Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | ? Help

Ol’ga Ogneva. Riihi raudaine palau, kägöi piäl kiändelehes

Ol’ga Ogneva

Riihi raudaine palau, kägöi piäl kiändelehes

Livvi
New written Livvic
Löydynöygo kus mostu rahvastu, ken ei suvainne čupukkua, kyrziä libo val’l’oidu? Minun omien da tuttavien keskes mostu ei ole. Vedeh, maidoh libo hapainmaidoh nižuzes (puaksumbah) libo mistahto muus (harvembah) jauhos sevoitettu da riehtiläl pastettu syömine on mieleh onnuako kaikil. Opimmo juohatella, midä eruo on kyrzän, val’l’oin da hapoin välil. Karjalan Kielen Koin yhtistyksen paginanvedäi L’uba Popova da hänen muatušku Jelizaveta F’odorovna kučuttih meidy hapoile Vieljärveh, hos L’uba prähkähtelihgi, ku tozi hapoidu hyö täl kerdua pastua ei voija, ku pertis ei ole päččii, vai elektroplita:
Ei ole päččii, hapoi enne pastettih päčis, hiililöil, suurel riehtiläl, pitky šiižmu pidi olla.

Happoih ei pie ylen äijiä eluo. Tahtas sevoitetah hapainmaidoh, sih ližätäh vähäine suolua da hyvin pieksetäh, ku suolat sulettas. Sit hapainmaidoloih sieglotah nižujauhuo da hätken pieksetäh härkimel, ku ei olis kurkoidu. Tahtas pidäy olla ylen notkei. L’uba ainos sevoittau ennevahnallizeh mamas jiännyöh suureh savipadah nenäzenke.
Enne täs puas vie minun buabo, mama, sitgi minä, konzu minul oli lehmy, nygöi ei ole, pieksin voidu, sanou L’uba.
Pada on ihan gu muzeis otettu, ei jogatoizel ole mostu kois.
Enne hapoidu pastettih ylen puaksuh, kaikilhäi oldih päčit. Riehtil hyvin hiilutetah da voijetah razval libo siemenvoil, sit valetah tahtastu. Happoloi pastetah yhtes puoles, sendäh gu tahtas on ylen notkei, kiändiä ei sua. Ei pie varata, gu hapoi ei pastu. Räkkie päčis tulou kylläl alahan da ylähänpäi. Vaiku yksi puoli jiäy valgiekse. L’ubal täl kerdua pidi pastua mollembas, ku ei ole päččii da hiilii. Ennevahnas karjalazet puaksumbah pastettih ozru- libo kagrujauhos. Sih näh arbaitusgi on: raudaine lat’ekagraine kate. Da vie: kodi raudaine, katos kagraine.
Enne ylen äijäl suvaičimmo, enne školah lähtendiä, huondeksel nouzet, mamal hapoit jo pastettu. Hapoidu ei pandu torielkal, a lykättih stolan reunal, štobi se nenga rippus. Sit nouzethänel on jo nenga reunu stolal pandu hapoidu, mustelou L’uba.
Pertii myö leviey hapoin duuhu, suu on täyzi n’olgie.
Stolal hapoit teriämbä vilustuttih. Minun died’oi, konzu pastoi hapoidu, lad’d’ai net laudazel. Pastahuu hapoit pidäy hyvin voidua sulatetul argivoil. Midä enämbi voidusidä magiembi roih syvves. Hapoi ei ole magei, sil on riesku da muigiettavu magu. Jelizaveta F’odorovna Popova ozuttau, kui syvväh hapoidu:
Se kiäritäh torvelleh, painetah kannatekseh da pannah suuh!


SYÖ, MOKKI, SUL’ČINUA, MIE SYÖN ČUPUKKUA
Toine ylen hyvä da magužu syömine on čupukku, libo čupoi.
Čupukku on pyöryžy, riehtilän suurus, rieskah maidoh sevoitettu hoikku val’l’oi. Mugai sanotah: kel ukko, sil uhmu, kel lehmysil čupukku. Enne čupukkua sežo pastettih kagrazes libo ozrazes jauhos, nygöi puaksumbi kaikkie nižuzes. Se pastetah mollembas puoles riehtiläl. Pastetut čupukat sežo hyvin voitah voil, sit täytetäh pudrol. Keitetäh libo havvotah päčis kuaššu maijos da suurimas, ken mih on rakasbrossu-, mannoidu libo ozransuurimas, havvottuu pudruo pannah čupukale da kiännetäh kolmečuppuzekse. Voit syvvä. Čupukkua syvväh marjupainimenke, kannateksenke, voibi ottua varen’n’uagi.
Ennevahnas lehmän kannandan jälles uvves maijos luajittu enzimäine čupukku annettih lehmäle malitunke. Rastavannu tytöt lykättih čupoi levole da vie pandih rožile da käydih ikkunoin uale kuundelemah, tiijustamah tuliedu ozua.
Pastettu čupukku ylen kebjieh lähtöy riehtilälpäi. Sih niškoi on karjalaine sananpolvigi: herrannu terväh pakut, kui čupukku riehtiläl. On muudugi sananpolvie: čomal rožal čupukkua ei pasteta. Ei pie prähkiä, ku et olle liijakse kaunis, ei se ole piälimäine dielo. Vie on moine sanondu: čupukku suol, sul’čin mäil. Toinah kentahto lugijois vahnembua polvie tiedäy, mih se menöy? Endizih aigoih vihjuau tämä sananpolvi: kel ukko, sil i kulakku, kel on akkusilgi čupukku. Toivommo, ku ukokas akku ei näi kulakkua, akakas ukko syöy čupukkua dai ičegi maltau pastua. Vie čupoikse sanotah pitkin vien pindua lykättyy laččuu kivie libo lastuu. Čupukkua pastause kivytty vien pindua myö lykkiäy.
VAL’L’OIVAČČU VALEH, HUTTUVAČČU HUDRU, KYRZYVAČČU KYLLÄINE
Val’l’oi on kagru- libo ozrujauhos luajittu, razval voitul riehtiläl pastettu blina.
Val’l’oi on riehtilän suurutteh, sidä ei täytetä pudrol, muite kiätäh kolmekolkazekse. Val’l’oirozmoi (taigin) sevoitetah sagiekse, sit pannah enämbi vetty piäle, sit šelahutetah pavaričal. Sit kohvu roih, sidä kohvua pannah riehtiläle da päččih. Val’l’oi pastuu päčis riehtiläl kegälehien piäl. Nygöi, tiettäväine, voibi pastua plital. Ennevahnas val’l’oidu pastettih synnynpiän Rastavua vaste, niidy sanottih synnynhattaroikse. Pastetut val’l’oit voitah voil da vie ližäkse syvväh mintahto painimenke.
Ga val’l’oivačču on valeh, huttuvačču hudru, kyrzyvačču kylläine, sanottih ennevahnas karjalazet.
Kyrzy sevoitetah ozrazes, kagrazes libo rugehizes jauhos hapain-libo rieskah maidoh, pastetah riehtiläl mollembas puoles da voitah voil. Sit kiätäh kolmekolkazekse. Enne kyrziä pastettih Äijänpäivän yöl libo huondeksel joga talois, nygöi pastetah argipäivin, da nižuzes jauhos. Kyrzäkse sanotah järiedy, kyllästy ristikanzua: aiga kyrzy olet! On tämä sana puuttunuh sananpolviloihgi: kyläs ku syöt kyrzän, kois korzu varusta. Tiedänöygo ken, mih tämä mennöy?
Midä pastua: čupoidu, val’l’oidu, kyrziä vai hapoidu jogahine vallikkah iče, toinah lähipyhänpiän teijän keitändypertis riihi raudaine palau, kägöi piäl kiändelehes.