VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Vas’a Veikki. Oli kerran karjalaine taloi Anuksen rannal... 1

Vas’a Veikki

Oli kerran karjalaine taloi Anuksen rannal... 1

Livvi
New written Livvic
Ihan en ammui sain tiediä, ku jo kuuzi vuottu tagaperinpakkaskuun 23. päivänny vuvvennu 2017 kuoli Anna Ivanovna Demojeva Anuksen Yllözen hieruspäi. Omani arhiivas on vie kudamidä tallel, mi kerdou tämän erinomazen naizen elaijas. Erähii materjualoi jo enne oli painettu Karjalan lehtis. Dai Oma Mua -lehtes, en musta minä vuon, jo oli painettu Anna Demojevan kerättylöi karjalazii sanondoi. Minul tallel on da vuottau omua aigua disku, kudamas on Anna Ivanovnan suarnoi da kerdomuksii. Ga täl kerral tahtozin ezittiä mennyön vuozisuan enzimäzen puoliškon tapahtumii, kudamat oli kirjutettu kuni naine oli vie elos...
Anuksen rajonas Yllözen hierus eli-oli D’emoin pereh. Nygözel aijal tämä ei olis olluh suuri perehtuatto da muamo, da kaksi poigua. D’emoin An’n’oi-t’outa da Pet’a-diädö da heijän poijat F’odor da Jakov. Kaikkienke minä olin hyväs sovus, puaksuh kävyin heijän luo. Toiči kai olin sie hätken. Nygöi ni Pet’a-diädiä ei ole hengis, eigo Fed’ua, ni Jakovua. Žiäli on ylen, ga Anna Ivanovnan ozas minä tiijän ylen vähän. Ukon da poigien kuoltuu hänel pidi mennä elämäh Petroskoin vanhoin- da invaliidukodih. Nygözen jygien elaijan periä en rubie viärittämäh nikedä. Kui sanotah, Jumal tazuau. Ei ole olemas ni niidy heijän kolmie taloidu: yksi niilöis, kaikis vanhin, seizoi tyhjänny, toizes elettih An’n’oi-t’outa da Pet’a-diädö nuoremban Jakov-poijanke, vie yhtes F’odor oman Natalja-akanke. Kaikis vanhimah taloih näh minun mustoh on jiännyh Anna Ivanovnan kerdomus, kuduan täs tahton sanella.
Ivan Ivanovič Haritonovan taloi, kudai Anuksen rajonan Yllözen hierus oli kirjoil noumeral 58, oli nostettu vie mennyt vuozisuan 20-luvul.
Se oli ihan putilline karjalaine kolmekerroksine kodi, kudaman yhtehine piduhus oli enämbi 20 metrii. Yhten levon ual oldih pertit, tanhut, saruat dai muut huonukset. Anna Ivanovna Demojeva, I.I. Haritonovan tyrär, saneli, ku aijan mendyy kodi vanheni da heityi, alimaine kerros painui muah.
Omua iččie mustan jo viizivuodehizennu, saneli Anna Ivanovna. Sanotahhäi, pellol dai mečäl on oma histourii, ga se, midä sanelen, – se on minun tuatan koin histourii. Tuatan kodi meidynelliä hänen tytärdy, kazvatti, šuoritti dai syötti.
Vuvvennu 1934 tuatto kuoli dai jo tulien vuon meijän Anuksen lagevol roittih enzimäzet kolhozat. Meil Yllözes oli Plam’akolhozu. Muamo meni kolhozah, andoi sinne lehmän, hebozen, kai ruadobrujat, bričkan, delegän, pluugan da astavan. Ga muamal oli korgei verenpaine, sit tuatan surman jälles hänen tervehys vie enämbäl paheni da joga päiviä kävvä ruadoh kolhozah häi jo ei voinnuh. Tämän periä muaman luvul oli vähä ruadopäiviä dai meijän perehen ajettih iäres kolhozaspäi. Silloi meidy perehes oli kuuzi hengie: Šuural oli 18 vuottu, Fed’al – 13, minulkaheksa, Kat’alseiččie, Vieralkuuzi. Kui sanotah, olimmo toine tostu pienembät.
Kolhozaspäi ajettih, ga perehtyhäi pidi syöttiä. Sih aigah kylis ruvettih luadimah izbačital’n’a -nimizii kirjastoloi. Kerran tulou meile kylänevvoston edustai dai sanou: "Ettogo andas vuograh kahtu yläpertii?" Muamo andoigi. Dai sit vuvvennu 1936 niilöih kahteh pertih luajittihgi izba-čital’n’a -kirjaston. Dai jo vuvvennu 1938 niilöis pertilöis opasti Yllözen naizile omii pajoloi Ivan L’ovkin. Sen jälles hyö piettih konsertoi Yllözen kluubas. Meijän muamo oli niidy kahtu pertii kabrastamas. Vie häi kävyi kluubah lattieloi pezemäh. Meidy, tyttölöi, oli äijy, sit myögi käimmö suovattoin muamal abuh. Kluubas ozutettih kinuo, pruazniekkoin da pyhänpiän illoin oldih tansit...
Ga elot, kudamat otettih kolhozah, sinneigo jiädih? kyzyin Anna Ivanovnua.
Elot kai sinne mendih. Nygöigi sie ollah. Ga eihäi meijän vai, kogo hierun elot...
Tuli 1939 vuozi, jatkoi paginua Anna Ivanovna. Sih aigah niilöis kahtes pertis jo piettih kolhozan, dai kogo kylän kerähmölöi. Ylen hyvin jäi mustoh se kerdu, konzu paistih Anuksen rajonan andamizes Suomele, sen sijah Suomi olis siirdänyh rajua tajembakse Piiterispäi. Kogo meijän kylä oli sidä vastah: nikelle myö omua Anuksen lagevuo emmo anna. Kerähmö oli sygyzyl, a vuvven lopus jo rodih voinu Suomen da Ven’an välil.
Se talvi oli ylen vilu. Erähinny piän pakkaine oli nelliäkymmendy gruadussii kovembi. Kluubah dai kirjastoh tuldih vojennoit. Net oldih snabžentsat. Heile varastos oldih oružat, vojennoloin sovat da produktat. Kai se oli meijän talois. Ležankua lämmitettih kahten metrin halgoloil.
Sinä talven kolhozan pellol heityi meijän lendokoneh, dai sen ekipažu jäi elämäh meijän taloih. Se oli lendänyh Čel’abinskaspäi da tuli meijässäh. Kaksi kuudu vuotettih, kuni tullah remontniekat, dai konzu remontu oli pietty, lendokoneh lendi iäres.
Kuni meijän kois elettih vojennoit, muamo lehmiä lypsämäh kävyi konvojanke. Vardoiččii oružanke avuau uksen: "Mene, syötä, juota, lypsä lehmy!" Kaksi vai liene kolme kuudu meil muga oli.
Voinan loputtuu muamo enämbiä ei mennyh kluubah ruadoh. Izba-čital’n’an muutettih endizeh papin taloih, sit sygyzyssäh meijän yläpertit oldih tyhjät. Ga sit uvvessah tuldih sel’sovietaspäi da kyzyttih andua net huonukset školakluasoikse. Ga kunnebo menet andamas? Syvvähäi pidäy! Dai ruado roih ihan rinnal.
Vuvvennu 1941 minä jo opastuin linnas seiččemendes kluasas. Kezäl sanottih, ku onnuako roih ylen vilu talvi, sit meile, lapsil, käskiettih luadie vastua. Net vastat myö riputimmo meijän saruah.