Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Mejän elämä on teatteri

Corpus: New-writing language

New written karelian, Texts for children

Source: Aleksandra Lesonen, Kipinä. № 2, (2020), p. 4-5

Mejän elämä on teatteri
(Karelian Proper)

Kuin šie ajattelet, voitko pieneššä kyläššä olla oma teatteri? A artistat ta lava? Elämäššä ei ole mitänä mahotointa! Niin pieneššä runonlaulajien kyläššä muutomakši päiväkši ilmešty teatteri, kumpasen näyttelijiksi tultih paikalliset lapšet.

Viime vuuvven lopušša Vuokkiniemen Kylätalošša piettih jo toini Sreda-art-residenssi. Nelläššä päiväššä koululaiset Koštamukšešta ta Vuokkiniemeštä valmissettih tovellini näytelmä Kalevala-eepossan mukah.
Spektaklin lavaššukšešta vaštasi nerokaš ohjuaja ta artista Leonid Prokofjev. A “Kalevalanrunojen šaloih lapšie kaimasi Kalevala open -projektin johtaja Irina Rinkevič.
Sreda-art-residenssi ei šattumalta piettih juuri Vuokkiniemeššä. Tämä kylä tuttavuštau karjalaiseh kulttuurih ta innoštau luomistyöh.
Leirin enšimmäini päivä nuoret tytöt ta pojat alotettih oppimatalta kylyä myöten. Šiitä Kylätalošša lapšet šuatih tietyä, mitein šyntyy luomistyöhyö valmissettih ta esitettih nellä näytelmäkappalehta: “Ämmön starinoja kiukuan luona”, “Mistä koira haukkuu?”, “Vienankarjalaisien arkipäivä”, “Linnunpoikaset lennetäh pešäštä”. Kaikkien pikkukappalehien idejat šynnyttih artistojen päissä, konša hyö käveltih Vuokkiniemie myöten.
Kokenut näyttelijä Leonid Prokofjev šelitti nuorilla neroilla, jotta artistua voijah kuin kiittyä, niin ni kritikuija, ta opašti ottamah vaštah lämpimie šanoja ta kritiikkie. Šiitä koululaiset iče valmissettih näytelmän ilmotušlehti, čukelluttih “Kalevalanmuajilmah stolapelin avulla šekä valmissettih pienie kohtaukšie eepossan mukah.
Viimesenä päivänä art-residenssin ošanottajat jakauvuttih kolmeh ryhmäh ta esitettih kaččojilla kolme erilaista teatterie: esinehen teatteri, plastiikan teatteri ta hälinän teatteri. Joka teatterilla oli oma oša spektaklissa Kalevala-eepossan mukah.
Näytelmän jälkeh kuin kaččojat, niin ni artistat kotvasen aikua oltih iänettä, noin šyvie vaikutukšie noššatti esityš. A šiitä yhteh iäneh ruvettih kiittämäh näyttelijie ta šanomah ihaššuš-šanoja.
Leirin jälkeh šen ošanottajat kerrottih täštä teatteri- ta opaššuškuot’t’elušta.
Miula nämä päivät tuotih iluo, onnie, muhahukšie ta uušie tuttavie, kerto Pelageja Nikitina Vuokkiniemeštä. Meitä opaššettih olla periksiantamattomina ta aina šuaha omie tarkotukšie ratkaissukši. Myö kaččoma šuomelaista kinuo “Kalevalašta”, kävimä oppimatoilla kylyä myöten ta kouluh. Vaikka mie elänki Vuokkiniemeššä, ka šain tietyä äijän uutta ta mukavua omašta pieneštä kotimuašta. Šen lisäkši meitä opaššettih liikkumah lavalla. Enši kačahukšešta tuntuu, jotta še on helppo asie, ka še ei ole totta! Vielä myö luatima kuppija teipistä, še oli kummallista! Myö ajattelima, jotta meijän spektaklih tulou 10–15 kaččojua, ka heitä oli äijyä enemmän. Kaččojat šanottih, jotta meilä kaikki onnistu, še meitä oikein miellytti!
Koštamukšelaisella Martinkijan Annalla niise oli mistä kertuo:
Meijän leiri oli oikein mukava!
Tuntuu, jotta nelläššä päiväššä vähän mitä voit keritä, ka še ei ole totta, vet myö kerkisimä niin äijän! Myö tuntima iččie tovellisina näyttelijinä ta ohjuajina. Tämä on hyvin tärkie kokemuš meilä kaikilla ta šitä et šua tavallisešša elämäššä. Passipo leirin kaikilla ošanottajilla, kumpaset tultih tovellisiksi yštävikši, passipo pedagogiloilla, järještäjillä ta keittäjilläki!
Sreda-art-residenssi Vuokkiniemen Kylätalošša onnistu järještyä XX venäläis-šuomelaisen kulttuuriforumin avulla. Šen rajoissa Severijajärještön ta Sreda- kulttuurikehitykšen keškukšen projekti šai kannatušta.