Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Puhudes magižid sanoid

Corpus: New-writing language

New written Veps, Journalistic texts

Source: Galina Baburova, Kodima. № 1, (2019), p. 3

Puhudes magižid sanoid
(Vepsian)

Puheged... Nece tem pöl’gästoitab äjid ristituid nügüdehesai. No toižes polespäi se kaiken manitab heid. Ku meletada, ka mahtai vai tedaimez’nece om mugoine-žo lekar’. Kuna mända, konz sinei pidab abud? Mahtai ristit voib abutada ei vaiše, konz min-se kibištab. Hän voib, ozutesikš, pörtta lehmäd-ki, ku se kadoi, segoi mecha. Noid ei ole vaiše lekar’. Nece om mez’, kudamb abutab sinei erazvuiččes bedas, no mahtab tehta i hondoid tegoid.

Vepsläižiden puhegiden tem om oppidud vähän. Sen polhe äjan johtutadihe, no iče tekstad tarkašti ei ole kactud. Ozutesikš, puhegiden kävutandas om sanutud etnologan Irina Vinokurovan kirjoiš, kus pagištas živatoiden pidändas vai vepsläižes mifologijas. Puhegiden tekstoid voib vastata vepsän kelen ozutesidenkirjoiš-ki.
Nügüd’ Karjalan tedonaine, vepsän kelen opendai da vepsläižen fol’kloran hüvä tundii Ol’ga Žukova da tedoiden doktor, italialaine antropolog, Helsinkin universitetan Taidehen fakul’tetan Igähižiden rahvahiden erišton tedoradnik Laura Siraguza otiba vepsläižiden puhegiden teman oppindan täht. Ol’ga starinoičeb:
Minä olen otnu kacmižeks vepsläšt fol’klorad universitetan openduzvozišpäi.
Ezmäi tarkištelin vepsläižid voikuid dissertacijan kirjutades, a sid’ minei tuli mel’he kacta puhegiden tekstoidki. Kaks’ vot tagaze minun da antropologan Laura Siraguzan melentartused tedon poles tegihe ühtejiččikš. Nece tem tegihe melentartuižeks mugažo Laurale. Hän amu jo oppib vepsläižiden veroid da erašti pakiči mindai olda hänen tedoradoiš vepsän kelen nevojan. hüvin radam hänenke ühtes.

Laura tarkišteleb vepsläižil kosketusid živatoidenke, londusenke.
A nece tem mugažo om lähen puhegile. Puhegiden sanudes abutadas ristituile da živatoile, pagištas londusenke, erazvuiččiden ižandoidenke da hengidenke. Laura tariči minei ühtes kacta neche materialaha lingvofol’kloristikan da antropologijan polespäi. oppim kel’t da materiališt kul’turad, niiden sidoid. Männudel vodel jo ühtnim projektaha neciš temas: meil oli ekspedicii suvivepsläižidennoks, kus kerazim materialad da mugažo tegim ezitusen tedoseminaral Helsinkin universitetas. tahtoim jatkata necidä radod.

Sen täht Laura oigenzi pakičusenKone-fondaha. Nece suomalaine fond tugedab projektoid, miččed om oigetud kul’turan da taidehen kehitoitandaha. Kaikuččel vodel fondan konkursale oigetas äi pakičusid. Ne hüvin rahatugetas. Lauran da Ol’gan tem kožui konkursale. Heiden pakičuz vägesti grantan, saba aburahad ičeze oppindradho. Heiden tedotön tem omMaterialine jäl’gestuz: vepsän kel’ da ei ristitun väged pohjoižen elonümbrišton tegemižes” (”A tangible heritage: Vepsian language and non-human agencies to co-construct a northern environment”). Rad jatktase 2019. voden sügüzespäi 2021. voden sügüzehesai. Neniš voziš tedonaižed tegeba ekspedicijoid vepsläižihe külihe, kus völ ei olnugoi, da kirjutaba ičeze teman mödhe kirjutesid tedokulehtesihe.

Om-ik kebn oppida necidä temad? Om-ik jänu völ ristituid, kudambad tedaba puhegid?

Ei ole kebn. Löuta ristituid, ked tedaižiba puhegiden tekstoid da tradicijad om jüged azj. Om lujas vähä jänu mugoižid. Ei kaikuččes vepsläižes küläs ningoižed oma, kut nece oli ende. Ei amu völ heid oli enamba. Piterin agjas oli äi tedajid. Nügüd’ mugoižile ristituile tarbiž olda enamba 80 vot. No om jo aigemba kirjutadud tekstoid, miččed kaitas arhivoiš i kirjoiš. Niid-ki pidab kacta. kirjutaškandem ei vaiše puhegiden keles, mugažo niihe sidotud veroiden kävutoitandoiš.

Sinä tarkišteled puhegiden kel’t, a Laura oppiškandeb puhegiden tradicijad etnografižes polespäi: midä tegi ristit, miččed verod sihe om sidotud. Om-ik muga?

Verazmaižed etnologad radaba vähäižen toinevuiččikš. voiba kelen tedoiden pohjal tehta miččid-se ühthevedoid etnologijan poles. Ozutesikš, Laura tarkištelipuheg-sanad. Sana sünduipuhuda”- verbaspäi, se znamoičeb venän kelesдуть”. Laura om mugošt mel’t, miše se ei ole muite, a sil om tarbhaine znamoičend, miše nene vaihed puhudas suspäi, oigetas, i ned kandaba väged. Hän pagiži necen polhe Helsinkiš seminaral. I kense tedomehišpäi sanui, miše Sibirin rahvahil mugažo om ningoine tradicii: ristitun spravitades sanoiden jäl’ghe puhudas satatusele. Mugoižel mahtol tedaimez’ vai šaman kuti vahvištoitab sanutud.
Puheg vajehtab situacijad, sikš Laura om mugošt mel’t, miše kel’t mugažo voib mülütada rahvahan materialižehe kul’turaha. Sana voib painastada ristitun eloho, vajehtada midäse, ozutesikš, spravitandas sana andabližad”.

Ken voili olda noidan vai tedajan? Vaiše-ik ak?

Mahtajan oli paksumba ak, no erašti mužik-ki. Mužik paksumba oli noidan. Mužik om vägekahamb. Lugetas, miše mužikal om enamba väged. Noidan väges om negativine-ki pol’. Hän voib kut abutada ristitule, muga tehta-ki pahad. Noidoid varaitihe.
Mahtjan polhe teziba küläs, hänennoks paksus tuleskeltihe abud pakičemha. Mecižandoidenke da toižen man hengidenke kosketadas voiba toižed-ki mehed, ozutesikš, paimned.
Om mugoižid puhegid, miččid teziba äjad mehed. Ozutesikš, veren, čakan azotades vai purendas, ei pidand mända noidannoks. Mugoižid puhegid tetihe iče. Mužikad teziba kalatusehe da mectusehe sidotud puhegid.

En el’genda, mikš kadoi nece puhegiden tradicii. Sidä voib sel’genzoitta uskondal Jumalaha. No ved’ vepsläižiden keskes pit’kha jäiba paganuskondan jäl’ged, kacmata sihe, miše oma jo amu hristialaižed. Tedan mugoižid ristituid, kudambad nügüd’-ki uskoba puhegiden vägehe, mikš-žo nece tradicii kadob elospäi?

Nece tradicii ei kado. Tühjeneba küläd, nügüd’ niiš om ani toine elo. Ei ristituid, kudambile tedainaižed voižiba antta ičeze tedoid. I ei kaikutte ristit om vaumiž nenid tedoid otta. Sikš ku nece om vastusenpidäi azj. Ved’ tedoid om vähä vaiše otta ičeleze, panda muštho. Ku sinä hökkähtid otta nenid tedoid, ka sinei pidab niid kävutada-ki elos, pidab abutada ristituile. A nece om jüged azj. Tervehtoittes ristituid tedaimez’ andab ičeze energijad, ičeze väged ristitule, kudambale abutab. Eskai iče-ki voib läžuda sid’. No tedomatkas vastsim keskigäšt akad, kudambal om tedoid, da hän abutab külänikoile. Tradicii eläb.

Kut sirttihe mugoižid tedoid? Pidi-ik kaik puhegiden tekstad otta muštho?

Ka, ende tedaimez’ sanui niid ristitule, kudambale andoi ičeze tedoid.
Ristit oti niid muštho. Kerdan üks’ naine starinoiči minei, kut mahtai andoi hänele tedoid, asttes tehutme lugi puhegid da pakiči otta muštho. No naine siloi ei uskond, miše nene tedod oma tarbhaižed hänele. Nügüd’ ningoižid tekstoid kirjutadas bumagale da anttas lapsile kaičemaha.
Konz sinä näged ičeiž sil’mil, kut azotase veri, miše om liža kibus, kut ei uskta sihe?” pagižeb rahvaz. Aigan sirttes ristitud jatktaba uskta puhegiden vägehe, kacmata sihe, miše meiden aigal om jüged sel’genzoitta, kut voib tervehtoitta sanoil. Ku pigai lähteb elospäi tradicii kävuda tedajinnoks pakičemha abud, kaikse puhegiden tem, nacein, igän linneb melentartuižen kut tedomehile, muga tobjimalaižile-ki ristituile.