Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Valentina Libertsova.
Pyhä pidäy olla magei
Source:
Oma mua. № 11, 2022, p. 9
Valentina Libertsova
Pyhä pidäy olla magei
Livvi
New written Livvic
Jälles vesselliä da magiedu Maidopyhälaskun nedälii tulou pitky Suuri pyhä, täyzi malittuu, paginua syömizis. Meijän polvi, kazvanuh moizel aijal, konzu Jumalah ei uskottu, emmo ole harjavunnuh noudamah vahnoi perindölöi.
Tässäh školis dai kul’tuurutalolois pietäh sil aij al kaikenjyttyzii pruazniekkoi, illaččuloi, toiči svuad’boigi. Nygöi jo tiedäzimmö enämbän, dai on kus opastuo, ga enimytteh ristittyöt viuhkatah käil: kuibo suau, sanommo, Naizienpäiväl olla hyvittelemätä omahizii! Toinah Jumal prostiu, emmohäi nikelle pahua azu.
SUUREN PYHÄN SYÖNDYTAVAT
Syömizih niškoi olemmo nygöi tarkat, se on hyvä mahto yhteltiedy hoisketa. Ga ihan nälläs olemah papitgi ei potakoij a. Pyhittiä pidäy hyväs mieles, sanotah, olla atkalal mielel sežo on riähky. Ga maltettih meij än buabat nägemätä syöttiä perehty magiel pyhitändöin aij al dai harjaittua nuorii moizih syömizih. Äij ät mustoitetah moizii syömizii. Nygöigi voibi erähii šeimie.
Huondekses nygöi harjavuimmo syömäh pudruo. Enne hierulois muga ei suannuh, sentäh gu sidä havvottih särvimenke da kartohkanke päčis, sit stolale pandih vai illal. Nygöi meil ollah kaikenjyttymät sähköpäčit, kuduat kirkieh keitetäh suurimet pehmiekse. Tiettäväine, argivoinke olis magiembi, ga voittahhäi on tervehellizembi! A mavukse suau panna muarjua, emmohäi vie dostalikse laškevunnuh, kuda-midä kazvatammo pihas da keriämmö mečäs. Meij än pereh, gu tuatal pidi kogo päivy mečäs ruadua puuloin kuadajannu, ei kuulunuh uskojih, huondeksil žuarittih siemenvoil kartohkua, toiči hyviä kaluagi, pandih sienet da suolatut ogurčat da kapustat. Puaksuh buabo pastoi vezitahtahah sevoitettuu čupukkua.
Murginakse pidi vältämätä olla migi särvin, syväindy lämmittäi. Mustan, talvien aloh, konzu oli kylläl veresty lihua, yksisama puaksuh keitettih liemii kuivatus kalas – maimas. Karjalazet ei pietty niidy lihannu, riähkysyömizenny. Karjat lahnat havvottih päčis, ga onnuako vahnoigi ei syödy, lykättih kažiloile, vai särvettih liendy kartohkanke. Alavozes, ukon perehes, puaksumbi keitettih kuor’oimaimuliendy da pandih sinne vie hoikkazii vermišelilöi libo hienozesti leikattuu kapustua, ližättih duuhukastu siemenvoidu, pienet magiet kalazet iče vaččah n’ulahtettihes.
Ehtäkse, puaksumbah oli pilkottu libo pastettu päčis kartohku, kuduah ainos voibi midägi aitas löydiä, pudrot – kai net päivän aloh varustuttih da net magevuttih päčis.
Kaikis magevin syömine – gribakuaššu. Tänävuon gu puutui suaja äij y gribua da siendy, mustoitin yhten ylen magien eriluaduzen karjalazen syömizen, kuduadu toiči varustettih meil, a ukon kois ylen puaksuh, dai kaikin suvaittih sidä, sit vai kiitettih vahnua Šuura-buabua.
Perlouhkah sevoitetah ennepäi livotetut sienet da kuivatut grivat. Suolatah da pannah pilkotut laukat, valetah tayzi pada vetty da pannah päččih kodvakse. Ielleh eigo pie kaččuo, eigo tarkastua – otat päčispäi ihan valmehen mehevän čomua maksankarvastu värii hyväle tulij an syömizen. Siemenvoi liij akse ei rodei. Dai šeimie sidä voibi vai pyhän aigua. Minun kuvas se on azuttu jälles Rastavua, konzu siendy da maiduo astieloih jäi pikoi vähäine, pidi piästiä liij at astiet, sit mustoitin retseptan, keräin padazen, poččivoičin lapsii da vunukkoi da sanelin buaboloin parahii perindölöi.
PIIRUATA
Piirualoi pyhien aigah ei pastettu. Tahtahii, kudamih pandih droždieloi, pietäh gu elävänny, a šipainiekkoi da keitinpiirualoi ei sua ni Äij äksepäiväkse pastua. Minä nuorete kerra n tiedämätä rubein sinä illan keitinpiirualoi šeimimäh dai lujah voimatuin, dostali ehty pidi viruo. Tuatto sanoi, juovuin luondalas, konzu kodvazen riutoin kevätkartohkoin idozii. A mama sellitti, gu Jumaldomaine oli ajelemas piirualoin kuorii, konzu tiij usti poij an kuolendas. Sentäh ei suannus ottua kädeh piiraivärtinästy. En tiijä, ken on oigei, ga enämbiä sidä ruadua en ruohti.
Voibi eliä se kodvu piiruatagi, onhäi muarjua, voibi azuo tönčöidy, keittiä huttuu. Voibi hauduo nagristu dai toizii ouveššiloi. Voibi liij as magies kiäldävyö Jumalan da ičen hyväkse mielekse.
Magiedu pyhiä teile, armahat karjalazet lugij at!