VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Nikolai Zaitsev. Pyhämatku. 2

Nikolai Zaitsev

Pyhämatku. 2

Livvi
New written Livvic
Seizoimmo vahnan sillan kohtal da kaččelimmo jogirandua.
Kiran silmät vilkuttih bokkah toizeh da häi kyzyi:
Mibo on vasturannan kylän nimi?

Sil rannal on kaksi hieruu: M’orgoila da Takkula, vastain.
Kuduasbo kohtas vihaniekat tuldih joves poikki?
Suomelazet tuldih Tuulosjoves piäliči melličän kohtal. Se kohtu on kaksi kilometrii jogirandua ylembä. Sie jogi on madalembi da suomelazien tankat kebjieh piästih joves poikki.
Suomen Kuvvenden Armien piämiäränny oli hinnal mittuoltahto katkata Tuulosjoven Puolistusfrontu da kerras kohti piästä Svirijovele. Sikse Kuvvendeh Armieh ližäkse kuului polkovniekku Laaguksen hyvin varustettu da opastettu 1. jeegeribriguadu da nemsoin 163. diviizien miinanheittäibataljonu. Tuuloksen puolistusfrontan murdamižeh Suomen VI Armii valmisti 100 tankua, 200 butkie puuškua da minom’ottua. Bombitusmiäräkse jälles frontan murrandua oli laskiettu 20 000 snar’uadua da miinua.
Se oli jo mieletöi miäry, sanoi Natalja Andrejevna.
Konzubo suomelaine armii algoi hyökkävyksen? kyzyi Kira.
Bombitus algavui 4. syvyskuudu 1941 yöl 00.00 čuasun aigah joven pohjazel rannal da se kesti 04.00 huondestu. Bojut oldih ylen jygiet, äijy merimiesty kuadui bombitukses, lopin kerdomuksen.
Kustahto täs sillan korvas Igor’ hengitti tädä ilmua jälgimäzen kerran da on kuolluh suuren bombituksen aigah. Kačos, eigo tuas ole kalmaine? Se buguričču ozuttahes elävyttäväl, kai syväin rubei tykyttämäh, kiändyi Natalja Andrejevna tyttären puo leh.
Voibi se sit olla sillan vastal, sanoi Kira.
Hyö lähtiettih kävelemäh buguriččua kohti.
Naizet azetuttih buguričan rinnale, kuduadu hyö smietittih Igor’an kalmakse.
Minä tunzin omal hengel, Igor’ on havvattu täh kalmah, sanoi Natalja Andrejevna atkalas kyynälissäh. Häi painoi buguričan keskele suuren tegokukan da kumardih buguričan piäle.
Minun rakkahaine, nygöi sinä maguat täs pokojal. Ei kuulu tiä rahvahan iändy, eigo mašinoin hurizendua. Sinä annoit oman hengen meijän ozas. Nygöi tiä meidy on kolmesinä, minä da meijän lapsi. Olgah sit tämä kuundelijazien päivy. Tänäpäi myö kumardummo sinun mustole, Igor’. Rubiemmo mustamah sinuu kuni elämmö. Terväh tulou pienen Mišoin aigu, kerrommo hänele kaiken sinun eloksen, gu ollou Spuassu Syöttäi andanuh hänele miehen mielen syväimen, sit häi ellendäy kaiken.
Hyö seizottih kodvan igävissäh buguričan rinnal. Onnuako Natalja Andrjevnan mieleh nouzi nuoren aijan da rakkahuon musto. Iäni-itkus Natalja Andrejevna tartui tyttären käzivardeh da hyö sevättih toine tostu. Natalja Andrejevna kumardih buguričan rinnale, laski käit buguričan piäle da šupetteli kyynälissäh:
Prosti, omaine, rakkahaine!
Prosti, prosti, Igor’! Prosti, armahaine, meidy. Myö tulimmo tiijustamah sinuu, gu jätit meile omassas rakkahuon, elämmö vie sinun rakkahuol da mustol. Spuassu Syöttäi prostikkah meidy kaikkii, se on Hänen tahto. Natalja Andrejevna heityi polvilleh buguričan rinnale, kaivoi hiekkunurmes kobrazen hiekkua da kiäri net käzipaikkazeh. Häi mustoitti muatuškan nevvon: "Ota kalmalpäi vähäine muadu, sit tiä Piiteris kirikös pajatutammo hänen kuadunuon hengen."
Kävelin bokaspäi da kaččelin voinan jälgii. Vuottamata havvan pohjalpäi leuhahtih lendoh suuri varoiparvi. Kuolluot henget! kipsahtimmos. Ongo igivahnan karjalazen tavan mugah kentahto tuonnuh kuadunuole syömisty, myös linduloile.
"Aigu kohendau muan", tuli mieleh.
Proššai, tata! Proššai, rakkahaine! Proššai ijäkse! Kumardujen hengästih Kira kyynälissäh. Moine oli meijän da rahvahan oza. En nimidä voi luadie vastah. Neče voinu, poliitiekat sidä keksitäh, nuoret työtäh kuolemah.
Proššai, tata! Tiijä, tata, sinul on jo suuri bunukku Miša, šupetti Kira.
Naizet abiessah tuldih mašinassah. Sanoin heile, ku tiä äijät kuadunuot bojuloin aigah ollah jiännyöt juoksuhaudoih muan alle, gu suomelazet da nemsat ammuttih jugiel artilieriel da miinanheittäjil. Muga sanoi silminnägii minun susiedu Godarev Ivan Stepanovič, silloi palvelluh Kolmandes merijalguvägibriguadas.
Kehoitin naizii kävvä Tuuloksen kylän Velleshavvale, kudai on juaman rinnal, kunne on havvattu Tuuloksen hieruloin omat kuadunuot miehet vuozinnu 1941-1945. Sinne on, buitogu, pandu muah erähii Kolmanden Merijalguvägibriguadan merimiehii. Kaččelin kyzyvästi naizii.
Kačommo kai kohtat, sanoi Natalja Andrejevna.
Nurmoilan pos’olkan kauti ajoimmo Luadogan randudorogale. Azetuimmo Tuulosjoven suuh. Naizet mielihyväl huogavuttih da ihailtih Luadogua.
Rajatoi Luadogu hengäili lauhiedu ilmua da kebjei ualdoine juoksi hiekkurandua pitkin da järgieh imevyi hiekkah.
Täs kohtas algavuigi Kolmanden merijalguvägibriguadan Tuuloksen puolistusfrontu da se jatkui joven randua myöte ylähpäi Sändämäle suate, nenga seiččie kilometrii, sellitin.
Mi äijy tiä hiekkukezoirandua? diivihes Kira.
Sidä jatkuu kymmene kilometrii, sanoin. Luadogu on meijän muamo: juottau, syöttäy da tariččou lebuo. Mustoitin Peša-died’oin viizahan sanondan: "Luadogu on dorogu, kuduadu pitkin piäzöy loitos toizien rahvahien luo."