuli kevätkuu ta meččo alko kiimie .Rupesi omie lauluja laulelomah .Mie šanon Maksimalla : – Maksima , še kiimiy enämpi , kun myö šiun kera !
Mitäpä ruatua ?Myö emmä pitän lintuo häkissä , še käveli ta lenteli pihalla , šöi marjua , ruokua šillä oli äijän .Šanomma mečolla :
– Mäne kunne tahot !
A še meitä eteh kiirehešti kotih , ennein meitä jo juoksi pirttih !
Kun vain tulemma pihah , kačomma , a meččo eččiy mitä lienöy penšahista .Še aina vuotti , kuni kaikin tullah töistä .Mie rupien potakkua kuorittamah , issun laučalla , a meččo tulou ta rupieu niin kuin täitä eččimäh , mitä lienöy šanelou , hyvyälöy milma n’okallah .
Viisaš oli meččo .Še tiesi jokahisen , ketä oli pereheššä .Kotirahvašta ei varannun .A još ken vieraš tuli ihmini tahi koira , niin lintu pyrähti lentoh ta istuutu männyn okšah , ta šieltä vain kaččeli .
Näin še lintu eli meijän pereheššä moni monituista vuotta .Koko kylä tiesi , jotta Kertulla on oma meččo !
Tappua on suali, ili Perehen yštävä
Karelian Proper
New written karelian
–
–
–
–