Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Eläb tradicii

Corpus: New-writing language

New written Veps, Journalistic texts

Source: Maria Filatova, Kodima. № 8, (2019), p. 6

Eläb tradicii
(Vepsian)

Keza om praznikoiden aig. Läz kaikuččes vepsän man küläs necil kezal oli ičeze čoma praznik. Rahvaz praznuiči, iloitelihe da lebaižihe.

Äivoččen tradicij an mödhe erasiš küliš tehtiheElonpu-praznikad. Sille om jo enamba koumedkümned vot. Se vedetas erazvuiččiš vepsän man agjoiš i kaikuččes niišpäi se om erine da ičeladuine.
Jo kezakus Vidlas vepsän rahvahan suren konferencij an jäl’ges rahvaz keraziheElonpu-praznikale. Täl vodel sille anttiheÜhten jogen koume ojad-teman. Surel scenal kargaitihe da pajatadihe kogonaižen päivän. Praznikale tuliba pajo- da kargsebrad Karjalaspäi, Piterišpäi da sen agjoišpäi.
Vepsläižed pajod kuluiba edahan scenalpäi. Pit’käd möndrivid ümbärziba praznikan. Tägä mödihe tehmusid tohespäi, čomitesid bronzaspäi, kudotud hurstid. A kut äi oli magukahid paštmižid! Kalitoid da koloboid, magedoid pirgaižid vävule, pirgoid marjoidenke... Tägä-žo voi ostta vepsläšt olut. Näl’ghižid adivoid praznikal ei olend!
Om lujas hüvä, mišeElonpu-praznikal adivoiden täht oli tehtud mastar’-klassoid. Voi kacta, kut radab sep Grigorii Dmitrijev. Hän čomašti tagoi raudad i kacujad nägištiba, kut voib sünduda, ozutesikš, hebon kengäd. Praznikal opetihe tehmaha vepsläine tätüine-kaičii kangazpalaižišpäi. Ičeze käzil tehtud tätüižed ilma modota da erimujuižiš sobiš adivod otiba kerdale kodihe pit’käks muštoks da ozaks.
Völ melentartuine mastar’-klassan ozuti padanik Tatjana Makarova. Hän eläb da radab Al’ohovščina-küläs. Hänen opendamižen abul adivod iče tegiba padaižid Ojatin savespäi. Mel’he oli mugoine rad lapsile-ki. Tatjana starinoiči: ” otam saved vaiše Ojatin randoilpäi. radam enččiden tradicij oiden mödhe i tegem tradicionaližid padoid. Niil om ühtejitte korktuz’ da leveduz’. Mugažo pirdam savipadaižil tradicionaližid kuvid. Ned oma mustad da vauktad”.
Praznikal rahvaz lebaižihe kogonaižen päivän. Galina Okuneva, praznikan adiv sanui: ”Homaičimei ičein narodadkenenke openzimoiš, kenenke konz-se vastsimoiš”. Ivan Karpov ližazi: ”Tägä voib pagišta ičemoi kelel. Minä elän Piteriš, no pagižen erasiden sebranikoidenke vepsäks”.
Päliči kus ičezeElonpu-praznik oli vedetud Šoutjärves-ki. Praznikad vaumitihe edelpäi: Änižen randal letihe scen da pandihe laučad, vaumitihe möndsij oid-ki. Praznikan avaiži Šoutjärven vepsän rahvahan hor. Jatksiba pajatandad kalagelaižed kollektivad. Pihläine-pajosebr, mitte sündui muloi Kalages, eziti rahvahale uzid čomid vepsläižid pajoid, a pičuižed lapsed Kalagen školaspäi kargaižiba da pajatiba ühtesPihläine-fol’klorgruppan pajanikoidenke.
Praznikan temaks oli valitud vepsän kirjkelen udessündutamine. Scenan rindal oli pandud sur’ vepsläižen Abekirjan kuva, a tehuzid möto oli pandud ozutezlaudad vanhoiden fotokuvidenke. Niil voi nägištada, mitteElonpuoli ende, kacta tutabiden vepsläižiden vanhoid fotoid.
Šoutjärves necil päiväl vihmui. No šoutjärvelaižed ihastuiba praznikale. Eskai rauhad posadan eläjad ei pöl’gastanugoi kül’mäd säd da tuliba. Anna Ivanovna Kottina muštab kaikuččenElonpun”. Hän sanui: ”Nece meiden praznik om lujas amuine, igäništai. Tuleskeltaze Süvärišpäi. Minä en olnu propustinu ni üht praznikad, kaikuččel praznikal olen oleskelnu’”.
Ei unohtagoi tradicij ad noredki mehed. Äjad tuliba tänna lapsidenke. Praznikan adiv da posadan eläi Anastasij a Jevtušenko tuli praznikale ičeze Jeva-tütrenke. Hän sanui: ”Minä tuleskelen kaikuččel vodel praznikale. Nece om minun kanzan tradicii. Ende minä tuleskelin üksnäin, a nügüd’ minai om tütär’, otan kerdale händast. Minä tahtoin, miše hän tedaiži tradicij ad da pagižiži vepsän kelel”.
Šoutjärven praznik jatkui posadan stadional. Päiväine ozuti sädegid, lämbiti mad i rahvaz iloitelihe ehthasai.
Tradicij an mödhe adivod sidoiba lentaižid Elonpuhu da šuhaižiba sille ičeze unid. A ned oma ühtejiččed vepsläižil: änikoikaha Elonpu! Elägaha vepsän kel’!