VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Alina Gapejeva. Ristikanzu tundou kodimuan

Alina Gapejeva

Ristikanzu tundou kodimuan

Livvi
New written Livvic
Vladimir Nikolajevič Vasiljev on Iivaniston kandueläjii. Hänen kodimua on kuvven kilometrin piäs Jessoilaspäi. Mies on ruadanuh raudutien muasterinnu enämbän 40 vuottu. Kodvan aigua häi eli perehinneh Jessoilas. Vladimir da hänen Nina-akku ollah kazvatettu kolme čomua tytärdy, kudamat jo perehtyttih da lähtiettih elämäh muijale. Eläkkehele lähtiettyy Vladimir Nikolajevičua rubei vedämäh omale muale, kus 68 vuottu tagaperin häi rodivui. Sie, omal mual, keviäl tulou nenäh sulal lumel, havvul, kezälduuhukkahal tuomel da kuz’manhatul. Tuandoi hyö akanke nostettih taloi Kungusjärven rannale da ruvettih sie elämäh.
Iivanisto on umbikarjalaine kylä, sit on vaiku yksi uuličču, kudai on sijoitannuhes pitkin Kungusjärven randua. Kyläs on läs kahtukymmendy taloiduuvvembastu da jo lahonnuttu. Vasiljevien uuzi taloi seizou kylän allus. Rahmannoit ižändät vastattih meidy piirualoinke, kois tundui päčin lämmy. Ikkunoin tagan on ylen čoma luonnon kuvajärven vastaine randu. Levolpäi tippuu, kirčistelemmö silmii päivypastoskevät on tulluh kyläh.
Kalua täs järves täydyi kaikile kylän eläjile, sanoi Vladimir. Haugii suolattih talvekse puččiloin luguh.

LAPSUSAIGU KYLÄS ON PARAS
Vladimir Nikolajevič puaksuh mustelou omua lapsusaigua.
Hänen orboi kodoilu tässäh seizou kylän keskučas. Hänen tuattah, Nikolai Andrejevič, ruadoi peldokazviloin kazvatusbriguadan brigadiirannu, muamah Tatjana Andrejevnaraudutien rakendajannu. Vahnembat elettih köyhyös, ga sovus. Kyläs heidy kunnivoittih. Ruadopäivän jälles susiedat da muut kylän rahvas suvaittih kävvä Vasiljevien luo kodih, hyö paistih kylän uudizii. Lämmäl kezäillal rahvas kerryttih pagizemah koin pordahile, erähät istavuttih muale.
Enne perehis oli äijy lastu, perehet oldih lujat. Lugekkuammo nareko, Vladimir rubei lugemah sormii myöte. Meil oli kymmene lastu, Bikovilkolme. Maksimovil da Makarovilviizin lapsin. Safronovil da Vasiljevil sežo oli äijy lastu.
Lapsii suvaittih, ga srožittih. Lapset avvutettih kodiruadolois, ga oligi aigu kižata. Kižattih laptuh, "muigieh kruugah", kriukkah, sit juostih randah da čukelduttih järveh azettumattah. Talvel čurattih mäis hevon regilöis, sit kaikin yhtes viettih regi mägeh, sit tuaste heityttih alah. Lapsil oli hyviä mieldy kižata yhtes pihal, nygöi lapsii pihale ni kikil et muanita.

OMA PEREH ANDAU VÄGIE
Nina-emändäl jo kazvetah tomuatoin taimenet ikkunpielizel.
Häi hälizöy syöndypertis, tariččou gostile ližäkse čuajuu. Tämä talvi ozuttihes pitkäkse.
Vai lundu ehtin suomie, mostu lumitalvie lapsusaijas en musta, sanou Vladimir.
Vasiljevat vuotetah, kuni lumikivokset suletah da suau jo ruadua muadu. Omat suolatekset da muut omis kazvoksis varustetut syömizet ollah paras syömine lapsile da bunukoile.
Kaččokkua, min verdu heidy on minul! Vladimir ylbiesti ozuttau seinäl rippujah kuvah päi. Kolme tytärdy, kolme brihaččubunukkua da yksi tyttöbunukku.
Lapset puaksuh tullah tiijustamah omii vahnembii. Tämän perehfotokartočkanke rinnal on toine fotokuva. Kuvas Ven’an prezidentu Dmitrii Medvedev palkiččou Valdimirua medalil "Raudutielöin kehittämizes". Palkičustseremounii piettih Kreml’as. Sidä matkua Moskovah Vladimir ylen hyvin mustau, vaiku ei suvaiče löyhkiä sil.
Televiizoras paistah jälgimäzii uudizii, miesty tämä tilandeh ylen äijäl huolestuttau, ga pagizemah sih nähte emmo ruvennuh.

OMUA KODIRANDUA KAIČČIJES
Iivaniston čupul on griba- da muarjukohtua.
Vladimir jo lapsusaijas tiedäy kai kohtat omas mečäs. Mennyt kezän Vasiljevat kerättih kylläl muarjua da gribua kogo talvekse, myödäväkse täydyigi. Molodoit jo ei voija kuvitella, kui hyö elettäs mečättäh da järvettäh. Järves hyö suajah haugii da ahvendu. A mittumat ollah magiet sammalen, lahopuun da suopol’ustran duuhut, kai piädy pyörittäy!
Meččyelätit etetäh kylän lohkol vällyös da rauhas. Vladimir voi mustoittua ylen äijän starinua paikallizih elättilöih niškoi. Kummakkahin starin rodih mennyt talven. Silloi kyläh rubei käymäh hukku. Erähäl käyndykerral se tahtoi syvvä koiran. Koiru rubei haukkumah täytty vägie. Haukundan kuultuu pihale hyppi mies keppi käis, hänele peräh tuligi pieni rodukoiraine. Abu tuli aijoilleh: hukku jo vedeli koirua kaglas meččäh päi. Ga ei roinnuh hukale murginua. Mies da rohkei pieni koiru piästettih oma dovariššu hukan hambahis. Sit aijas hukku enämbiä ei käynnyh kyläh.
Toiči tullah gostih meččypočitgi. Mennyt kezän net kaivettih da syödih Vasiljevil kartohkua. Kartohku rodih mielehkai peldo oli polgiettu.
Jo äijän kerdua Vladimir saneli toizil, kui erähiči nägi hirven hirvenpoigazienke. Elätit opittih piästä rauduties poikki.
Elätit oldih ylen lähäl minuu. Vie keldazet hirvenpoigazet ei pyzytty jalloil hyvin, sendäh harpata rel’sois poikki ičeväil ei voidu. Emähirvi avvutti poigii ähkäillen niilöi omal suurel turval. Samal aigua varaten häi pidi silmäl minuugi. Minä muite seizoin liikkumattah, en tahtonuh pöllättiä. Rauduties poikki piästyy hirvien pereh hävii nägyvis tuhjoloih, saneli Vladimir Nikolajevič.

ON VIE VETTY SILMYKAIVOS
Vladimir Nikolajevič on hyvä sanelii.
Sanelou kaikkie magiedu čuajuu juvves. Čuajukse mies ottau vaiku silmykaivovetty. Se silmykaivo on Iivanistoh vedäjän tien vieres. Siepäi otettih vetty vie died’oit da pruavodied’oit. Se vezi ozutahes metty magiembakse. Paikallizet eläjät pietäh ruokos omua silmykaivuo, sen tyves et lövvä toppua. Kentahto on pannuh silmykaivoh ruostumattoman buakan. Tävves buakas vezi hil’l’akkazin virduau. Tunduu, se on luajittu syväinkäskys.
Toiči arbuat, äijygo rahvaspolvie eli Kungusjärven rannal? Kuibo hyö elettih da mi heile oli lepitty ozal? Arhiivutiedoloin mugah vuvvennu 1894 Iivanistos oli 15 taloidu da 79 eläjiä (44 miesty da 35 naistu). Mennyön vuozisuan puolivälis kylän elaigu rubei sambumah. Rahvas ruvettih lähtemäh elämäh suurembih eländykohtih.
Yhtelläh kyliä ei hyllätty. Jälgiaigua Kungusjärven rannikko rodih kuulužakse duaččukohtakse. On kazvanuh uuttu kodii. Rahvas pajetah sinne linnan hälylöis da hommis. Vaiku talvekse jiäy elämäh lähes kymmendy hengie.
Iivanistos ei ole nigo laukkua, nigo poštua, nigo muudu sotsiualukohtua. Vladimir Nikolajevič sanou, ku niidy toinah ei ni pie. Ostamah tavarua da maksamah kuittiloi rahvas lähtietäh omil mašinoil Jessoilah. Se on hyvä mahto piästä rahvahih. Hyväkse mielekse, Iivanistos on sähkö, vaiku puaksuh se sambuu.
Kylän elaigu ylen äijäl eruou linnan elaijas. Täs aijoi huondeksel jo pidäy suomie lundu pihas, kandua halguo da lämmittiä päčči. Kezäl ruat ogrodas higiočas. Vladimir Nikolajevič ei väzy nennih ruadoloih, sildy ku omal mual häi on toven ozakas ristikanzu.