VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Guščina Viola . Työ kultua myöten kävelettä. 1

Guščina Viola

Työ kultua myöten kävelettä. 1

Karelian Proper
New written karelian
Vienan kylät oltih kaunehien järvien ta koškisien jokien rannoilla. Melko šuuret elinšijat paikallisien eläjien šilmissä näytettih pienehköiltä. "Meijän kylä oli pieni, kolmisenkymmentä taluo oli".

Kylih kuuluttih huuttorit, niissä oli toko kolmin-nellin taloin. Kontokin lähellä oltih huuttorit Kammarivuara, Ilvešvuara, Šuojärvi. "Huuttorilla kun elimä, ni kaikkie šuattoma", muissellah šielä eläjät.

TALOJA AŠETETTIH KAHELLA POLVELLA
Varallisen karjalaisen elošijašša šuatto oli talo, kyly, aitta, liävä sarajan kera, talli, poroaitauš, riihi kuomenon kera, huas’s’at.
Talon luona oli kakšin ta kolminki kaivoloin: juomavesi-, pešuvesi- ta karjua varoin. Vielä oli i hetteitä.
Tavallisešti talošta ulompana oli kakši peltuo: rukehella ta osralla. Pellon pivuš oli yksi kilometri, leveyš 50 metrie. Peltojen välillä luajittih šyvä oja, mihi issutettih šakieseh pajuo, jotta šuojata kylvöt lähišoijen vilušta:
"Pajukošša še i koira šekou, a ojavaršista manšikkua šankottain keräsimä".

Lähempänä taluo oltih potakkapellot, pikkaraiset kakra- ta nakrispellot.
Hiršitalot oltih šuuret, niissä yhissyttih šaman katon alla elintai taloušrakennukšet. "Ei tarvinnun viluh männä". Taloja oli tapana ašettua kahella polvella: pojalla ta punukalla.
Nuapuri-Šuomen vaikutukšešta 1915–1916 vuosina elintalojen šeinie ruvettih vuoruamah ta rakentamah erikseh liäväštä, sarajašta ta tallista. "Uuteh mallih, Šuomen tapah". Šuomen mukah taloja krassittih öljyh tahi tärpettih ševotetulla mualilla.
Eryähät talon luo noššettih kakšin kylyin, ušiemmiten ilman šinččie. Talvikyly oli taluo lähempänä. Rahvaš toko pal’l’ahin jaloin ta vähällä vuattiella juoksi pirttih. A kešäkyly luajittih järven rannalla.
Aitat oltih tilavat, kakšikertaset. Niissä piettih vil’l’ua, šuolakalua, šientä, marjua, lihua.

ENNEIN PEREHET OLTIH ŠUURET
Melkein joka isännällä oli riihi kuomenon kera, ne voitih olla 12–15 metrie pituset ta kuuši-kahekšan metrie leviet.
Riihen kiukuata lämmitettih toko koivusilla tahi huapasilla haloilla, jotta tervan haju ei tarttuis vil’l’ah.
Korkeissa (viisi-kuuši metrie) ta pitissä (15–16 metrie) osra- ta ruishuas’s’oissa oli 16–18 riukuo. "Peltuo oli äijin tai vil’l’ua oli äijin".
Tuulimelliččöjä ei ašetettu, šentäh kun pohjosešša Karjalašša oli äijän koškisie jokija, kumpasissa hyvin toimittih vesimelličät. Eryähillä oli i kakšin vesimelliččöin: "Kešällä yksi oli kuivamašša, a toisella puitih".
Heinyä piettih pellolla heinälavošša, hiršien välissä oltih melkoset ravot. Potakkapelloilla oli kakšin-kolmin kuopin.
Vesirannašša oli venehsaraja. Šen toisella kerrokšella piettih verkkoja ta muita kalaššušvehkehie.
Ennein perehet oltih šuuret. Tunnetulla starinoiččijalla Marija Mihejevalla oli 14 lašta. Luušalmešša Garmujevin pereheššä oli 24 lašta. "Garmujevie löyvät muailman eri nurkissa".
Vienankarajalaisissa kylissä šanotah: "Nuorin lapši on perehen šuurin uarreh".
Vanhat karjalaiset muissellah:
"Venäläisie ei ollun 1917 vuoteh šuaten, kaikki oltih karjalaiset, a šiitä šuomelaiset", "venäläiset tultih vallankumoukšen jälkeh".
"Venäjän kieltä rupesima opaštumah šovan jälkeh. Ennein šotua emmä šuattan venäjäkši paissa: meilä šitä ei tarvinnun".

KAIKKIE IČE ŠUATETTIH RAKENTUA
Mitä piti, kaikkie iče šuatettih rakentua.
Hyvin tarkkaseh valittih meččyä rakennušta varoin. Otettih parašta maštopuuta: 6–8 metrie korkevuisie, 40–50 šenttisie tyveštäh. Talon pohjahirret ašetettih tuohen piällä, kumpani kiännettih šalvokšen šiämeh 3.–4. venčan korkevuolla. Šiihi liitettih kolmen-nellän venčan korkevuini šisäpenker.
Lattiet pantih kuivista hiršistä, kahekši leikatuista.
Katto pantih yksikertasešta veštolauvašta, šen kuartuva puoli oli kešeššä, jotta vesi paremmin valuis. Lautoja luajittih 30–40 šenttie pakšusista hiršistä, kumpasista otettih vain keški, a pakšut laitapuolet veššettih pois. "Šemmoni katto ei lahon eikä vuotan kaikkien imehekši".
Jälešti vain talon alavenččoja vajehettih, ne lahottih, šentäh kun karšinašša šäilytettävistä potakoista lähtöy myrkkyö. Ylävenčat konšana ei lahottu.
Moničči taloja rakennettih kolveštapistyh kuivanuošta kuušešta tahi männyštä. Kolvipuu oli läpeheš tervani, ruškienvärini.

KIUKAIJEN LAT’T’AMINI
Kiukua luajittih pliittakiveštä.
Niissä oli piisit, kumpaset pimieh aikah valotettih pirttie. Kiimasjärviläiset otettih pliittakivie kiukuata varoin šuolta, lähellä N’uokkajärvie.
Pliittoja lat’attih, niin kun halkuo, jotta rekeh enämmän šopis. Paikalliset eläjät korkiešti arvoššettih šitä pliittua, šanottih tulenkeštäjäkši.
Šuojärven huuttorilla kiukaita lat’attih rautamalmen pliitoista, niitä šuatih ojan pohjašta. Ne kiukuat šeisottih hyvin pitälti. Kun yheššä huonehešša lienöy ollun kiukua, ni vierellä olija huoneh lämpisi erikoisen laittehen avulla.
Vienankarjalaisien taloissa kiukuat oltih kummalliset: ylin oša oli kaitasempi, šiitä alahakši še leveni rappusien luatuh. A iče kiukua oli levie. Kiukuanšuu oli pieni. Myöhemmin kiukuah ruvettih kutomah hellua šuuren koropan kera, minne hajut keittyässä veti. Kiukuašša šuatto olla šuora- tahi kylkilämmityš, ta oli vielä röyrijä, jotta vetäis paremmin pahalla šiällä.

TALO ELÄY TAVALLAH
Vienan Karjalašša oli äijän hetteitä.
Vettä kannettih korennoilla korvoloissa. Monet tiijettih talojeh läššä hetteitä.
Koštamukšen Kylmäsenvuarahuuttorin eläjä N. I. Kivisalo (š. 1927) muisteli, jotta kuušivuotisešta alkuan jo tienasi kantamalla vettä hettieštä matkamiehillä, kumpasie kulki toko heijän huuttorin kautti. Šiitä makšettih yksi kopeikka, a eryähičči annettih i enämmän.
Juoma-, kyly- ta muih tarpehih vettä otettih kaivoloista. Ne oltih šalvokšen keralliset, vettä ammullettih šankolla.
Pohatat talot oltih ne, kellä oli šuuret muatilat šekä ne, kellä oli paja ili kauppa. Šamoin pohatoissa taloissa oli viisin-kymmenin lehmin, kakšin-kolmin heposin, vielä lampahie ta poroja. Pistojärven, Tiiron, Ohtan ta Šalmen "ruatajilla muamiehillä oli kaikkie riittäväšti".
Keškivarasilla oli kolmin-viisin lehmin, yksi heponi. A köyhilläpari lehmyä tahikka ei lehmyä, ei hepoista.
Eryähie köyhie joutu šyöttämäh koko kylän voimin. "Myö elimä köyhäseh: oli konša yksi, konša kakši lehmyä. Tuatto, velli ta čikko käytih tienestissä Murmannin rautatien rakennukšella. Matattih aštumalla korpie. Hot’ köyhäh elimä, a kaikkie oli: maituo, lihua, kalua".