Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | ? Help

Vojačunkoški: tuttavuštumini uškomattomah luonnonihmeheh

Corpus: New-writing language

New written karelian, Journalistic texts

Source: Aleksandra LESONEN, Oma mua. № 36, (2020), p. 9

Vojačunkoški: tuttavuštumini uškomattomah luonnonihmeheh
(Karelian Proper)

Kešän lopušša karjalaisen kulttuurin Viena-šeuran ošallistujat jatettih omie matkoja Karjalan muan eri puolie myöten. Tällä kertua tuttavuššutamma teitä uškomattomah luonnonihmehehAla-Uikujovella olijah voimakkahah ta kauneheh Vojačunkoškeh. Mieli nähä šen, pitäy lähtie Segežan piirin Vojaččuh.

Monissa matkaoppahissa Vojačunkoškie šanotah Karjalan runollisimmakši paikakšišen rannoilla intuo ečittih runoilija Gavriil Deržavin ta kirjailija Mihail Prišvin.
Mainintoja košešta löytyy jo keškiajoista, noin 1500-luvulta alkuan ihmiset ihual’tih košen voimua. Istorijan oppikirjoista myö kaikin muissamma petkuttajua Valeh-Dmitriita (Griška Otrepjevie). Hänen šotajoukon rosvojen jiännökšie voitettih juuri Vojačunkošella.

KOŠEN KOLME HUARUA
Košen yksi nimistä on Vojačču (ven.
Vojets’ulvoja koški), kumpasešta tuli šielä ilmeštynyön Vojačču (ven. Nadvoitsi) -kylän nimi.
Ennein koški oli nellän metrin korkie, vejen pauhu oli verratoin ta kuulu 18 kilometrin piäššä. Kirjutetah, jotta 1600-luvulla kyläššä oli 26 muanruatajien taluo, kirikkö ta papin talo. 1700-luvulla košen vierellä ilmešty melliččä.
Ennein košen vesi oli voimakkahampi, še jakautu kolmeh huarah: Mel’ničnii, Sredinnaja pad’ ta Tolčeja. Melničnii-huaran yllä rakennettih melliččä, mistä tuliki šen huaran nimi. Tolčeja-huaran vierellä oli Vojačun kaivokšen šurvoja ta huuhtoja tehaš.
Vuosina 1742–1783 kylän lähellä toimi Vojačun kaivoš, mistä šuatih kuparie Aunukšen kaivoštehašta varoin ta enšimmäistä venäläistä kultua. Juuri šilloin šiinä kävi runoilija Gavriil Deržavin.
Košen lähellä Vienanmeren-Itämeren kanavan šulkujen vierellä šeisou muistitaulu, kumpasešša on kirjutettu, jotta Vojačun kaivoš on 1700-luvun tuotannollini muistomerkki. Šiitä šuatušta malmista oli šulatettu yli kuuši tonnie kuparie.
1900-luvun alušša luonnon kirjallini taitomualari, kirjailija Mihail Prišvin omissa tevokšissah ikuisti Vojačunkošen ta koko alovehen. Hänen muistuo vielä kunnivoitetah Vojačun pos’olkašša. Peruštuon kerättyh ainehistoh Prišvin kirjutti kirjoja Karjalašta.

LUONNON TA IHMISEN YHISSYŠ
Nykyjäh Vojačunkošešta jäi vain Sredinnaja pad’ -huara.
Vaikka nykyjäh še huara ei ole niin voimakaš, kuin Valeh-Dmitriin rosvojen aikoina, ka še missänä tapahukšešša ei vähennä košen kaunehutta.
Koški on luonnonkaunis ta ihana. Šiih voipi kaččuo kahešta näkökulmašta. Valokuvaukšellisin näkökulma tulou još on mahollisuš noušša košella ta istuutuo vejenlašun reunalla. Tuntehet ollah unohtumattomie.
Šanotah, jotta kulettuo 500 metrie alemmakši pitin joven virtua matkuaja löytäy rannalla muuratun valkien tähen ta pikkusen näkyjän kirjutukšen “Stalin”. Še on muisto Vienanmeren-Itämeren kanavan rakentajista. Juuri Vienanmeren-Itämeren kanava muutti Vojačunkošen ulkonäkyö vuotena 1933. Uikujärvi, min lähellä on Vojačču, nouši yli kuuvvella metrillä. Uikujoki šai uuvven nisan. Tolčeja-huaran paikalla on nyt kanavan šulku, a Mel’ničnii-huara on kuivan.
Pos’olkašša voipi nähä ijäkši uinonnehie Vojačun al’umiinitehtahan putkie, vielä kaunehie vaikka melkein tyhjie taloja Stalinin empiiri -tyylissä, Leninin muistopaččahan, voimistelijan epätavallisen veššokšen stadionin vierellä, Vienanmeren-Itämeren kanavan šulun.
Wikipedijan tekstin mukah, vuosina 1929–1930 Vojačušša oli Solovetskin vankileirin ošašto, a myöhemmin peruššetih Vienanmeren-Itämeren leiri, kumpasen piätehtävänä oli juuri Vienanmeren-Itämeren kanavan rakentamini.
Nyt Vojačušša nykysen ojennušlaitokšen korkien betonišeinän takana šilmäh pistäy kirikön pienenkokoni kultani kupoli. Šemmoni uškomattoman luonnon ta ihan tovennäkösen ihmisen yhissyš.