Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Lukkonen Vladimir .
Paavo Leontjevin Kotimua
Source:
Oma mua. № 28, 2023, p. 4
Lukkonen Vladimir
Paavo Leontjevin Kotimua
Karelian Proper
New written karelian
Kirjailij an, yštävän, muanmiehen Paavo Leontjevin muissolla.
K otimua on kuin armaš naini, kuin muamo. Še vuottau, konša šie saleičet ta hyvyälet šitä, jotta šiitä reipaštuo, leventyä olkapäitäh, plettie kaššat ta aštuo šiula vaštah. Še šepyäy šilma, čuhuttau helläluontosie šanoja heinäkuun lämpimän tuulen lehahukšella, kukkien ta heinien šuhulla, meččäpurosen lirinällä. Še ottau šilma vaštah hyvyälennällä ta rakkahuolla, šentäh kun še on Kotimua.
Ajattelen, jotta šamat ajatukšet tultih ni Pavel Romanovičin mieleh. Ei šattumalta vet hiän kierteli kaikkie Röhön joutomaita oman "poronpolun" ečošša. Ei šattumalta hiän myöšty ta myöšty kerran kavotetulla Kotimualla.
Še Kotimua kavotettih pienen Röhön kylän kaikki eläjät. Röhö šijoutu kolmen järven välissä Matalaniemellä, Korkieniemellä, Kontuniemellä ta Mikinniemellä.
Röhö oli kavotettu ni tulijilla šukupolvilla kauhien šovan tulipalon takie, min jälkeh kyläläiset ei voitu myöštyö omilla kotiliesilöillä. Niin ni jiätih tähä päiväh šuaten venymäh talojen paikoilla kivitukut mykkänä muissutukšena entiseštä elämäštä. Kivien vierellä kašvau čiilahaini ta tuuli rupittau ualtoja Röhöjärvellä.
Puitto še näissä paikoissa šyntynyön kirjailijan šielu ei šurrun? Ta miun tuatto Hannes Vasiljevič, kumpani niise oli šyntysin Röhön kyläštä, kerto miula Röhön muan ruškojen kaunehuošta, šiitä kuin hiän ikävöičči omua pientä Kotimuata. Tuatto ikäh kuin vähitellen ohjasi miun tulij ie ajatukšie luovissa ečinnöissäni, puitto tiesi, jotta mieki rupien eččimäh omua "poronpolkuo".
Vuosien peräštä mie kuiteski piäsin tänne. Kenkänä ei ottan milma vaštah. A mie istuuvvuin jonkun talon kivijalalla ta join čäijyö termossista tervehtien Röhön kylyä.
Kenen talo še oli? En tiijä. Moušot Samppa Larisen, a moušot Risto Luukkosen tahi Oskari ta Okahvie Lehtojen? A moušot še oli Roman Leontjevin talo, missä šynty Pavel Romanovič? Kuin šuat tietyä?
Mie löysin ni kylän kalmismuan – röhöläisien viimesen lepopaikan. Šielä venyy kuin miun ukko Vasilii Vasiljevič, niin ni, olen varma, Paavon kantatuatot.
Paavo Leontjevin kera meijät yhisti muisto Röhön muašta ta "poronpolku", kummaista myö eččimä. Ta löysimä! Myö molommat olemma poronhoitajien jälkijäiset. Pavel Romanovičin tuatto Roman Danilovič äijän tiesi täštä ammatista. Vuotena 1941 Roman Leontjevilla luotettih tärkie tehtävä – ajua porojen kolhosikarja Kuolan niemimualla loitommakši šovašta. Suali, ka omalla laitumella porot jo ei myöššyttykänä.
Nyt Karjalašša jo ei ole šemmoista tienestie kuin poronhoito. On vain poroval’l’akkoja huvina turistiloilla.
Pavel Romanovič kirjutti pohjoisporoloista. Hiän tarkkah tutki tätä teemua. Šamoin poroloista kirjutettih ni Juakko Rugojev, ta Inha, ta Kianto, ta mie niise... ihan vähäsen.
Myö tuttavuštuma Paavo Leontjevin kera Rugojevin luvennoilla Kalevalašša 2004 vuotena. Ka šitä ennein mie jo kuulin häneštä omalta tuatolta. "Šemmoni pakasija mieš", muisteli tuatto omašta muanmieheštä.
Paavon elämäššä oli äijän vaikeukšie. Niin, hänen vanhemmat kuoltih evakošša Arhankelissa. Ka kirjailija ei kavottan elämän iluo. Hänellä oli kuin erinomani tarinankerrontalahja, niin ni oivallini huumorintaju, kummaista mie konšana en ole tavannun elämäššäni. Esimerkiksi, matalla Rugojevin luventoloih (a še kešti kymmenen tuntie) hiän yštävällisešti väitteli tietomiehen, runoilijan ta kiäntäjän Armas Iosifovič Mišinin kera. Ta autobuššin kaikki matkuajat oltih mukana heijän pakinašša. Miula nakrušta äšen nuaman lihakšie veti. Niin ni matka näytti lyhyömmältä.
Tämä tapahuš niin kuin kuvuau I. K. Inhan huomautušta Kalevalan laulumailla -kirjašta: "Julma kohtalo ei voittan Karjalan kanšan šieluo... Vaikeijen käršimykšien päivinä karjalaisien iloni luonto viihyttäy heitä..."
Paavo Leontjev on karjalaisen kanšan tovellini oša, ta šen hiän tovisti omalla elämällä ta luomistyöllä.
Karjalan mua muistau omie lapšie, kumpaset omilla tevokšilla ei anneta meijän unohtua Kotimuašta. Meilä Röhön kylän ikkunat aina ruvetah valottamah tietä, ta myö varmašti rupiemma uuvveštah ta uuvvaštah myöštymäh šen rannoilla. Ta šiinä meitä auttau Paavo Leontjevin kirjallisušmajakka.
Paavo Leontjev
Tunnettu karjalaini kirjailija, kiäntäjä, istorikko Paavo Leontjev (22. heinäkuuta 1938 – 27. heinäkuuta 2015) šynty Röhön kyläššä, mi šijoutu noin 40 kilometrissä Uhtuošta.
Tietyšti šen ajan lapšilla oli kurja eloš. Šovan aikana pereh joutu evakkoh Arhankelin alovehella. Šielä kuoli tuatto ta šiitä muamoki. Paavo oli nuorin lapši pereheššä, nelläš. Vanhin Anni-čikko vei pojan Petroskoih, missä Paavo joutu Solomannin orpolapšienkotih. Kolmen vuuvven piäštä čikokšet šiirrettih poika Uhtuon lapšienkotih. Nellän vuuvven aikana karjalaini poika opaštu pakajamah venäjäkši, oppi kaikenmoisie elämäntapoja ta puolušti iččieh mitein šuatto.
14-vuotisena poikana Paavon oli lähettävä tienestih meččätöih. Šielä meččätyömualla aikuhiset opaššettih häntä ruatamah, a tiijonhaluni poika tutki kaikenmoisie meččätyövälinehie. Tämä äijän autto, konša Paavo läksi opaštumah Petroskoin meččäteknilliseh ammattiopistoh. Opaštumini jatku Luoteis-Venäjän teknilliseššä korkiekoulušša ta Pavel Romanovič valmistu inšeneriksi.
Armeijapalvelukšešša Paavo Leontjev oli konehmiehenä laivalla. Šielä hiän omakšu monta uutta ammattie ta šai nähä uušie maita ta kanšoja.
Inšenerinä Leontjev ruato yhekšän vuotta Rostovin alovehella ta šiitä kahekšan vuotta Petroskoin T’ažbummaš-tehtahalla.
Onnakko mieš oli hyvä kertoja, hänellä oli kirjutuštaituo ta äijän kaikenmoista elämänkokemušta. Paavo Leontjev työnnettih opaštumah journalistiksi. Vuosina 1974–1982 Pavel Romanovič ruato Kalevalan kommunisti -piirileheššä, šiitä Koštamukšešša. Vuotena 1985 hiän rupesi ruatamah Petroskoissa venäjänkieliseššä Sever-kirjallisušleheššä, myöhemmin ruato Oma Mua -leheššä.
Paavo Leontejevilta ilmešty kymmenisen kirjua Karjalašša ta Šuomešša. Niissä hiän kertou omašta kotišeuvušta ta Karjalan rahvahašta, armahašta karjalan kieleštä. Šamoin Pavel Romanovič oli tunnettu šuomen kirjallisuon venäjäntäjä.
Vuotena 2008 ilmeštynyöššä Uhtuon tašavalta -kirjašša Paavo Leontjev kerto ičeštäh. Kokomukšešša on muisselmie ta valokuvie hänen omašta elämäštä. Kirjailijan viimeni Partisanijoukon rivimiehet -kirja ilmešty 2012. Kirja on omissettu Paavo Leontjevin muanmiehillä, Kalevalan piirin šankariloilla, partisaniloilla ta tiijuštelijilla, Šuuren Isänmuallisen šovan veteraniloilla.
Paavo Leontjev oli Venäjän kirjailijaliiton jäšen, aktiivini yhteiskunnallini vaikuttaja, tiijonantaja.
Maikki Remšujeva