Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Irina Nikitina.
Vahtarin lehtez
Source:
Vepsäks kändi Maria Mironova, Kipinä. № 9, 2019, p. 16-17
Irina Nikitina
Vahtarin lehtez
Veps
New written Veps
Lidnan puištos kazvoi nor’ vahtar’. Kevädel sen oksil turpsiba kandaižed i ozutihe ezmäižed vihandad lehtesed. Ned teravas kazvoiba i veslas šobaižiba, konz puhui tulleine. Lehtesed oliba lujas tedonhimoižed, ned čududeldes kacuiba ümbärdajaha miruhu da starinoičiba toine toižele, midä melentartušt nägiba ičeze oksišpäi.
Homaičemata mäni keza, i tuli sügüz’. Vihandad lehtesed tegihe pakuižikš da rusttoikš. Äjad niišpäi jo lanksiba maha. Pühäpäivän homendesel puištoho tuli neičukaine. ”Miččed Irina Nikitina čomad lehtesed oma!” – sanui hän tuldes vahtarinnoks. Neičukaine oti lehtesid da toi niid kodihe. Kodiš lehtesed kuiviba, neičukaine pani-ki niid mal’l’aha.
Nügüd’ lehtesed seižuiba mal’l’as da ihastusiš kacuiba ümbri.
Veslas eliba lehtesed lapsiden honuses. Ühtel ehtkoižel honusehe tuli neičukaižen vanhemb vel’l’.
– Miččed čomad sinai lehtesed oma! Voin-ik minä otta ühten gerbarijan täht?
– Ota, – laski neičukaine.
Vel’l’ tarkašti kacuhti lehtesihe, valiči ühten da tartuti sen al’bomaha. Jäl’ges hän vei al’boman školha.
– Mitte čoma om sinai vahtarin lehtez! – sanui opendai da pani prihale hüvän arvznaman.
Siš aigaspäi lehtez eläškanzi klassan gerbarijas da kaikuččel päiväl tedišteli midä-se ut da melentartušt.