Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Hiiren kos's'onta
Hiiren kos's'onta
Karelian Proper
New written karelian
Afrikkalaini starina
Oli ta eli muajilmašša oikein kaunis valkie hiirenpoika. Hiän oli ylpie kuin čuari. Šiitä hiirenpojalla tuli aika akottuo. Hänen vanhemmat piätettih, jotta tuommosella kaunehella hiirellä pitäy olla eriskummallini naini. Višših vain jumalan pereheštä vois löytyö moršien, kumpani ois kaunehen valkien hiirenpojan arvoni. Kaikin vet tiijetäh, jotta jumalua parempua ei ole ketänä.
Tavan mukah valittih kolme vanhua hiirtä: anna männäh jumalan luo ta kyšytäh šopivua naista kaunehella valkiella hiirenpojalla.
Vanhukšet tultih jumalan taloh ta kos’s’otah:
– Miät työnti kaunehen valkien hiirenpojan pereh. Koko muajilmašša ei ole ketänä häntä kaunehempua ta myö ečimmä hänellä šamanarvoista moršienta. Tiijämmä, jotta šemmoni naini löytyis vain teijän korkiemainehešta ta hyväštä pereheštä.
Jumala kotvasen aikua oli iänettä, šiitä muhahti ta šano:
– Työ hyvin kekšijä. Šemmosella hiirenpojalla pitäy olla hyvä naini. Ka työ tulija viäräh taloh. Tuuli on milma väkövämpi, vet konša še tuulou, niin noušou šemmoni pöly, jotta mie en niä mitänä.
Vanhukšet mietittih ta piätettih, jotta tuulen pereh kyllä paššuau kaunehella valkiella hiirenpojalla. Jumala näytti heilä, missä eläy tuuli ta vanhukšet lähettih. Hyö tultih tuulen luo ta šanotah:
– Myö ečimmä moršienta hiirilöistä kaunehimmalla. Olima jumalan talošša, ka hiän šano, jotta šie olet väkövämpi. Onko šiun pereheššä šopivua moršienta?
– Miun pereh ei ole kaikista korkein, vaštasi tuuli. – Kyllä mieki äijä mitä voin, ka vuarua en voi kuatua, še aina vain šeisou paikallah. Vuara on väkövämpi!
Tuuli näytti vanhukšilla, missä on vuaran talo ta hyö lähettih matkah. Hyö tultih vuaran luo ta kerrottih kaunehešta valkiešta hiirenpojašta, kumpasella hyö lähettih moršienta eččimäh.
– Tietyšti, šemmosella kaunehella hiirenpojalla pitäy olla hyvä naini, šano vuara. – Ka miun pereheštä työ šemmoista että löyvä. On elijö, kumpani on väkövämpi milma. Yötä-päivyä še hil’l’oikseh jyršiy miun voimie. Varmašti, hiän on muajilmašša voimakkahin.
– Kenpä še on? Mitein myö šen löyvämmä? kyšyttih vanhukšet.
Vuara näytti heilä talon ta vanhukšet lähettih šinne. Še oli hiiren talo. Vanhukšet šelitettih hiirellä, mitä asieta heilä on. Hiiri vaštasi:
– Meijän pereheštä työ kyllä löyvättä moršiemen kaunehella valkiella hiirenpojalla. Hyvä, kun meistä tulou heimolaiset!
Niin kaunis valkie hiirenpoika löysi ičellä šamanarvosen naisen – hiiren.