Texts
Return to review | Return to list
Šanapolvet da aforizmat. 1. A-H
history
May 16, 2023 in 16:09 Нина Шибанова
- created the text
- created the text translation
- created the text: Aigane lindune n’okas’t’a pyyhkiey, a myöhäne šiibyzillä ryöpšyttäy. Aivin venyy, kiuguada paimendau. Aivoin, aivoin kalinane kukkiu, da myöhä marjat kerritäh. Alahah kaččou da ylähädä nägöy. Alotuš kiäššä, loppu Jumalašša. Ana Jumala andua, elä oma ottua. Ando Jumala päivän, andau i einehen. Andazin i rissin kaglašta. аndua kindahat šulahazella. аndua löylyö. аndua niškah. аndua pettuo. аndua šuuda. Annat välliä nuorena, paha kieldiä šuurena. Armaš, kuin agana hambahašša. Armaš, kuin harmua lammaš vierahašša tahnuošša. Armaš šana doidiu hengeh šua. Avua bul’ut. Broni kohti lendäy da yökši kodih ei kergie. Bohatalla i kukko muniu. Bohatalla važat, keyhällä lapšet. Bohatutta voit peittiä, a keyhyttä et peitä. Briha, kuin papin važa. Buškiečalla bokolla omat šarvet vereššä. Čiganan higi rabai. Den’gazet mändih koiralla hännän alla. Den’gat tuulella tulluot vihelellä viijittih. Den’gat šiiričči šormiloista uijitah harvašta kobrašta. Duaroin i bajari peržemakkuralla ei nouže. Eččie eglistä päiviä. Eglistä päiviä et tavota. Ei alačči, niin piäličči. Ei erota nikonža, hännäkkäh kävelläh. Ei i šormie koukistan. Ei ihuo illas’t’ua, a vardiluo val’l’aštua. Ei jiännyn i kynnen kandua. Ei javošta jiä. Ei kaikki šuuh, midä šilmä nägöy. Ei kerrin peržettä šyvätä. Ei muissa ni piädä, ni peržettä. Ei nagole kazilla kuoretta, popadiu i kolohušta. Ei nävy, šilmäh čökätä. Ei ole kaikki ilma ikkunašša, kaiket kalat kattilašša. Ei ole kaikkie koissa. Ei ole ni tulda šuadava, ni vettä vedäjä. Ei šatata ni šanalla, ni šormella. Ei šua piäššä ni jäniksellä alačči, ni linnulla piäličči. Ei tiijä i peržih puhuo. Eigo koirat haukuttu, eigo rahvaš nagrettu. Eistelöy da muistelou. Elo eččimättä ei tule. Elo eloh tulou. Elä anna käzillä välliä. Elä ihaššu enžimmästä hyvyttä, elä pölläššy enžimmästä pahutta. Elä istuo kynnykšellä, jiät hapankassana. Elä kačo karvah, istuoče šelgäh. Elä muila haudua kaiva, iče šinne šlibahat. Elä ottuače yhellä kiällä šolmie kerittämäh. Elä pölläššy kavottahuoh, elä ihaššu löydähyöh. Elä šuurendelieče, et ole Gorn’an gos’t’a. Elät huoletta, niin i rokka šuolatta. Elävä eluo šuau. Eläy – taivašta kärvendäy. Eläy kuin täi turkissa. Eläy, kuin bobozilla kizuau. Eläzin poijašša da min’n’an leibä kulkulageh suistuu. Emändä kynžilöistä kylläne. En ole viärä ni hibiellä, ni hengellä. Ennen homeuvut, kuni vuottuačet. Ennen i šavi oli šomembi. Ennen kiiselie elä piere. Ennenaigane lindune keviädä ei tuo. Enžimmäzeštä ožašta elä otkažieče. Et ošša den’galla, ožalla oššat. Et tiijä eglistä päiviä. Eu diiva keyhtyö, on diiva bohattuo. Eu hardiella halgua. Eu hänen neniä myöt’. Eu koirilla haukuttu, eu rahvahalla nagrettu. Eu kylyššä i pieruo. Eu ni ilmašša, ni kalmašša. Eu pahutta pakkuonnašta, omalla kiällä elä ota. Eu praudua i čagarin verdua. Eu šelgiedä päiviä aivin on ryypännyn. Eu šiun šoba täššä pežošša. Eu žen tuačči meri pagana, što koira vieraš lakkiu. Gor’a gor’uiče, a leibiä šyö. Hairahuš eu viärähyš. Hairahuš i hajukkahalla on. Hamaralla kärvästä tappau. Hambahat nuaglah riputti. Harmua kazi keššičči proidi. Harva kobra. Hattaran pezivejet joizin. Haukata ahavua. Hebone nellällä jalgua hairahtau. Helmašta leikkuau da olgupiän paikkuau. Hengeh andau. Нengitä hiemuah. Hevos’t’a ajat ei ruoššalla, a kagralla. Hiiz’ händä tiedäy. Hiemualla higie pyyhin, vyöllä vaččua kiinetin. Himolla on i tirpamine. Hiän ruadau da rahista ei katkua. Hiän ženmuone on: kirpun nylgöy, a nahkašta turkin ombelou. Hot’ pahaččane da enžisulo, hot’ hyvä da kal’l’a. Hot’ šilmät rissin: en ole viärä ni hibiellä, ni hengellä hänen ieššä. Houkalla hajuo et anna. Houkkua pagauttua, kuin važua tavottua. Huigie eu muigie, šilmie ei leikkua. Huigie hurššissa, riähkä räččinäššä. Huinu huolen tuou. Hukka koirua ei varaja, vain räyretändiä ei šuače. Humaltöykky. Huolova huolottamah ei kävele. Huuli pakšu, niin vačča hoikka. Hyvä haukan kopča olet, nikellä nimidä et jätä. Hyvä lembi edäh kuuluu, a paha vielä edemmä. Hyvä mieleh juohtuu, paha ryndähissä kydyy. Hyvä on istuo jalga jallan piällä, konža kaikki ruavot ollah valmiksi ruattu. Hyvä šana lämmittäy. Hyvä šana šiämen šordau, paha šana i luun katkuau. Hyvä viesti kiugualla istuu, paha – kyliä myöt’ hyppelöy. Hädä tulou paraššoppeh, niin ovenšuuh et väliäzeh aja. Hädähizen šuu muhahtau, läzijäzen ei. Hämäri kuin harmua hukka. Händiä hivuo. Händägos’t’a. Häneh nad’oža, kuin keviän jiä. Hänellä jogo räččinä vältäy. Hänellä kieli šoittau. Hänellä oččah oža tulou. Hänellä ollah kiberät kynnet: nagole iččieh päin grebiu. Hänen šiännynnän tuačči meilä leibäkeškie ei lie. Härgä tuuleh očin, hebone – peržein.