Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Aleksandra Lesonen.
Jyškyjärven paikannimien šaloja
Source:
Oma mua. № 22, 2020, p. 7
Aleksandra Lesonen
Jyškyjärven paikannimien šaloja
Karelian Proper
New written karelian
Mistä meilä voijah kertuo paikannimet? Tämä kyšymyš šynnyttäy monien ihmisien kiinnoššušta. Šemmosien joukošša on ni karjalan ta šuomen kielen opaštaja Marija Urbanovič. Neičyt on kotosin Jyškyjärveštä, šentäh hiän valiččiki tutkittavakši juuri oman kotikylän paikannimistyö. Marija keräsi paikannimijä ta šelvitti mimmosina ne oltih ennein ta mitein muututtih nykypäiviksi.
Jyškyjärven paikannimistö oli Marijan diplomiruavon teemana (tieto-ohjuaja Ol’ga Karlova). Oman ruavon tulokšie nuori tutkija esitti seminariloissa, kumpasie piettih viime vuotena enšin Jyškyjärveššä, a šiitä Koštamukšešša.
Paikannimistö on šemmoni šanašton oša, mi kertou kanšan elämäštä, šeuvun istorijašta ta luonnošta. Šamoin šiinä tulou näkyvih kanšan mielikuvituš, kekšinnöt ta huumorintaju.
ISTORIJAN ŠIVUJA ŠELAILLEN
Enšimmäini maininta Jyškyjärveštä löytyy Tietojen ta rahan keryämini Lapin pogostojen rahvahalta -kirjašta (1587–1588 vv.). Tietyšti kyläššä, kumpasella on niin pitkä ta pohatta istorija, šäily monta mukavua paikannimie, mit kerrotah luonnonilmijöistä, ledendoista ta istorijoista.
Seminariloissa Marija Urbanovič kerto, jotta Jyškyjärveššä ta kylän ympäristöššä on karjalaisie (Ukonlakši, Huapajärvi), saamelaisie (Čola, Kätkäjärvi, Jängäjärvi) ta uušie venäläisie (Mudel’man, Pionerien nurmikko) paikannimijä. Šiitä tulou šelvä, jotta näillä šeutuvilla eli saamelaisie, karjalaisie ta venäläisie.
Jyškyjärven enšimmäisinä eläjinä oltih saamelaiset. Myöhemmin näillä paikoilla ašettauvuttih elämäh karjalaiset ta venäläiset, ta saamelaiset šiirryttih pohjoisemmakši. Karjalaiset ta venäläiset elettih omua elämyä ta annettih paikoilla omie nimijä, ka eryähät saamelaiset paikannimet kuiteski šäilyttih tähä päiväh šuaten.
PAIKANNIMISTÖN RYHMIE
Jyškyjärveššä paissah karjalakši. Jyškyjärven murtehešša on omie erikoisukšie. Kyläläisien pakinatapa on pehmiempi, mitä muuvvalla Vienašša, šiinä tuntuu ni venäjän kielen vaikutušta. Vielä yhtenä erikoisuona on toisen tavun katuomini šanašta. Esimerkiksi, še näkyy paikannimilöissä, kumpasien piäšanoina ollah järvi- tahi šuari-šanat: Koivarvi (Koivujärvi), Kuušuari (Kuušišuari), Jyškärvi (Jyškyjärvi).
Mi koškou paikkojen nimijä, niin yhellä ta šamalla paikalla voit olla muutoma nimi. Mistä se riippuu? Yhet annetah paikalla nimi talon isännän nimen mukah, toiset – tällä kohalla šattunuon tapahukšen mukah tahi tähä paikkah liittyjän legendan mukah. Eryähillä paikoilla ajan mittah annetah nykynimijä, ka vanhemman polven muissošša eletäh entiset paikannimet. Täššä on hyvä esimerkki, kun yhellä paikalla voit olla äšen kuuši eri nimie: Hokinšuari = Mikonšuari = Ossipanšuari = Roskuazanšuari = Issakanšuari = Enžimmäinišuari.
Tavallisešti paikannimijä juatah eri ryhmih. Yhet kuvual’l’ah paikkua, vesistyö ta muanreljefi e, toiset – kašvi- ta eläinmuajilmua, kolmannet juohatah konkrettiseh paikkah. Niin, mukava on Jyškyjärven poikki virtuajan joven nimen alkuperä. Čirkka-Kemi -joki alkau Šuomešša ta laškou Kemijokeh. Jovešša eläy monta pientä muštua jokirašvakattie – čirkkua. Täštä itikäštä paikannimen enšimmäini oša tuliki. Mi koškou Kemi-ošua, niin šanan alkuperän yksi varianttiloista on: kemi – keto, kenttä, tanner. Täštä näkyy, jotta kemi on šemmoni kala-aloveh, missä šuoritettih kaušikalaššušta.
IHMISISTÄ TA HEIJÄN HOMMISTA KERTOJAT NIMET
Šamoin Marija Urbanovič kerto kuuntelijilla, jotta paikannimistön šuurimman ošan pohjašša ollah ihmisien nimet. Nämä nimet annetah tietuo, mimmosie šukuja eli Jyškyjärveššä.
– Joka perehellä oli oma kotitalo. Paikalla, missa še talo šeiso, annettih nimi talon isännän mukah. Esimerkiksi, Huodintalo on Karel’skin šuvun talo, Juakkol’a on Tarasovin šuvun talo, Larinelotilat on Pankratjevin šuvun talo, Kuz’malanniemi on Kuz’minin šuvun talo, Lukanniemi on Lukinin šuvun talo, Makarienšuari on Malisen šuvun talo, kerto Marija.
Šen lisäkši paikannimet kerrotah ni rahvahan ruatoloista. Niin, monien paikkojen nimien pohjašša on kalaššuš-šanašto: kalapaikkojen nimet (Fofananlambi), paikkojen nimet, missä kalaššettih, lašettih nuottua, piettih venehie (Issakanvalkamo), missä oli meččäkämppöjä (Hilipänkämppä).
Ennein äšen mua-aloilla annettih šen omistajan nimi. Ihmiset kašvatettih ruista, kakrua, potakkua, nakrista, heilä oli peltoja (Haukanpellot). Joka pereheššä piettih karjua, kumpaista varoin piti niittyä heinyä. Niitettih niemilöillä, šuariloilla, purojen ta šoijen rannoilla (Prokkol’annurmi, Issanperoš). Oli ni paikkoja, missä jyškyjärveläiset kerättih marjua ta šientä, varuššettih kylyvaštoja, halkoja, šavie (On’d’oreinvuara, Lukanšuo, Larinlambi).
MATKA KARJALAN KIELEN MUAJILMAH
Marija Urbanovič kerto vielä äijän mitä mukavua paikannimistöštä. Ilmeni, jotta on niin mielenkiintoista tietyä, mitein ilmeššyttih paikannimet, mintäh eri kylissä eläjät karjalaiset paissah eri tavoin.
– Työ niättä nyt, jotta paikannimistö on erikoini ta mukava šanašton oša, kumpani kertou paikašta, šen erikoisukšista, šeuvun istorijašta ta kanšašta. Mie halusin neuvuo kaikilla – kyšelkyä vanhemman polven ihmisiltä šiitä, mistä työ iče että tiijä, opikkua uušie ta muisselkua vanhoja karjalaisie šanoja. Vain tällä keinoin meijän rikaš ta mukava istorija ta kieli voijah šäilyö, korošti Marija seminarin lopušša.
Passipo nuorella tutkijalla miellytäväštä matašta karjalan kielen muajilmah.