VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Brendojev Vladimir . Kaglakkai ištundu

Brendojev Vladimir

Kaglakkai ištundu

Livvi
New written Livvic
Minä, kačo, nuorembaite olin ylen vora: suvaičin midätahto iluo stuavie. Puaksužeh St’opanua "nenäs vedelin". Häi oli prostoimbaine. Höblöi jo häi ei olluh, ga minä maltoin, kui händäh toiči "regeh ištuttua".
Mustan, vie enzi vuottu miehel olin, kuiliennöy kezäpruazniekan St’opan lähti hierule. Myö muatuškan kele jiäimmö kodih, ku vie kai pastokset oldih kesken. Vaste vie ezmäžii päččih panimmo. Da viehäi äijäl-vähäl ruokkiekseh pidi.
A sit, jo myö piirait pastoimmo dai čuajun keittimmö, a St’opanua ei ole, da ei ole. Muatušku minuu käsköy:
Mene eči mužikkua.
Kunne nygöi hätkestyi?
A ei kunne sua. Tulou toiči.
Yhtelläh kodvazen peräs lähtin eččimäh. Työnnyin Olešin agjalepäi. Häi puaksužeh Olešših kävyi: sie, näit, oldih nuoret mužikat, St’opanan kele yhty igiä, yhtes hyö brihaštettih, yhtel aigua naidih. Hyö vai oldih bohatembat da ounahembat, a St’opanua suvaittih. St’opan oli ruadamah ravei da ahnas. Muurdi ku kondii. Heilgi pajas abuniekannu puaksuh oli.
Palažen astuin hieruu myöte, ga kačon, St’opan jo vastah harhattau. Kiännyin kodih päi. Häi minuu tabai. Kačon, vähäžel on "tömyžes": vikse Olešis počestittih.
A midäbo sinä lähtit da tartuit? kyzyin.
A muga, mužikoin kele pagižimmo.
Minuu muatuška jo eččimäh työndi.
Tullužinhäi minä ičegi.
Palažen astuimmo, ga häi otti minuu käzikočkah. Puaru muinai, astummo hieruu myöte, "ku Kaba da Kol’l’oi". Jo rubeimmo lähenemäh kodii, ga St’opan millo hil’l’akkažih sanou:
Kuule vai, Nasti, Olešin Peša sanoi: "Tiijät mi hyvä on oman akan kele alasti kaglakkai ištuo?"

Millo rodih kummu... moine kummu, ga odva nagramattah tirpin. No en nagranuh, a kui sai vagavembah da tovenmielin sanoin:
Nu kusbo myö ištummo?
Olešis on pertii dai gorniččua mentiijä mi, a meil yksi pertine. Emmo taki muatuškan aigua rubie muga ištumah? Aitas vai ku ruvennemmo?
St’opan buite ku kai ihastui:
Davai...
aitas...
Nu tulemmo, čuajuu juommo, sit voit...
Minä en tahto čuajuu...
Ga sit mene aittah, jaksai, a minä terväžeh tulen.
Tulimmo kodih, pordahis nouzimmo, ga St’opan kohti aittah hakkaigi. Minä menin pertih, ga muatuška jo čuajuu valau: nägi meidy tulemas, dai nosti samvuaran stolale.
St’opan kunnebo jiäi? kyzyi häi minul.
Aittah midäliennöy čökkäihes. En tiijä midä pidi?
Ga eigo se sie hänel viinat ole kabrastettu?
Rubeimmo juomah čuajuu. A minul "oražet huavoh ei synnytä", odva tirpinmoine millo on kummu. Sit kesken juondua nouzin stolas, buite ku St’opanua eččimäh. Menin senčoih, uksen piiružes kačon: St’opan ištuu lauččaželaboi alasti. Hil’l’akkažin minä kiännyin pertih, dai muatuškale sanon:
Muatuška!
Midä ollou St’opan kele roinnuhes? Eigo hoš mielis liikkunuh ole? Aittah meni, jaksoizeh alasti da vai vaikkani ištuu, eigo vastua nimidä, ku kyzyt?
Silloi, kačo, rahvas tiedohyžih uskottih. Uskottih ehtindöih, luajindoih, verkokseh. Tiedoiniekkoi varattih.
Muatuška nouzi stolaspäi da raviežeh juoksi aittah. Meni sinne, ga kuulenSt’opanua pagižuttau.
St’opan! Ga ethäi kylys ole. Mindä nyöi jaksoittos? Ga uravuit vai midä? Älä uravoiččei, selgie ollou sellitä...
St’opan ei vastannuh nimidä, ni puoldu sanua. Muatuška tuli pertih, malittuu šupettau da silmii ristiy. A millo kai žiäli rodih muatuškua. Pöllästyi akkurukku vägi tukul. Dai kummu se oliš, ga enhäi ruohti sanuo, što minä nenne kummat kuvain, minä kai navedin. Ga segi pidäy sanuo, minä iče varavuinSt’opan nygöi pergau.
St’opan tuli pertih. A minä muatuškan tuakse peitimmös varakse. Iče kai vuarupaikan agjan suuh tungin da purinvai ei vedäš nagrua. St’opan kačahtih minuh läbi kulmis:
U-u-u, tuikkailindu.
Vuota, mölgysilmy, vie pindah puuttuu...
Sit punaldih, lähtie senčoih, uksen ku pačkaihäi, ga uksičupus pualičču pakui. Pualičal olii piälišteskomšu lendi keskipertile. Piälištekset levittih kaikkie pertii myöten. Täs millo riähkis... Pidi pruazniekkupäivän vihko kädeh ottua. Täs, kačo, "hyvä kaglakkai ištundu". A St’opanal taba lauhtui.