Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Pruasniekka hiirien talošša

Corpus: New-writing language

New written karelian, Texts for children

Source: IRO JOKI, Oma mua. № 7, (2020), p. 11

Pruasniekka hiirien talošša
(Karelian Proper)

Kerran Annin luo tuli hänen armaš Santra-täti. Hyö juotih čäijyö pečen’n’an kera ta paistih eri aseista.
Anni šöi niin kylläsekši, jotta ei jakšan šyyvvä yhtä pečen’n’ua loppuh šuaten. A täti šano:
Šyöhän pečen’n’a kokonah, muiten kun tullah hiiret täh taloh ta šiitä šiula ruvetah hampahat kivistämäh!

Mitein še niin? kummekšu tyttö.
Santra-täti jatko:
Šanotah, jotta još hiiret jyršitäh ihmisen illallisen loppuset, niin šiitä šillä ihmisellä ruvetah hampahat kivistämäh
A vet meijän talon luona šeisou tyhjä talo, missä kenkänä paičči hiirijä ei elä. Varmašti ne ollah oikein nälkähiset!
Anni kuunteli täjin kertomušta ta alko ajatella:
Niin, ne hiiret varmašti tahotah šyyvvä.
A vet kohta on miun šyntymäpäivä, puitto še niillä polosilla ei tule mimmoistakana pruasniekkua.
Ta tyttö piätti, jotta järještäy tovellisen juhlan pikkaraisilla elukoilla. Hiän toi nuapuritaloh kukkie ta ilmapalloja ta kaunehešti koristi šen. Anni muisti ni kostittamisešta. Hiän pani pienillä luuvvallisilla makeita šyömisie.
Hiiret juoštih tytön viereh ta yhteh iäneh kiitettih häntä. Šiitä hiirien talošša alko pruasniekka.
Nyt Anni oli varma, jotta hänellä še hampahat ei ruveta kivistämäh!