Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Guščina Viola .
Työ kultua myöten kävelettä. 2
Source:
Oma mua. № 32, 2022, p. 9
Guščina Viola
Työ kultua myöten kävelettä. 2
Karelian Proper
New written karelian
ŠIIVATTOJEN HOITO
Yheltä lehmältä šuatih toko yhekšän litrua maituo, še oli korkeintah aikana, konša ei ollun millä ruokkie. Šiivatoilla juomiseh pantih kuivattuja kalan ruotija. Niitä šurvottih jauhokši, šiitä hauvottih ta lehmät mielelläh šyötih šemmoista. Juomiseh lisättih koivun lehtijä, potakan varšija, kalevaisie. Viimesie kerättih veneheh, šiitä pantih počkih šienien ta lehtien kera šekalutta, niin kun rehukši, talven varakši.
"Leipyä lehmillä ei šyötetty, lienöy vain eryähičči heposilla annettu. No heposilla toko järitettih ruis- ta osraolkie, niillä piällä kuattih palavua vettä: šiitä še pehmeni, šiihi lisäkši ševotettih jauhuo. Lehmillä šemmoista herkkuo annettih vain pojinnan jälkeh".
Talvella liävie lämmitettih. Šielä oltih kiukuat, niissä keitettih juomista, talvella peštih vuatetta.
Oli tapana lampahat viijä šuarella, šillä ne oltih omistah.
Kevätkylvöjen jälkeh heposet ajettih meččäh šykyšyh šuaten. Konša alko antimien keruu, ni ne käytih šieltä.
POROLOILLA RAHTIE VEJETTIH
Porot talvella oltih mečäššä. Kaiken varalta šykyšyllä nyhittih niillä jäkälyä. Pistojärven kolhosissa ennein šotua oli piällä kakši tuhatta poruo.
Ruatoporoilla vejettih heinyä, halkuo, jauhuo ta muuta painuo. Yhteh val’l’aššettih 15–20 poruo. Rahinveto oli poromiehien lisätienestinä.
Kevyällä poroja niise lašettih meččäh jäkeliköillä ta šielä ne oltih koko kešä. Enši lumen pantuo isännät mäntih eččimäh omie porojah merkkien mukah. Porot aina keräyvyttih šuurih laumoih, 200–300 piätä yheššä.
Isäntä vyyhti käteh lujan nuoran petlan kera ta lykkäsi šen poron šarvih. Konša poro šuatih kiini, ni šillä kaklah pantih kello. Kello čilasi ta kaikki toiset porot matattih šillä jälkeh. Porot vietih erikoiseh aitukšeh. Joka isäntä valičči omat porot merkkijä myöten.
Šuomen kera oli šopimuš, jotta rajan yli männehie poroja annettih jälelläh.
Ruatoporoja vajehettih toisih, kumpaset jo oli šuatu levähellä mečäššä. Isännäštä, ken mäni porolla rahtie vetämäh, šanottih: "Še mäni paijolla".
NAHKUA PARKITTIH
Nahkan parkiččomini oli tärkie vienankarjalaisien talouvešša. "Nahkua parkittih šuuret meštarit".
Kenkie luajittih šilieštä, ihmisihon šilevyöštä nahkašta. Šen molommat pintapuolet oltih valkienväriset, a kešeššä näky hoikkani mušta kerroš.
"Šemmoni nahka pitäy vejen ta jalat aina ollah kuivat", tiijettih kertuo muasterit.
Turkkija varoin nahka piti parkita niin, jotta karvakerroš ei eruois nahkašta eikä vanuis. Šitä nahkua ei kaššettu, a voijettih muikiella taikinalla, kuta valmissettih šuuriman jättehistä. "Karvapuoli oli pehmie ta turpie, a iče turkit oltih lujat".
Poron nahkua niise parkittih. Poron koipinahašta ommeltih kenkyä. Kenkät oltih pitkävaršiset. "Niissä jalat konšana ei kylmetty", "ne oltih lämpimät eikä i kaššuttu". Kenkie korissettih erivärisillä nauhoilla.
Poron nahkua krassittih pajun kuorella, kumpani enšin kuivattih, šurvottih ta livotettih počkašša. Nahkašta tuli pehmie ta šitkie.
KEN AIKASEH NOUŠOU, ŠILLÄ JUMALA AUTTAU
Muamiehen ruatopäivä alko aikaseh huomenekšella. Aikua kačottih päiväsen mukah, ka oli niitä i kelloja. Eryähičči toko luajittih merkki, kaiverrettih reikä. "Päivä šen kautti kulki aina šamah aikah".
Heinällä ollešša aikua tiijuššettih tähtien mukah.
Talvella kiukuata lämmitettih joka huomeneš. Kešällä harvoin lämmitettih: ruokua valmissettih hiilokšešša tahi piisissä.
Konša kiukua lämpisi, šinne pantih reikäleipie. "Yhellä kerralla kiukuah pantih 20–21 pyörietä leipyä".
Leipä oli hyvin makie. Vereštä leipyä ei šyöty. "Še vietih karšinah, ašetettih riuvulla, šielä še kuivi. Šyötih vašta kahen-kolmen päivän piäštä. "Parempi šyyvvä kašattunutta leipyä, mitä vereštä". Pyörietä leipyä ei leikattu, kun katattih. Reikäleipyä paissettih 1941 vuoteh šuaten. Šitä oli hyvä ottua meččätöih, pellolla, heinällä: še šäily pitälti ta oli kepie pitillä matoilla kannettavana.
Monet jouvuttih petäjyä šyömäh nälkävuosina. A varallisilla isännillä oli eri sorttista leipyä: nisuo, ruista, kakrua, osrua. Äšen heposieki šyötettih olella.
LIHAŠTA EI OLLUN PUUTETTA
Vereštä lihua šuolattih, luita ei otettu pois, ta huomenekšella lihat pantih kiukuah listoloilla tahi šavipatasih, missä še kuivahti ta palvautu.
Palvattuo lihua šäilytettih kylmäššä aitašša tahi šinččiaitašša.
Hapannutta lihua ei šyöty, a kalua šyötih (kevätkalua). "Šitä harvat šuatettih šuolata: še pitäy vielä šuattua laittua kevättie".
"Lihašta ei ollun puutetta. Joka vuosi pyyvvettih hirvijä, äijän meččuo šuatih, tuotih toko viisin-kuušin yheštä kiimašta. Šiitä talvekši tapettih härkä, lampahie, lihua oli kyllitellein".
Poron liha oli parahien luvušša. Šitä myötih kolhosissa työpäiviksi. Tavallisešti poron lihua kuivattih: enšin šuolattih, šiitä riputettih puunuakloih, mit oli pitomanno šitä vašše tavottu talon etušeinäh. Še oli makie keittona ta potakkalohkona.
Poron vereštä paissettih lettuo. Poron rašva niise oli makie, šitä lisättih ruokah.
Kešällä lihua ei šyöty, šentäh kun oli kalua. Kevyällä kalua šyötih verekšenä, a šykyšyllä – kevättie.
Paikalliset eläjät oltih hyvie kalaštajie, hyö muissellah:
"Il’l’anpäivänä oikein šuurie lohij a šaima. Lohi hyppäsi hyvin lujah ta šitä piti pitälti pyytyä. A konša še vaipu, ni niin kun hako vejettih veneheh".
Talvekši šuolattih šiikua, lahnua, haukie, mujehta, šärkie, šuurta ahventa. Joka laji šuolattih erikseh.
KARJALAISET VIINUA EI JUOTU
Šykyšyštä alettih kuivata ta hautuo nakrista. Huomenekšella toko täyši kiukua ahettih nakrista. Illalla nakris oli pehmie ta makie.
Kermašta ušein luajittih voita. "Šuurešša pyhäššä kuuši netälie ei šuanun maitohista šyyvvä. Voita piekšettih pyöhtimeššä, še ruttoh piekšäyty". Patasen pohja voij ettih kermalla, šiitä maito rutompah happani.
Jyvie jauhottih käsikivellä. "Et kehtua lähtie, a muamo kun karjahtau, ni mänet pakostiki", "jauhottih hikipiäššä joka päivä viisišeiččemen kiluo".
"Šienie kerättih erikseh. Mečäššä niitä i puhissettih, a šiitä kolme päivyä valkeissa värččilöissä livotettih jovešša. Šiitä huuhottih ta šuolattih počkiloih".
Karjalaiset viinua ei juotu. "Tuatto kävi rahtie vetämäššä Belomorskih. Kuletti šieltä četvertnoin pärevakašša ta heinällä šuuvvitti. Ni šitä koko vuuvvekši riitti".
Monet Karjalašša kävijät on merkitty, jotta karjalaiset ollah ruataja ta rehellini rahvaš. Lukkuja kyläššä ei ollun.
Šanonta "karjalaiset ollah ruataja rahvaš" varšin hyvin kuvaštuu vanhemman polven pakinoissa. Moničči toko mainitah:
"Kairjalaiset šuvattih ta piettih arvošša toini toistah". "Ennein ihmiset oltih muasterit". "Luvajärveššä kaikki ihmiset niin kun šuuri heimokunta elettih".
Laisoista šanottih:
"Köyhät oltih ne, ket ruatua ei kehattu, ka gor’a pani miät ruatamah". "Köyhä eläy niin kun laho puu palau".