Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Ämmön lapšuš

Corpus: New-writing language

New written karelian, Texts for children

Source: ZOJA PAŠKOVA, Oma mua. № 5, (2020), p. 11

Ämmön lapšuš
(Karelian Proper)

Konša ämmö pani omua viisivuotista tyttöpunukkua muate, hiän oikein tykkäsi kertuo hänellä vähäsen omašta lapšuošta, šuurien karjalaisien perehien tavoista ta perintehistä. Hiän šepyäli punukkua ta alko omua kertomušta.

Yheššä karjalaisešša kyläššä, kumpani šijoutu kaunehen järven rannalla, eli šuuri karjalaini pereh. Šiinä oltih vanhemmat, Matr’onaämmö ta kuuši toini toista pienempyä lašta.
Pereheššä kaikin ahkerašti ruattih. Konša vanhemmat lähettih töih, vanhemmat lapšet issuttih nuorempien kera, ruattih kotitöitä, kannettih vettä, halkuo, keitettih ruokua, hoijettih kotielukkoja.
Kuumana kešänä lapšilla ei ollun aikua uija ta leikkie toisien lapšien kera, piti varuštua heinyä talvekši. Tytöt pieneštä alkuan ošattih haravoija, a pojat kannettih šitä heinyä tukkuloih. Tuatto luati lapšilla pienet haravat ta viikattehet. Lapšilla oli šuuri ilo, konša niittopellon lähellä oli järvi tahi joki, missä šai kylpie ta jähtyö, kotvasekši peittäytyö kuumašta päiväseštä, puarmoista tai leikkie.
Šemmosissa šuurissa perehissä lapšet jo pieneštä alkuan ollah omavaltaset. Nuoremmalla 6-7-vuotisella tytöllä annettih tehtäväkši hämmentyä kalakeittuo tahi huttuo pannušša tulella, lat’ata ruuvvat stolalla.
Tavallisešti šyötih kotiruokua: rahkua kerman kera, lettuja, potakkua, kalua, juotih maituo. Päivällisen jälkeh kaikin šanottih passipo pienellä tytöllä ta hiän oli oikein ylpie šiitä, jotta hiän niise ruatau ta auttau perehtä.
Konša vanhemmat lapšet oltih vielä pienet, hyö käytih päiväkotih. A nuorempi tyttö ei kerinnyn šinne käyvä, šentäh kun šiih aikah päiväkoti jo pantih kiini. Tyttö vietti kaikki lapšušvuuvvet oman Matr’ona-ämmön kera.
Šiitä tuli hätäämmö kipeyty ta pitälti joutu venymäh šänkyššä. Pieni 6-vuotini tyttö hoiti ämmyö, konša vanhemmat oltih töissä, a vanhemmat čikot ta veikot koulušša. Tytön piti antua ämmöllä vettä ta ruokua šekä yömal’l’an. Tyttyö mitänä ei pölättän, hiän uško, jotta još hiän auttau ämmyö, niin hiän ruttoh parenou.
Tovellisena juhlana oli käyvä šuovattana kylyh ta juuvva šen jälkeh samovuarašša keitettyö čäijyö varen’n’an kera. Kyly oli järven rannalla 200 metrissä talošta. Lapšet vuorotellen juoštih kylyh ta lisättih halkuo kiukuah. Muamo aina juovutti lapšie, jotta hyö lisättäis halkuo kiukuah ajoissa, muitein kyly ei lämpene kunnollah eikä riitä kuumua vettä kaikilla.
Tämä oli šavukyly ta mieli lisätä halkuo piti kontata kiukuah šuaten ta panna šiih 3-4 halkuo. Näin keuhkoih ei piäššyn šavu, mitä kyly oli täynnä. Ka još vain henkität šavuo, niin rupiet šiitä itkömäh ta nenyä niistämäh.
Kyllä talvella yritettih lämmittyä kylyö aikasemmin, ka kuiteski viimeset myöššyttih kylyštä jo pimieššä. Piti valottua käsilampulla kaitaista polkuo, mi vei kylyštä kotih. Polun molommin puolin kašvo pajun ta lepän penšahie.
Yhtenä šemmosena iltana kakši čikkuo aššuttih tätä polkuo myöten kylyštä kotih. Vanhemmalla čikolla oli lamppu, a pienempi, viisivuotini tyttö aštu peräššä. Piti kulkie varovašti, jotta ei kompaštuo eikä lankie šyväh lumikinokšeh.
Koti oli jo lähellä, tytöt jo nähtih valuo šen ikkunoissa, vielä vähäsen ta hyö ollah koissa. Ka äkkie lähipenšahista kuulu mitä lienöy meluo. Vanhempi čikko huuti:
Hukka!

Ta juoksi kotih lampun kera, unohtuan omašta čikošta.
Tuatto kuuli tytön karjun ta hypähti pihalla pyššyn kera, ampu ilmah ta juoksi pientä tyttyö vaštah. Hiän näki kun tyttö rauhallisešti aštu polkuo myöten ta kyšy:
Oliko še hukka?

Tyttö vaštasi:
Tuatto, ei še ollun hukka, še oli lintu!


Punukka ämmön kertomušta kuunneltuon kyšy:
Ämmö, oliko tämän pienen tytön nimi Zoja?

Kyllä, tämä pieni rohkie tyttö oli šiun ämmö.