Texts

Return to list | edit | delete | history | ? Help

Anukselaine karjalan kielen opastai

Corpus: New-writing language

New written Livvic, Journalistic texts

Source: JELENA RUPPIJEVA, Oma mua. № 13, (2020), p. 8

Anukselaine karjalan kielen opastai
(Livvi)

Anukselaine Marija Trofimova enimät ruadovuvvet ruadoi Yllözen školas algukluasoin opastajannu. Jälgimäzet viizi vuottu enne penziele lähtendiä vie opasti lapsile karjalan kieldy. Erähät lapset opastumah tulduu jo vähäzel maltettih karjalua, erähät vouse ei maltettu. Karjalan kielen urokoil Marija F’oudorovna tavoitti elostua da kižata lapsienke. Ylen äijän pajatettih hyö. Karjalankielisty pajomaterjualua oli vähä, sendäh karjalan kielen opastai joudui iče kiändämäh ven’an kielespäi karjalan kielele runozii da pajozii. Sih ruadoh häi on ylen maltai da nerokas. Niilöis vuozis opastajal on kerdynyh suuri pino kiännettyy pajuo da runuo.
Lapsii suvaičin dai ruaduo omua suvaičin. Kollektiivu meil oli hyvä. Penziele lähtin, ei hätkie ni mennyh aigua, škola salvattih. Nygöi ei ole Yllözes školua. Nengoine hyvä taloi oli, kai oli školas, lämmitykset da kai. Nygöi ikkunat perretty, lattiet riičitty, ajat siiričikyynälet silmih nostah, rubieu mustelemah Marija Trofimova.
Inehmine on kiändänyh karjalan kielele äijän muudugi kuulužua runuo da pajuo, ei vai lapsien. Ruadoi sidä penziele lähtiettyygi. Äijät niilöis oli painettu Oma Mua -lehteh.

KODOILAS
Karjalaine Marija Trofi mova, neidizenny Šaikina, on roinnuhes Anuksen čupun Kellyniemen hieruh.
Hänen tuattah F’oudor Ivanovič oli Talvivoinal, sit Suurel Ižänmuallizel voinal da sen loppiettuukarjalastu kirjahmaltamattomua mužikkua”, kui sanou tytär, työttih vie Mandžurieh. Kodih häi tuli vaste vuvvennu 1946.
Muamal Jevdokija Jakovlevna voinan aigua yksinäh kazvatti nelli lastu. Nelländen lapsenMarijansai jo karguh lähtijes.
Kol’al, minun vellel, oli silloi nelli vuottu. Häi muamal helmas ripui. Vas’al oli kuuzi vuottu. Vahnimal sizärelkaheksa vuottu. Lähtimmö, minä muamal käzivarrel, ribulois. Muamo ei voi kandua, vaste lapsen sai, jygei oli astuo. Näen, sanou, kuuzahazen, panen vai nečen lapsen kuuzahazen alle, voinu on, niken ei tiijusta. Jätti. Astuu, ga tulou järilleh ottamah. Olgah, kannan vie, mustelou sidä jygiedy omas kyläs lähtendiä Marija F’oudorovna.
Konzu puututtih Päčyle, suomelazet azetettih da kiännytettih järilleh kodiloih. Sanottih, nikedä ei koskieta. Šaikinat ihastuksis tuldih omah kodih. Kodi ei olluh palanuh, rinnal olijas Varvoinselläshäi oli äijy poltettuu kodii. Meigäläzet saldatat, sanotah, lähtijes poltettih.
Puutuigo meil nälgiä nähtä, jatkau paginua inehmine. Nälläs olimmo. Jauhuo ei ole, opilkua mama panou, vačat sit turvotah. Mostu elaigua elimmö. Voinu lujoitutti meijän rungat dai tavat.
Šaikinoin pereh oli suuri, ruavottah ei suannuh olla. Ruattih dai avvutettih vahnembile. Piettih kunnos da puhtahuos kodii dai pihua.
Meččygi oli puhtas. Kaluzii mečäs ei virunuh, kai oksazet toimmo kodih. Nuorazel selläs kai kannoimmo, kaluloi täyzi pino oli, juohattelou Marija F’oudorovna.

OPASTUKSET
Jygieh aigah kaččomattah Marija Trofi mova sai hyvät opastukset.
Školas, konzu kiellettih karjalan kielel pagizendas, opastui suomen da ven’an kieleh. Školan jälles jatkoi opastundua Petroskois opastajien opistos. Sen loppiettuu vie viizi vuottu oli kirjuopastundas pedagouguinstituutas.
Sai opastuo instituutas, meidy oli äijy. Meile maksettih, tulemmo sessiele, dokumentat tuommo dai maksetah. Silloi zakonat oldih hyvät, mustelou omua opastusaigua inehmine.
Kolme vuottu Marija F’oudorovna ruadoi Ylä-Anuksen školas algukluasoin opastajannu. Miehele mendyy tuli elämäh Anukseh da ruadamah Yllözeh.

RUADAI DA HYVÄNTAHTOINE
Penziele lähtiettyy Marija Trofi mova ei voinnuh istuo kois.
Kerran puutui pruazniekale Anuksen lapsien taidotaloih. Nägi sie kangaspuut da kyzyi, kenbo niilöil ruadau.
“Sinä maltatgo kuduo? Dai luvvago maltat?”, kyzytäh minul. Kai maltan. “Tule meile ruadoh.” Sit minä vie sie ruavoin, jatkau paginua inehmine.
Marija F’oudorovna maltau kaikkie, hänel joga ruadoine käis lähtöy. Maltaugo kangastu kuduo, maltaugo niegluo, maltaugo tilkuombelendua. Anukses äijän kerdua luajittih inehmizen käziruadoloin ozuttelut.
Tämä karjalaine inehmine on ylen ruadai, hyväntahtoine da hyväsydämelline.
Minä olen ylen kebjei ristikanzu, en tahto pahua nikelle. Ainos duumaičen, a ku minule nenga sanotah, roinnougo hyvä. Tata da mama oldih ylen hyvät ristikanzat. Tata ainos sanoi: “Teile kentahto pahua luadinou, työ vastah luajikkua kaksi hyvytty.” Mama ainos sanoi: “Sanottu äijän maksau, sanomattomal ei ole hindua, mustelou inehmine.”