Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | ? Help

Perehen histourii, kuduah nähte himoittau kerduo

Corpus: New-writing language

New written Livvic,

Source: Natalja Vasiljeva, Oma mua. № 38, (2020), p. 8


Perehen histourii, kuduah nähte himoittau kerduo
(Livvi)

Tänävuon meijän buaban Jelizaveta Timofejevna Blinovan roindas täytti jo 120 vuottu. Buaban kunnivokse minä panin nimen omale Liza-tyttärele.

Minun buabo rodivui vuvvennu 1900 Tverin alovehen Bol’šoje Žitnoje -kyläh tverinkarjalazien Marfa da Timofei Petrovien pereheh.
Liza-buabo loppi kaksi kluassua kirikköprihodan školas. Kerran Jumalan zakonan urokan aigua Jelizavetan školadovariššu, kudamanke hyö istuttih yhtel partal, kyzyi opastajal mennä iäres kluasaspäi da mainičči mindäh. Tyttö rubei nagramah, min periä opastai käski händy čuppuh seizomah hernehil. Jelizavetal rodih paha mieli da häi kyzyi omal muamal, voibigo hänel olla školah käymättah. Äijän vuottu mendyy minä buabanke näin sen died’oinbuaban školadovarišanLihoslavl’an piirin Stanki-kyläs, kunne kävyimmö buaban vellen luo joga vuottu. Silloi buabo kerdoigi minule täs tapahtumas, vaiku paistes myö buabanke menimmö dorogan toizele puolele, ku died’oi ei kuulis.
Buabo nuorete annettih miehel bohatale leskele. Ukko, Vasilii Petrovič Blinov, oli tverinkarjalaine, ruadoi muasterinnu Putilovan zavodal Piiteris. Vasilien vahnembat elettih Bol’šoje Žitnoje -kyläs.
Buabo oli korgei kazvol, čoma, hänel oli kassu vyössäh. Linnah tulduu buabo varai mennä fatieraspäi pihale. Suamah enzimästy poigua buabo lähti muamalluo kyläh. Silloi rodih vallankumovus da Petrogruadu salvattih. Konzu died’oi tuli järilleh Enzimäzes muailmanvoinas da buabokyläspäi, molodoloin fatieras jo elettih toizet rahvas. Pereh muutti Stanki-kyläh. Kyläs dai perehes paistih vaiku karjalakse. Buabo kerdoi minule, kui hyö kazvatettih pelvastu da ommeltih sit sobua. Buabo andoi minule lahjakse käzipaikan, kuduan häi iče oli kudonuh da čomendannuh.
Stanki-kyläs buabo sai vie nelli lastu. Minun muamo, Serafima Vasiljevna, rodivui vuvvennu 1932.
Kyläh 1930-luvun keskel rubei tulemah Karjalan siirdämizen halvidon ruadajii, kuduat kuhkutettih paikallizii karjalazii muuttamah Kondupohjah. Died’oil ei olluh midä ruadua: libo händy sanotah kulakakse, libo häi perehinneh lähtöy Karjalah. Uvves kohtas ylen äijäl avvutettih čuasut “lukovka”. Net Vasilii Petrovič toi keral Enzimäzes muailmanvoinalpäi. Čuassuloin myödyy rodih kuda-midä den’gua. Buabo, died’oi da Miša-diädö ruvettih ruadamah Kondupohjan kirpiččyzavodal. Terväh hyö ostettih lehmy.
Died’oi oli jyrkysanaine. Kerran vahnin Mihail-poigu keskusti tuatan, konzu häi tahtoi abeija omua akkua. Sen jälles died’oi nimidä pahua ei virkanuh. Sit aijas Mihailua perehes ruvettih kunnivoimah vie enämbäl.
Vuvvennu 1939 Mihailua työnnettih Ruskieh Armieh. Buabo ylen äijäl itki. Enne voinua Mihailale annettih loma da häi tuli Kondupohjah oman komandiiran kel. Sen jälles buabo peitoči rubei kuivamah zuuhariloi.
Voinan algahuu ruadoarmieh, kui sidä sanoi buabo, otettih died’oigi. Buabo koin da lehmän jätettyy lähti evakkoh nellän lapsenke. Minun muaman pereh, kui äijii kondupohjalazii, istutettih baržah da viettih evakkoh Onieganjärvie myöte. Ylen äijäl varaitti, konzu baržua bombitettih lendokonehet.
Buabo otti kerale kuivatut zuuharit da ombelumašinan. Sen hyvyös lapset jiädih eloh. Muamo kerdoi, ku huondeksel baržal häi ei voinnuh löydiä omii dovariššoi, kudualoin kel elosti mennyt illal. Lapset kuoltih “pahah vedehdai nälgäh. Erähäs azetuskohtas buabo möi oman ombelumašinanku myö emmo kuollus nälgäh.
Buabo lapsien kel puutui elämäh erähäh kyläh Molotovan alovehel. Buabo ruadoi huondekses myöhäh ildassah. Molotovan alovehele eläjes pereh sai pohoronkan, kuduas kirjutettih, ku Mihail kadoi tiedämättömih, toine viesti Mihailan surmas tuli sulakuus 1945. Terväh ruadoarmieh lähtiettih vahnembat poijat, keskenkazvuhizet Nikolai da Arkadii. Yksi lähti voinuzavodale Sverdlovskah, toinemeččyruadoloih. Ruadua pidi täyzi-igähizien jytyi.
Muamal oli vaigei mustella niilöi vuozii. Häi opastui školas, kus opastuttihgi lapsienkoin lapset, kudualoi syötettih. Kerran muamo petties kirvotti kyrzän, ga kluassudovarišat ruvettih potkimah sidäkižuamah jalgumiäččyh. Lapset nikonzu ei nähty mostu leibiä. Muamo ylen äijäl itki.
Nälgiä buabo rubei puhaldumah. Abuh tuli susiedu, kuduan kel muamo rubei pakiččemah den’gua lähikylis. Mostu huigiedu muamo enämbi nikonzu ei nähnyh omas elaijas.
Evakos olles buabo sai sentämän kirjazen died’oispäi. Talvel mečäs ruadajes died’oi kylmi dai kuoli. Händy pandih muah Puudogan piiris.
Konzu vihaniekois piästettih Kalinin, Jefrem-velli kučui buaban omah kyläh. Ga buabal himoitti eliä Kondupohjas. Omah kuolendassah häi uskoi, ku Mihail on elos da tulou järilleh kodih.
Eräs parahii muaman da buaban mustelmii on Voitonpäivy. Kai susiedat, tuttavat dai vierahat rahvas ukkailtihes da itkiettih. Joga vuottu Voitonpiän buabo kävyi Tundemattoman saldatan kalmale Kondupohjas. Sie häi kodvan istui da musteli omua armastu poigua.
Evakos buabal oli vie yksi perehen mustoezinehMihail Arhangelan obrazu, kuduan häi sai omas tuatas, Timofei Petrovas.
Minun velligi sai Mihail-nimen. Buabo da muamo ylen äijäl suvaittih sidä obrazua. Se mustoitti heile poigua da vellie, kudai ei tulluh järilleh voinalpäi. Buabo sai arvonimen da medalin “Muamo-urhonaine”. Jygies aijas naine kazvatti da vardoičči viizi lastu.
Buabua kaikin kunnivoittih. Häi oli hyväntahtoine, nikonzu ei moittinuh toizii. Buabo suvaičči meidy, omii bunukkoi, a omii poigii häi čakkai vaiku karjalakse.