VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Tatjana Semečkina. Meččäeläimien kilpailu

Tatjana Semečkina

Meččäeläimien kilpailu

Karelian Proper
New written karelian
STARINA

Mie en muissa, olenko mie kuullun tämän starinan, vain onko še šyntyn miun piäššä.
Ka miun lapšet tykättih kuunnella šitä. Mie olen kerton šitä monešša variantissa.

Oli še aika, konša mečäneläjät elettih šovušša ta yštävyöššä. Kerran kellä lienöy tuli ajatuš piähä:
Ka kenpä meistä on kaikkein poikkoin?

Kilpailijat repo, jänis, orava ta kontie keräyvyttih šatavuotisen kuušen juurilla. Tuomariksi valittih viisaš varis. Tai varis rupesi šanua šanomah:
Nyt avuamma kilpailut.
Ken enšimmäisenä tulou joven šuuhu, missä kašvau taivahanšuuri mänty, še onki kaikkein poikkoin. Vain juoškua jokahini omua tietä!
Niin elukat kapšahuttih juokšuh. Orava hypähti okšalla ta mäni männeššäh, vain ruškie häntä vilahti. Viäräšilmä jänis siksakkina šinne-tänne luikki mečikköh. Kömpelö kontie pötkytti juošša meččäpolkuo, a repo livahti rapeikkoh.
Orava hyppeli okšalta okšah. Meččäeläin ilmotti heimolaisilla, jotta ottau ošua kilpailuh ta jotta kyllä hiän ni on kaikkein poikkoin täššä mečäššä. Šiitä orava näläšty ta pietty, jotta puhaštua ičellä moniehan kuušen kävyn. Kaččou, ka päivä jo iltah laškeutuu. Viuhakašti läksi orava lentelömäh okšalta okšah taivahanšuurta mäntyö kohti.
Jänis niin skokki, jotta etukäpälät häntyäh košettih. Henkähti, kaččeli šinne-tänne ta näki, jotta tuolahan on hyvä heinikkö, kyllä šieltä jäniksellä heinyä löytyy. Jänis šöi täyven pöčön ta mäni varjoh levähtelömäh. Konša elukka havaččeutu, niin päiväni jo iltapuoleh laškeutu. Ohoh kuin jänis hypähti, äkkie šemmosen vauhin otti, jotta vain valkie häntä vilahti.
Kontie še pötkytti juošša kotvan ajan, ka tuli oja polkun poikki. Päivä oli kuuma ta kontie hiešty. Hiän laškeutu ojah ta rupesi tarpoutumah. Ka šielä vielä i kala loiskuu. Kontie pyyti moniehan kalan, piäsi näläštä. Šiitä kaččou: ka päiväni jo puun latvoissa istuu. Kontie nellin käpälin kapšahti juokšuh ojua myöten, vesi vain purhasi.
Kontie še pötkytti juošša kotvan ajan, ka tuli oja polkun poikki. Päivä oli kuuma ta kontie hiešty. Hiän laškeutu ojah ta rupesi tarpoutumah. Ka šielä vielä i kala loiskuu. Kontie pyyti moniehan kalan, piäsi näläštä. Šiitä kaččou: ka päiväni jo puun latvoissa istuu. Kontie nellin käpälin kapšahti juokšuh ojua myöten, vesi vain purhasi.
Varis istu taivahanšuuren männyn latvašša ta kurkisteli šinne-tänne: ketänä elukoista vielä ei näkyn. Hiän laškeutu alemmakši, tuaš kaččeli ympärillä, ka niin ketänä ei ni huomannun.
Onnakko ekšyttih, vain unohettihko? ajatteli varis.
Ka kačo šieihan yhtä aikua nellän puolen mäntyö läheššyttih kilpailijat. Ei ni löytyn kaikkein poikkoimpua.
Kyšymykšeh: “Mintäh ei löytyn voittajua?” miun lapšilla oli hyvin monta vaštaušta: “Mečän eläjillä on nellä käpälyä”, “Kontiella oli kaikkein lyhyt tie”, “Voittajakši piti tulla oravan”.
Vain aina hyö tultih yhteh mieleh: “Voitti yštävyš!”