Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | ? Help

Nikitina, Irina. Pienen Lumitähen šeikkailuja

Nikitina, Irina

Pienen Lumitähen šeikkailuja

Karelian Proper
New written karelian
Oli talvi-ilta, pihalla alko hämärtyö. Taivahalta laš keuvuttih kepiet ta pehmiet lumitähet-čikokšet. Hyö vesseläšti pyörittih, tanššittih ta iloiltih omašta pruasnie kaštavet še oli heij än Šyntymäpäivä!
Yksi pieni Lumitähtini niise tanšši ta iloili čikkosien piirileikissä, ka ičekšeh huaveili kummallisešta šeikkailušta ta šurullisešti henkähteli. Mua lähešty ta še tarkotti, jotta kohta tämä ihmehellini lento loppuu.
Šivučči lenti kepie Tuulini. Hiän heti hokšasi, mistä henkähtelöy Lumitähti, ta piätti lahjottua tyttösellä pienen šeikkailun, vet še ei makšan Tuulella mitänä. Tuuli varovašti otti Lumitähen yškäh, vielä vähäsen pyöritti häntä ilmašša ta issutti tyttösen min lienöy ikkunan korissušlistalla.
"Kunne mie piäsin?" ajatteli Lumitähti ta kačahti ikkunah.
Hiän näki šuuren huonehen, monta eriväristä tulta ta šuuren kaunehen kuušen, mi oli korissettu kummallisilla kukkasilla.
Äkkie huonehen ovet avauvuttih ta šiih juoštih lapšetkaikin vorssoissa pukuloissa, vesselät ta onnelliset. Lapšien luvušša oli Jäniksie ta Konteita, Klounij a ta Čuarintyttärie Muškettišotilahien kera. Ka kaikista tärkeimpinä vierahina oltih Pakkaisukko ta Lumineitoni, šen Lumitähtini heti ymmärti.
Lapšet laulettih lauluja, tanššittih, pyörittih piirileikissä kuušen ympäri šekä šuatih kaunehie lahjoja. Lumitähti kaččo lapših ta oli niin mielissäh, jotta kokonah unohti ičeštä ta tipahti korissušlistalta.
Tuttava Tuulini tällä kertuaki oli lähellä. Hiän tuaš otti Lumitähen yškäh ta šiitä issutti tyttösen kaunehen neiččyön turkin kaklukšeh. Neičyt aštu kunne lienöy laukku kiäššä.
"Kunne myö mänemmä?" ajatteli Lumitähtini.
A neičyt tuli puistoh, otti laukušta luistimet ta kohta jo pyöri šilietä jiätä myöten. Hiän niin hyvin luisteli: ruttoh pyöri, poikkoh hypähteli, hil’l’akkaiseh luisti yhellä jalalla. Lumitäheštä tuntu, jotta še hänellä kašvettih jalat ta niih on pantu luistimet, ta jotta še hiän iče pyöriy jiätä myöten yheššä nuoren taitoluistelij an kera.
Konša kokonah pimeni, neičyt šuoriutu kotih. Hiän aštu katuja myöten, a Lumitähtini kaččeli ympärimatka kaupunkie myöten oli niin pitkä ta mukava.
Tultuo oman kojin portahilla neičyt puisti lumen turkista ta Lumitähti ruttoh lehti alahakši. Šilloin hänet tuaš otti yškäh Tuuli ta varovašti laški šuorah Lumiukon piällä, mi yksin šeiso talon luona. Tuuli čuhutti:
Täššä šiula ei tule ikävä.

Lumitähtini muhahti hänellä:
Hyväšti, Tuulini!
Passipo šiula kummallisešta uuvvenvuuvven šeikkailušta!