Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Nadežda Mičurova.
Tuuksen nerokas kapustan kazvattai
Source:
Oma mua. № 27, 2023, p. 8
Nadežda Mičurova
Tuuksen nerokas kapustan kazvattai
Livvi
New written Livvic
Tuuksen hieru on sijoitunnuh Anuksen lagevole. Sit ymbäri ollah agjattomat pellot, kudamat ijän kaiken syötettih Tuuksen hieruloin eläjii. Peldoloil niitettih heiniä žiivatoile, kazvatettih vil’l’ua da ouveššii. Sanakse, Tuuksel oldih suuret juablokkusavut. Sie peldoloil kazvatettih čihoidu da mandžoidu. A kazvattua ei olluh kebjei savimualoin periä.
Hierus ruadoi suuri sovhouzugi. Sen peldoloil kazvatettih kartohkua, morkouhkua, sv’oklua, turnustu, hernehty da kapustua. Omal hyväluaduzel, magiel da suolattavakse pättäväl kapustal Tuuksi oli kuulužu ei vaigu omas rajonas, ga kaikes Karjalas. Pahakse mieldy tänäpäi Tuuksen sovhouzu eläy jygiedy elaigua. Ei muga ammui se oli hävitetty, sovhouzan endizet tahnuot da pellot nygöi kuulutah Alavozen sovhouzah. Tuuksen peldoloil enämbiä ei kazvateta kapustua, ga tässähgi sygyzyjarmankoin aigua rahvastu toiči muanitetah – sanotah, buitegu myvväh Tuuksen kapustua. Ei sua sanuo, gu niken Tuuksel ei kazvata kapustua. On yksi nuori mies, Anton Kuznetsov, kudai ottavui täh jygieh ruadoh – kapustan kazvattamizeh. Ga tiettäväine, sen verdua, min kazvatti sovhouzu omal aijal, hänel ei ole. A gu kaččuo vuodeh 1972, silloi dielot oldih ihan toizet. Sinä vuon Karjalan ruadivotoimittai Fil’oin Miikul, Nikolai Petrovič Filatov, ajeli Tuuksele pagizuttamah kapustan kazvattajii.
Heij än joukos oli tundiettu kapustan kazvattai Jevdokija Vasiljevna Kalačevagi. Silloi vuvvennu 1972 Jevdokija Vasiljevna löyhki: – Kolmekymmen viizi gektuarua on tänävuon meile istutettu kapustua. Kytkietty on kai, väitetty muadu, ajettu vagoloin välit. Puutui kylläl ruadua. Enzimäi pidi istuo peldoloil yölöil, savvuttua da vardoija vaivukapustua. Meil on ammuzet ruadajat – Karpova Marija Andrejevna,
Tarabajeva Zoja Vasiljevna.
JO PIENETE PIDI HARJAVUO KOLHOZAN RUADOH
Jevdokija Vasiljevna Kalačevua hyvin tietäh omas Tuuksen hierus. Igiä inehmizel nygöi on 85 vuottu. Jevdokija Vasiljevna on suannuh korgien tunnustuksen Anuksen piirin sovhouzoin ruadajien keskes kui nerokas da tiedäi kapustan kazvattai. Ga se tunnustus ei tulluh hänel terväh. Jevdokija Kalačeval, kuigi äijil toizil voinanaigazil lapsil, ket jiädih tuattoloittah, pidi ruadua-kikettiä jo lapsusaijas. Pienenny tyttözenny hänen muamo Raskuazan Agafja Grigorjevna puaksuh otteli omua tytärdy abuniekakse kolhozan ruadoloih.
– Meijän hieru oli Emčil. Täs meil ollah sliivutuhjozet, täs oli vahnu kodine, elimmö kahtei muaman kel. Tuatto hävii viestittäh voinal, konzu olin kaksivuodine. Vahnembi sizär kuoli voinan aigua. Engo tiijä, mittuine oli tuatto, kartočkoil vai näin. Muamo ruadoi kolhozas. Lehmän lypsin yhten kerran. Muamo oli niityl. Lehmy potkai, maijot kuavuttih. Duumaičin, čakkuau nygöi, vuota vetty ližiän. A nägöyhäi maido vien kel. Harjavuin vähäzin da rubein lypsämäh. Seiččie kluassua lopin, en minä nikunne lähtenyh opastumah. Muamo ei työndänyh, gu yksin minä olin hänel. Lähten la ruan kusgi vähäzen. Tähkiä kävyimmö keriämäh, niyksi vil’l’aine ei sudre mennyh. Kombainu, se molotilku, vai ruadau, myö kävyimmö školaspäi keriämäh. Valoilas oli yksi kolhozu, meil oli toine. A konzu jo kolhozat net yhteh pandih, Alavozes rodih sovhouzu. Jo ruvettih dengah rahvas ruadamah. Sit piäzimmö eloh
TEPLIČOIL RUADAMAS
Miehele mendyy da perehtyttyy Jevdokija Vasiljevna Kalačeva kodvazen ruadoi raududorogal da sit uvvessah tuli Tuuksen sovhouzah. Silloi se kuului Alavozeh. Otettih händy ruadamah tepličoile. Sie häi tiijusti, mi se on kapustan kazvattamine.
– Zavodiimmo konzu ruadua, ga ylen hyvä meile oli briguadu, suuri. Rahvas hyvät, druužnoit kai oldih. Toine tostu kačottih. Gu taimenen pahoi istutannet, sit sanotah. Minä olin zvenjevoinnu enzimäi. Brigadieru pellol – minä tepličoil. Pidi rahvastu ottua da panna ruadoh. Opastujat käydih Alavozen školapäi, linnan školaspäi lastu tuodih. Kodih vai juokseldan, raviezesti syöldän libo čuajuu juoldan da uvvessah suutkuluguh myöhäh ehtässäh ruavos. Jälles zvenjevoi lähti iäre penziele, minä brigadieroil otpuskoi enzimäi annoin, a sit agronoumu Klepač Jevgenii Ivanovič minuu työndi kursiloile. Suomen seiččie kluassua lopin kaikkie, kačo, mittuine minul diplomu oli, a ruadua suvaičin. Tulokset oldih korgiet. Minul ylen hyvät opastajat oldih, vahnat rahvas. Nygöi ei ole niyhty hengis. Filippovan Tan’a-t’outa oli, Tatjana F’odorovna, Sidorova Natalja Pavlovna ruadoi, Papoin Natoi -t’outa, Miininat kolmei hyvin ruattih – kai ollah muas. Minä yksin täh jäin. Enzimäine Alavozen sovhouzan johtai oli Tarojev. Minä jo hänen aigua ruavoin. Täs oli Ruhtojev da sit meile tuli Mirol’ubov. Oli agronoumannu, sit händy pandih direktorakse. Oi, mittuine häi oli hyvä mužikku, kaiken sovhouzan nosti. Sit jälles Mirol’ubovua Antipov Ivan Nikolajevič vallittih. A sit jo jällel Antipovua äijy johtajua oli, 40 agronoumua. Sortučuaškal opittoi piettih. Istutetah kapustu, sit kačotah, mittuine urožai rodieu. Meil nengozel aijal ei suannus joute olla. Hebozil veimmö höštötty, nečis oli kon’ušši rinnal, sit ajoimmo vagoloi. Akoil pidi kai käzil ruadua. Metri oli siilossutranšeit salvattu savel, sit nenil lomil katammo. Lebedevan Ol’anke kolme vuottu ruavoimmo, kuni häi ei voibunuh. Sit Digujevan Marfuša Stepanovnanke yheksä vuottu. Häi oli abuniekannu. A sit minuu brigadierakse pandih da ruavoin penziessäh. Viizikymmen viizi vuottu penzii minule annettih. Kodvaine meni dai penzies puolendettih viizi vuottu.
RUADO KIEHUI YMBÄRI VUVVEN
Tuuksen sovhouzu ei kerras roinnuh kuulužakse omal kapustal. Kymmenii vuozii rahvas opastuttih kazvattamah sidä. Ruado kiehui voibi sanuo ymbäri vuvven: tuhukuus algajen myöhäzeh sygyzyssäh. Talven aigua tepliččoih viettih mualoi da höštyölöi, keviän allus varustettuloih mualoih kylvettih kapustusiemenii. Äbäzöittih nämmii siemenii, gu lapsii rouno, oraskuussah, kuni niilöi ei vietty peldoloile. A sit algavuttih jo toizet zobotat – pidi vardoija taimenii hallas, kytkie, hyvin da omal aijal valella. Kaikis nämmis ruadolois avvutettih hierulazet, puutui ruadua kaikil – školaniekoilgi. Puaksuh kučuttih abuh Anuksen rahvastu.
– Kapustua liženi, liženi, urožait roittih hyvät. Meijän briguadois oli piäle kolmenkymmenen naistu. Vot neče Pappilan hieru, Šaroila ven’akse. Hyö sinne kai käydih ruadoh, sit meijän hierun da Riiškalan briguadu työtäh, nu, pikirovkat pidi käzil ruadua. Sit gu lämmitäh net muat, sit kylvämmö, a gu vähäzel työnnytäh, avuammo net taimenet, otammo kattiet iäre, ramkat vai panemmo yhtet – tuulettua pidi. Kai ruavoimmo. Sit pidi kaččuo. Painaldat, gu katkenou taimenut, sit jongoi se jo ei kazva. Sit kytkemäh käydih opastujat Leningruadaspäi. Parahis školispäi heidy vallittih. Hyvät oldih Lapuškat - muga silloi sanottih Puškinan linnan luagerin školaniekkoi. Rahvas käydih kytkemäh organizacielois da kantoroispäi. Kapustah niškoi peldoloile jo sygyzys viettih höštötty, keviäl diskuittih, kynnettih da joga vuottu mua vaihtettih. Lähtemmö peldoloile oraskuus, seiččemendennytostu päivänny. Taimenienistutandumašin ajau pelduo myö, a myö peräh astummo. Sit mostu mašinua jo rodih kolme, jongoi viizin gektuaroin päiväs istutettih, ga minä jo olin brigadierannu. Tuhukuul torfat pidi vediä da sit kevätkuul jo zavodiimmo kylviä aigastu kapustua, jo pidi höštyöt vediä, tepličat puhtastua. Kapustu nedälin kazvau, sidä myö valelemmo. Kaksi lehtytty rodieu vai dai iäres otammo. Otettih net taimenet tepličaspäi, sit viettih pellole, pandih azottua, gu lehtie kazvas, valeltih. Sit oldih urožait. Sanoinhäi viizin gektuaroin istutettih päiväs.
UVVET KAPUSTANKAZVATAN-DUTEHNOLOUGIET RUAVON PARANDAMIZEKSE
Meni aigu. Hil’l’akkazin Tuuksen sovhouzu kazvoi. Ruavon parandamizekse ostettih uuttu tehniekkua da otettih ruadoh nygyaigastu kapustankazvatandutehnolougiedu. Ruavon hoivendamizekse peldoloin dorogoile pandih asfaltu, ostettih taimenien istutandumašinat da viettih vezibutket peldoloile kapustan valelendah niškoi.
– Enzimäi luajiimmo kuubiekkastu. Net vietäh tepliččah, oijendetah i leikotah, a sit jongoi siemenilleh ruvettih panemah. Ei pidänyh keviäl nenii taimenii kazvattua. Mustan ylen oldih ruadajat nuoret rahvas – Pašken Val’a, Nataša Horuženko ruadoi meil. Minuu kunnivoittih. Tepliččua oli 21 da sit kolme santimetrii levevytty da kolme piduhuttu kuubiekkazet moizet. Suomespäi tuodih tehnolougii. Meile oli kaksi hyviä traktoristua – Viglin L’oša da Filipän Vit’a. Hyö kai iče ruattih, kieral kylvettih kai. Minul oli hoivendus, gu nämmä kaksi brihaččuu ruattih. Viizisadua nellikkömetrii yksi tepličču oli. A vie möimmö taimendu. Konzu linnan sovhouzu osti, konzu Mägriän. Kapustat kazvetah. Talvekse net pandih kuoppah. Sit net istutettih uvvessah muah. Hyö kukittih dai siemenet roittih. A muite siemendy vie tuodih Petroskoilpäi, semstansielpäi. Valgoven’alaine kaikkii paras nygöigi on suolattavakse. Aigastu kapustua meil oli kolme sortua.
TAZAVALLAN PARAS RUADOTULOS
Parahimmil vuozil Tuuksen sovhouzan elaigu kiehui gu koski rouno. Yöt da päivät kaikin ruattih-radžaitettih hyvän urožain suamizekse. Rahvas hyvin ellendettih, gu vaigu omal ruavol voibi parandua hierun elos. Hyväs ruavos sovhuozu maksoi rahvahale dengua da andoi uuzii fatieroi. Parahii ruadajii kai palkittih Leninan kunnivomerkilöil. Muga vuvvennu 1972 Jevdokija Vasiljevnan johtol peldoruadajat kerättih 72 tonnua kapustua. Sillozel aijal se oli Tazavallan paras ruadotulos.
– Se oli talvikuun lopus. Minuu, Digujevan Zojua da toizii peldoruadajii palkittih yhtennypiän Leninan ordenoil. Videleläzel Zoja Tarabajeval sežo annettih kunnivomerki. Kyrijevan Voloud’a sai kai kaksi Leninan ordenua, kolmattu ei ehtitty andua. Konzu minul ordenu annettih, 72 tonnua kapustua gektuaras puutui kerätä. Kaikis suurin tulos. Jällel sidä mostu jo ei olluh. Kapustua oli kylläl. Louheh, Karhumägeh da Vojaččuh viettih, Belomorskah ainos vagonoin luguh viettih. Minä jälgimäi olin jo kolme vuottu penzetty vaste vagonoi työndämäs. Täl aigua oli gu jarmanku. Rahvastu äijy. Ynnälline tepličču Raisovietaspäi rahvastu otetah. Sit hyö sie ruatah, pajatetah da vie toiči viheldetäh. Rahvas mendih pellol pajon kel. Elos oli hyvä, kluubah kävyimmö Valoilah. Sie oli lippu rubl’ua huogehembi Riiškalan kluubua. Viizi kilometrii astuimmo sinne, Ivanovan Kol’an tuattah soitol soittau, sit jo maguau. Ruadohhäi aijoi pidi nosta da mennä peldoloile.
Yksikai käydih vahnembatgi. Muga terväh aigu meni. Kuni lapset kazvettih da sit jo bunukat roittih. L’us’a-tytär on roinnuh vuvvennu 1960, Sergei – poigu on 1964. Sit on nelli bunukkua da viizi pruavobunukkua.
Jevdokija Vasiljevna Kalačeva on olluh sovhouzan leivis 37 vuottu. Tänäpäigi häi hyväl mielel mustelou niilöi aigoi da atkaloiččou kapustan kazvattamistu. Konzu kyzyin Jevdokija Vasiljevnal, kazvattaugo häi kois kapustua. Häi vastai: "Kuibo voi ollah sidä ruadamattah?" Tässähgi kapustan kazvattamizes abuniekoinnu hänel ollah ruadovuozis jiännyöt vahnat kniigat da monien vuozien aigua suavut nerot. Hänel on abei mieli, gu omal aijal moine suuri sovhouzu heitti kapustan kazvattamizen.
– Jo onnuako Hasanovan aigua sovhouzu rubei "pakkumah". Vuvvet yheksäkymmen oldih. Yksi johtai tulou, sijah toine. Tepličat riičittih, torfat viettih myödäväkse.
Keviäl Tuuksen pellot ollah tävvet kaikenjyttymiä linduu. Tänäpäi sie niilöile on kylläl syömisty. Traktoroin börizendät jo ei muga puaksuh keskusteta heijän hil’l’astu elaigua. Toinah vie rodieu moine aigu, konzu rahvas tostavutah da ellendetäh, kui heijän muamat da tuatat suutkuluguh ruattih nämmil peldoloil. Toinah löydyy vie se ižändy, kudai panou kundoh Tuuksen peldomuat, gu net ei meččävyttäs da syötettäs meidy kaikkii iellehpäigi.