Texts

Return to review | Return to list

Varaštajat

history

November 28, 2022 in 12:20 Нина Шибанова

• created the text
• created the text: Mie olin vielä oikein pieni. Kävelimä kahen kaverin kera kylyä myöten ta yksi poika šano: – Läkkä nakrista varaštamah Vakun akalta! Tällä akkasella aina oltih šuuret ta makiet nakrehet. Miksi ois pitän varaštua, mie en ymmärrä, kun joka pihašša kašvo nakrista – ota vain, ei kielletty. No niin, läksimä. Milma kun kaikista nuorempua pantih vahtimah, a muut ne kakši poikua ruvettih nakrehie kiskomah. Mie še niin hyvin varteičin, jotta Vakun akka otti miut korvašta kiini. Šiih loppu meijän yrityš ta meijät ajettih pois. Meijän kylä on pieni ta konša mie tulin kotih, ni kaikin jo tiijettih, mi še tapahuš šattu. Muamo ta Lukerie-ämmö juohatettih miula šormella šänkyh ta šanottih, jotta huomenekšeh šuaten en liikkuis paikalta. Huomenekšella läksimä Vakun akan luo prošken’n’ua kyšymäh. Keräyty koko kylä. Miun muamo toi kalakukon, toisen pojan muamo toi kannun maituo ta kolmannen pojan muamo toi rupl’an. Vakun akka-raiskani itköy, meilä päitä šilittäy, karamellija kormanoih ajau: – Prostikkua milma, lapšuset, ta još teilä himottau nakrista, ni tulkua luvatta, ottakkua ta šyökyä kylläkši! Myö kolmen itemmä täyttä iäntä. Ielläh ni kaikki kylän naiset paiskahettih itkuh. Miehet vain šeisottih iänettä ta poltettih tupakkie. Mie hyvin muissan: miula oli niin huikie, jotta himotti muuttuo linnukši ta pyreytyö lentoh. Yksikänä ihmini ei šanon yhtänä šanua eikä murannun, eikä haukkun, ka häpie oli niin, jotta nytki vielä, kun muistelen tätä tapahušta, ni iho ruškou. Vot kuin hyvin kylä opašti!