Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Pestun Anna.
Korpilakši: Karjalan yksi kaunehimmista kylistä. 5
Source:
Oma mua. № 33, 2023, p. 9
Pestun Anna
Korpilakši: Karjalan yksi kaunehimmista kylistä. 5
Karelian Proper
New written karelian
KORPILAHEN KIRIKÖN ISTORIJA
Korpilakšilaiset ammuin haluttih, jotta kyläššä ois ollun kirikkö. Rakentamini alko vuotena 1903, projektin hyväkšymisen jälkeh. Kirikkö oli rakennettu missionerin Ksenofont Kr’učkovin huolellisuolla ta paikallisien eläjien ahkeruolla.
Vuotena 1905 Korpilahešša oli 31 taluo ta 192 eläjyä. Venäjän–Japanin šotah ošallissuttih Aleksei Aksentjev, Timofei Lukin, veikot Georgii, Ivan ta Nikifor Stepanovit. Kaikin myöššyttih kotih.
Yhtehiseštä muankäytöštä heinänniitto- ta kyntömuata oli annettu talonpojilla F’odor Kurčijevilla, Mihail Timofejevilla, Jevsei Nekkojevilla, Mihail Konstantinovilla, Ivan Petrovilla, Ivan Konstantinovilla, Nastasja Kondratjevalla, Ivan Titovilla, Dmitrii ta Nikon Matvejeviloilla, Marfa Aksentjevalla.
Vuotena 1909 Korpilahešša lukusan rahvahan aikana pyhitettih Petrin ta Puavilan kirikkö. Šen rakentamista jatettih, sluušpoja šiinä ei vietetty. Rukajärveštä tullut pappi Nikolai Juksovskii Apostolien Petrin ta Puavilan juhlana vietti časoun’ašša jumalanpalvelukšen. Šiitä pappi piti rukoilun – "rahvašta oli äijän" – ta kirikön pyhine ristilöineh rahvaš kulettih talonpoikien taloista kyličči.
Kirikkö oli puini ta lämmin, šiinä vietettih sluušpoja koko vuuvven aikana. Rakennukšešša oli kellojalat ta yksi valtaissuin Pyhien Apostolien Petrin ta Puavilan kunnivokši.
KORPILAHEN ŠEURAKUNTA
Vuotena 1910 avattih omavaltani Korpilahen šeurakunta, mih liitettih Ontajärvi, Joušijärvi, Haukivuara, Kuušiniemi, Kirasjärvi. Enšimmäisenä Petrin ta Puavilan kiriköššä 14. pakkaiskuuta kaššettih platenčča Tatjana Kondratjeva Haukivuaran kyläštä. Pakkaiskuun 13. päivänä venččäyvyttih ontajärviläiset talonpojat Stepan Nikitin ta Irina Hotejeva. Pakkaiskuun 15. päivänä hautajaissluušpa vietettih Fedosja Zaharovna Kondratjevalla.
Kaštamis-, venččäytymis- ta hautajaissluušpoja vietti rukajärviläini pappi Nikolai Juksovskii. Kešällä papin virkah miärättih Ioann Kudr’avtsev, Aunukšen pappisseminarijan piäštökäš. Hiän niise opašti uškontuo Korpilahen semstvon opistošša.
Kirikön rakentamini loppu vuotena 1912 "monarhin aulisuolta" tulluilla rahavaroilla.
Vuuvven 1912 šykyšyštä alkuan vuuvven 1913 tuiskukuuh šuaten rokkoepidemija valtasi Kuušiniemeššä, Kirasjärveššä, Ontajärveššä ta Korpilahešša. Stepanovien, Lukinien, Matvejevien perehet hauvattih omie lapšie. Paikalliset eläjät ahkerašti käytih kiriköššä ta moliuvuttih lapšien kuolomisen lopettamisešta.
Vuotena 1914 vaihtu kirikön papisto. Tultih pappi Georgii Drugov (hiän iče pyrki, ennein hiän palveli Kiimasjärven šeurakunnašša) ta psalmien lukija Pahom Strunin. Kirikön stuarostakši miärättih oikiemielini ta rehellini talonpoika Aleksei Sisojevič Matvejev (1861–1919). Hänen tytär mäni miehellä mainitulla psalmien lukijalla. Myöhemmin papiksi tuli Pavel Romanov, a kirikön stuarostakši valittih Mihail Timofejev.
Pappi Drugov šai anomukšen P’otr Ivanovič Matvejevilta. Anomuš piti työntyä Aunukšen henkelliskonsistorih. Hiän kyšy šukutaulun yhtehmänöllä talonpoikaisneiččyön Darja Aksentjevan kera. Venččäytymiseh šuhtauvuttih vakavašti. Papisto tarkašti šulhasen ta antilahan dokumenttija, heijän veri- ta henkellisšukulaisutta, vaštinehie yhtehmänöh. Šitä ennein P’otr ta Darja elettih venččäytymättä ta heilä oli lapšie – še oli enneinkuulomatointa šiih aikah.
TAVALLISEN ELÄMÄN LOPPU
Kyläššä kaikki oli kunnolla. Talot, talouš, kirikkö, semstvon opisto (opašti Anna Ozerskaja). Opiston huolenpitäjänä oli gubernijan šihteri, kollegijan asessori ta hovin’euvonantaja Konstantin Čehonin (1865–1917).
Melkein joka perehellä oli lehmä, heposie, pientä karjua, noin kolme des’atiinua muata. Pelloilla käytettih noin 20 kuormua lantua, mit painettih 400 puutua. Issutettih kevätkylvöjä, ruista. Kašvatettih potakkua, kakrua, osrua. Ka šiitä tavalliseh elämäh šekautu šota.
Rintamalla lähettih Nikifor Timofejevič Stepanov, P’otr Kuz’mič Sergejev (taisteli Čuarin rykmentissä), Aleksei Kuz’mič Matvejev, Ivan Grigorjevič Nekkojev (šai šäpälehhuavan), Vasilii Nikonovič Matvejev, P’otr Ivanovič Matvejev. Kuulomattomih kato P’otr Kuz’mič Aksentjev.
Šotavuosina kuoli äijän eläjie. Tuonilmasih šiirryttih vanhukšet, platenčat. Oli tragini tapahuš. Prohor Lukinin kolmevuotini tytär Marija upposi 22. kešäkuuta 1916. Šamana vuotena hauvattih 28-vuotini Vasilii Matvejev, 70-vuotini leški Vassa Nekkojeva, 70-vuotini Mihail Sergejev, platenčča Uljana Nekkojeva ta 69-vuotini Marfa Aksentjeva.
Kohta kylä kešti uušie järkytykšie. Tavallini elämäntapa muuttu, vanha mua hävisi ta ilmešty uuši valtijo. Kanšalaisšovan vuosina monet ijäkši jätettih Korpilakši.
Niin, Irina Sergejeva mäni miehellä baltijanšakšalaisella, a Jelena Lukina läksi miehen kotimuah, Orenburgin gubernijah. P’otr Aksentjev 1920-luvun alušša joutu muan ulkopuolella. Hiän eli Ruočissa Aksenholm-šukunimellä. P’otr kuoli vuotena 1959, šyväin ei keštän.