VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Aleksandr Bulkin. Tverin karielaziin luona

Aleksandr Bulkin

Tverin karielaziin luona

Karelian Proper
New written Tver
AJELUŠ NIKOLSKOIH KEŽÄNÄ 2021

Vaššattih milma Nasto da Riigovaštavukšen organizatorat.
Mie tuliin enžimäzenä, i luagerissa vielä nikedä ei ollun.
Luageri oli ažetettu šomalla kohalla Medvedičča-jogirannalla kangahan keššeššä.
Organizatorat oldih šuuret moloččat, žentän što učasniekoin tulennan iellä luageri oli ynnäh valmis’šolgikatoš (tenta) riputettu, stolat da laučat šeizatettuot, lökkö viritetty, hallot varuššettuot, čuaju palavoidu, šyömine valmissettu.
Kodvan jälgeh tuldih toizet učasniekat avtobusallatuldih Tveristä, Moskušta, Petroskoista. Yhet oldih miula varoin jo tuttavat, toizeteu. Zdorovaiččiečima. Tunnuštuačima.
I šidä alottuači miän pieni kolmepäivälline eländä tverin karielan rannalla.

ENŽIMÄNE PÄIVÄ, 30. HEINÄKUUDA
Tunnuštuačennan da murginan jälgeh ajelima Nikol’skoih.
Nikol’skoi on šuuri s’ola. Tägäläzet naizet vaššattih meidä s’olan kluubašša. Šaneldih meilä s’olah näh, laulettih karielan virret, ožutettih talon eloloin muzejan, papin talon muzejan. Olima s’olan kiriköššäkirikkö on šuuri, korgie, ylen šoma pihačči i šiämeššä. Ennen že oli rikottu, nyt on rakennettu. Nouzima kolokol’n’alla (kellojallalla), kačahtima ylähädä ymbäryštä.
Kolokol’n’alla juohti mieleh tämä vanha karielan virryt:
Lendäy kurgi, valgie kylgi,
Opašša milma lendämäh.

Ei ylen yläh, ei i alah
Omua randua nägömäh.

Niinže olima Fiilihä-kyläššä. Vaštuačima šielä tägäläzenke krajevedanke Taisija Nikolajevanke Kremeneckoinke.
Ruadopäivän lopetti puadara. Myöštiäčimä luagerih vihmalla.

TOINE PÄIVÄ, 31. HEINÄKUUDA
Kaikkie aziekašta päivä.
Miän gruuppa eroi i myö läksimä eris’ informantoihkakšin-kolmiinpagauttelemah tägäläzie ristikanžoida.
Ket meistä paistih kyläläzinke hormiksi (veniäläkši), ketkarielakši. Paistih kaikinmuozeh näh, vain glavnoi (piälline) tema oli – "Pereh i lapšin kašvatanda". Olima monissa kylissäNikol’skoissa, Solomčašša, Tuučovašša.

KOLMAŠ PÄIVÄ, 1. ELOKUUDA
Jälgimmäne päivä.
Huomnekšella läksimä gost’ih SolomčahValentina Aleksejevnan luo. Hiän šyötti meidä mussikkapiirailla da kapustakukkoloilla (žemmuozet kukonhelton nägözet piiruat kapussan kera).
Vain miula tuli aiga ajamah kodih. Žentäh šidä mie eroin toizista i ajoin kodih. Toizet yhešniekat vielä lähettih Zamit’jah šigäläzeh čajovn’ah.

JUOHUTELLAH MIELEH KUVAHAZET
Tämä ajeluš Tverin Karjalah jäi muissošša kuin kirjava paikka, i nyt aigahaže juohutellah mieleh žemmuozet kuvahazet:
Čirone kizuau Medvediččajoven peskupohjalla; šelgie vezi virduau madalikolla i räiskyy päiväzellä.
Kaikenmuozet kukat kukitah jogirandua myöt’ruškiet, keldazet, valgiet Keški jogie šeizotah kellä-ollou lad’jattuot paččahan-nägözet kiviruoppahat. Edähänä vejen pindua myöt’ aštuu muuveš tyttöeinin vejen emändä, einin yhešniekka Ol’a?
Olemma miän mielyzäššä luagerissa pedäjin da kadajin keššeššä. Ilda tuli, vašta vihmu, alahane päiväne viidi hatakošta i kellisti kaikki ymbäri. Šavu noužou luagerin lököštä, täyvyttäy vozduhan i luadiu šuarnahizen atmosferan. Kerdah joven piällä nouzi ukonvemmel’.
Yöllä vihmuu. Mie venyn omašša majašša (palatkašša). Vihman humuneh i šelgie viluhko vozduha magautetah. Šilmät ummissettau magie uni.
Myö (yhešniekattytöt i brihat) vejämmä paginoida luagerissa. Paginat kuulutah konža veššelät, konža filosofskoit, konža tiedoh näh, noužovaazeih näh, karielan kieleh näh, eländäh näh. Pagizemma hormiksi, muduačči karielakši. Čuajuo juomašša pagizemma, šuutimma, nagramma: päivällästolan tagana, a myöhällä illallalökön ymbäri.
Luagerie pietäh miän vanhemmatvagava briha Riigo da huolova tyttö Nasto. Šopešša (kuhn’ašša) emannoiččou miän šyöttäjä Inna. Vain toko niken ei issu azietta, kaikin avutetah vanhemmilla i toine toizella.
Tytöt varuššetah sul’činuakuin luajittih miän mammat i buabot, konža olima lapšina. Šiämet ollah monemmuozetšonkašta, mankašta i puujuablokoista koričanke. Monet kuotellah sul’činoida enžimäzeh kerdah i diivučetah min verda ne ollah magiet.
Lähemmä kyliä myöt’; kyläläzet talot ollah šomat, kruasittuot, šomennettuot naličnikoilla, korgiet, hyvät.
Taisija Nikolajevna Kremeneckajatägäläne krajevedašuačennanke šanelou tägäläzeh randah näh, kumbane lieni hänellä varoin toizena kodimuana. Šanelou rahvahah näh, kumbazet elettih i eletäh tiälä. Taisija Nikolajevna šanou iččieh näh: "rissitetty vejellä i tulella", hiän eli pitän i ei kebien elännän, vain šäilytti iččielläh hengivägie i vieruo hyväh.
Mänöy miän ajelukšen toine päivä. Valentina Aleksejevna pagizou meinke karielakši omaššah pertissä Solomčašša. Pagizemma viikončuasuo kakši. Nägyy, pagina omalla kielellä hänellä varoin on kun šuuri ruadosti. Kaikin kuunnellah händä počki iänettä, staraijah ei laškie ni yhtä šanas’t’a. Valentina Aleksejevna on veššelä da rahmal’noi naine, hyvä šanelija, huolova emändä, muamo i buabo. A kolmandena piänä hiän tuaš kuččuu meidä gostih, šyöttäy meidä mussikkapiirailla, andau šyömiziin receptoida, šanelou omah eländäh näh.
I ka vet kaikkie enämmäldi jäidih muissošša imenno tägäläzet kyläläzet ristikanžat – "i vanhemmat, i nuoremmat, i keškikerdazet".
Tägäläzet vahnat ristikanžat ollah kun muamot i tuatot, šaneldih meilä endizeh eländäh näh, endizeh ruadostih i jygehykših näh; šuačennanke i toivonke kačottih meihnuorembazih, štobi emmä unahtais’ tuattoloin da diedoloin tieduo, emmä andais’ kavota omalla kielellä, karielan kielellä.
Jälgimmäzellä myöhäzellä illalla, lökön luona paissešša Žen’a kerdah šano: "Aštukkua tähtilöidä kaččomah!" Aštuma kaikin yheššä. Löydimä Šuuren Medvedičan, Pienen Medvedičan, Maidotien.
I vielä viikon näin šeizoma pimieššä i kaččoma taivahaže: Medvedičča-tähetylähänä, a Medvedičča-jogi alahana.
Šidä läksimä maguamah.