Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | ? Help

Paušin Šan’uu. Brus’a-kažiine

Paušin Šan’uu

Brus’a-kažiine

Ludian
New written Ludian
Ken on Brus’a? työ kyzytte. Minä sanon: muste pieni kaži. Mikse hänes tämä starin on? Sikš, gu tahtuoižin kirjuttada täs kažis. Moižel pienin kažil on oma ylen intresaine hištorii. Lugekat sidä starinad, minun kuldaižed!
Pieni koditoi Brus’a kazvuoi uuličal. Muste da hubaine tämä kažiine ylen varaiži koiriid pihal, a vie enämbi varaiži vilud, sendäh sygyzel da talvel eli taloin podvalas. Siga elettih sežo hänen kodittomad "sizared" daigi "velled". Syöttih, midä andettih hyväd ristikanzad, libo iče ečittih syömište pihal. Dygedad elaigad kaččomatta Brus’a kazvuoi ylen luaskavakse kažikse da uskoi, gu erähän päivän häin myös löydäy ičele uuden kodin.
Konz keväz’ tuli, i päiväine rubezi paštamah, Brus’a käveli pihal i n’augui kaikiile, ken oli sil aigal uuličal. Brus’a sanoi heile: "Ota minud kodih! Olen ylen hyvä, maltan vard’oita kodid kaikis pahusiis. Olen kuundeličču, ota vai!". Moned käveltih šiiriči, vähä ken elgendäy, mis pagižou pieni muste koditoi kaži, gu vähä ken el’gendäy kažin kiel’te. No yhten piän yksi briha elgendi i otti Brus’an ičele, omah faterah. Brus’a d’älgimäi piäzi kodih i oli ylen ozakas siit. Briha vei kažiižen kodižiivatoin bol’niččah, i siga kuundeličču kaži ei ni n’augunuh ni yhte kierdad, konz hyvä Aibolit-dohtur kaččeli häht i liečči Brus’ad. Se mielikaz kaži elgendi, što nygyy niken ei luadi nimidä pahad hänele.
Kodvazen peräs, konz brihale pidi muuttuda toizeh lidnah omah uudeh ruadon tähte, Brus’a tuli elämäh minun kodih i nygyy tämä muste kaži eläy minulluo. Yhtes minun ker Brus’a kaččou televizorad, kirjuttau artikkelid, ylen viizas kaži pidelöy urokad Zoom:as. Voingi sanoda, što tädä ruadod häin luadiu mielihyväl. A ruadon d’älges Brus’a armastau kižata omiiden bobaižiinke.
Brus’a ylen äijäl suvaiččou omad uutt kodid! Minun kodis Brus’a tundou omad iččed, kutt "korol’ov". Minä pidän huolte hänes: syötän hyvin, puaksuh baluičen omad kažid, ostan kai, midä hänele tarbiž, luadin kaiken, štobi häin oli puolištukses kaikiis pahusiis. Minun kaži ylen äijäl suvaiččou minud i ylen äijäl igävöiččöy, konz minud ei ole kodis.
Puaksuh minä duumačen, što nygyy moned ei voi el’geta omad elaigad kažiita. Kažid eletäh meiden rindal monet tuhad vuotte.Tiedan, što uskomiižen mugah n’umalad andettih koiran ristityile, gu se vois abuttada mečäs, a kažinštobi kodid vard’oiččis. Ende kažid taban mugah elettin liäväs, siga ned taboiteltih hiiriid. Moned kard’alaižed uskottih gu kaži on kodinižände i vard’oiččou meiden kodid kaikiis pahusiis... Konz minä rodiimos, meiden vahnas puuhižes kodis, Priäžas, eli Anapka-kaži, sidä kažid minä en mušta, gu olin silloi vie ylen pieni. Se kaži ainos abutti minun muamod da buabod kaččoda minud. Konz hyö oldih kuhn’al päčilluo, a minä magazin kätkydes i kieras rubezin etkemäh, Anapka ylen teravas hypii minulluo i kaččeli minun silmiih, i minä hedi tyyništuin. Kui sanotah Pyhärven čupus: "Olettelou i muga: i kažile d’algah kumardatoz". A siid konz zavodimme elämäh monid’atažihizes talois, meiden rindal ainoz sežo elettih kažid. Lapsestusespiäi minä armastan kažiid...
... Aige mäni, no kažid d’atkettih elädä ristikanzan rindal. I minä olen hyväs mieles, što nygyy minulluogi eläy moine pieni vardoiččii.
Tuli keza. Kezan aigah minul on äi matkad: pidäy i ekspedicijah ajada, pidäygi lebauzuda kodvaižen. No siid kenen ker Brus’an voin diättäda? Yksin kodis kaži ei voi eläda kodvad aigad. Siid pidäy kyzyda, ken voi kaččoda. No toižil oldah omad kažid libo koirad, toižil on allergii, a muud iče kodis ei ištuta hätken. Midäbo siid ruata?
Minä d’o ende kuulin, što meiden lidnas oldah muga sanottu "kažin gostiničad", kudamih otetah kodikažiid kodvaižeks aigaks, konz heiden ižändäd oldah matkas libo ei voida pidada huolt heis täs hetkes. Moizeh gostiniččah minä työndžin Brus’an.
Tämä kažin gostinič rouno gu kažin "päivkodi". "Lapsed" täs päivkodis oldah kutt omas kodis. Heis pidetäh ylen hyväd huolte, i kažid čuvstvuitah sidä. D’oga "lapsi" eläy omas "numeras", kudai d’oga päiväd on kabrastettu, suau syömiižed, mida suvaiččou, kogo päivän d’ogahiženke kižatah, libo pidetäh huolte. Sendäh konz minä lähtin matkah andoin Brus’an täh gostiniččah rauhal sydämel.
Minun kažiine hyväs mieles viändži toižiin "lapsiden" ker da druužii heiden ker. Omal kažin kielel kažid starinoittih omad hištorijad. Moned niilöis eletäh omas kodis, omiden ižändoin ker. Monis ižändäd pidetäh huolte da ylen baluitah heid. No erähil kažiil ei d’iäny nimidä, ei ni ole ižändäd, ni kodid. Erähäd puuttuttih gostiničcah kažinpoigaižin, gu elettih uulučal i tarvittih kodid, toižed andettih tänne sikš, gu heiden ižändäd kuoltih, i nygyy niken ei voi pida huolte heis. I nygyy gostiničan ruadajad ečitäh heile uutte kodid.
D’oga kažil on oma starin. Pieni Til’da kerdoi Brus’ale oman: "Kuud tagaperin yks’ naine toi gostiniččah oman kažin. Čoman kird’avan kažin tämä naine löyzi uuličal. Kažil oli äi satatest, no yks’kaik häin otti tämän kažin kodih. Naine liečči kažin, i kaiken vuoden se eli omas uudes kodis... Konz naižele pidi lähtä matkah, hän andoi Til’dan kažin gostiniččah. Kodvažen peras se naine kuoli kibedudeh. I čoma kird’av kažiine diäi hedi omata emändätä". Nygyygi Til’da vie eläy gostiničas i ylen tahtou löydiä uutt kodid. "Ozaks, minul on oma kodi i oma emände, kudai pidäy huolte minus" – duumaičči Brus’a.
Ozaks monil starinoil ongi hyvä loppu: "Čoman Barbi-kažin endižed ižändäd tuodih gostiniččah kodvaižeks, gu heile pidi lähtä lomah, loman d’älges hyö ei tahtottu ottada omad kažid tagaze. Barbi-gorašše d’äi elämäh kažin detsaduh. Ezmäi häin igävöičči omiid ižändoi, ga siid hard’audui elämäh gostiničas. Siga hänes oli hyvä huolte, i d’oga nedälid uuden dovariššad, kenen ker häin voiš kižata". "Ozaks, minun emände soittau d’oga päiväd gostiniččah tiedustelemah minud i terväh tulou, da ottau minud tagaze kodih" – duumaičči Brus’a.
Kažin kaččuoi gostiničaspiäi soitti minule d’oga päiväd, i d’oga päiväd lähetti kuvad da videod, kudamis minun kažiine hyväs mieles viändži toižiin "lapsiden" ker. Kuun peras Brus’a tuli kodih hyväs mieles, no minä el’gendin, što yks’kaik minun luaskavu kaži igävöičči minud ylen äijäl. I myö Brus’an ker uudessah yhtes kačomme televizorad, yhtes kižadamme ehtoil, yhtes kirjutamme artikkelid imi... Sil starinal on hyvä loppu. Koditoi kaži Brus’a löyzi oman kodin, kus eläy minun ker. Barbi-kažiine lopukse sežo löyzi uuden perehen i nygyy eläy Suomes.
No... Uuličal, pihal, taloloin podvalas eletäh moned kažid, ei d’ohahiine ristikanz voi elgetä kažin kielel n’augottud: "Ota minud kodih". Moned tahtohah ostada ičele hyvänroduižed kažid daigi koirad, štobi ozuttada ned ozutuksil. Sil aigal kodittomad kažid voidah kuolta näl’gäh da viluh. I minä ylen žalaičen, štobi ned, ken tahtou kodih kažin, elgendäis kodittoman kažin pakičuksen:"ota minud kodih" i ottais ičele uuden hyvän ystävän. Minun hyväd dovarišad piästetäh nämmid gor’aššid uuličaspiäi, podvaloispiäi, pidetäh huolte heis, lečitäh i siid andetah ned hyvih käzih, no äi kodittomad kažid vie vuotetah, konz löydetäh uuden kodin. Uskon, gu nämmilgi kažiil konztahto kai lienou hyviin.