Texts
Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help
Aleksandr Kräkkijev. Perusteh
Aleksandr Kräkkijev
Perusteh
Livvi
New written Livvic
"Ristikanzan
pidäs joga päivy kuulta hos yksi sävelmy , lugie hyvä runo , nähtä hieno kuva i gu vie toinah sanuo mielekäs sana ". Net ollah germuanielazen muailman kuulužan ne roniekan , kirjuttajan J .W .von Goethen (Göte , 1749–1832) sanat .
Gu kirjavua kanua
on selgiedy sanua .
Omua tiedy polgii
neroniekku hol’nii .
Ozakkahannu on ozakkahasti olla .Ga ei kannettu vezi kaivos pyzy , ei ni annettu mieli piäs .Ei todevuta kai aihostukset , jiäjen vaiku toivehinnu , gu rattahih syvitäh puaksuh kangie , tuhmah tabah pannah kampiloi .Pädis se panna tiähtile .Ristikanzan sydän da meren pohju ollah tundemattomat .Mielikandu on gu nuaglu : kebjei kirmieh iškie seinäh , jugei siepäi kiškuo iäre .
Kirjutandal voi keksie ynnällizii omii muailmoi .Mielinmiärin .Bumuagale kirjutettuu et kirvehel leikkua .
Sulal sanal syötetyl leppeisanazel suruh sordunuol , mugaže n’uattisuul , kobusuul , sežo näivistynnyöl gryhniškö vahnačul kirvotut sanondat , sanat runošäigehis sijazet lövvetäh raden’n’al joudavikkastu raččuo käyttämättäh .Kirjuttamine on kanualu ajatuksien da tundoloin välil .Jogahinehäi meis on keksii , luoju omua luondehtu myöte .No vastinehennu voi olla huigientundo roindua myöte .Ga rohkevus ei kerras tule , sidä pidäy kazvattua .
Runo suuruoh kaččomattah on pitkän ajattelun paikku .Sen luadimine trendiy kypsenemisty , smietindiä , hairahtustu , pettymysty , ärzytysty , kous ajatuksis on täyzi segavus .Kuni runos ei tule putilline tevos .Ga olgah vai tahto , maltogi roih .Jogahizel pidäy soudua omil airoloil .Ei vai hairahtukses veneh tartus karih hätkekse .Himoitannou korgiele , alla alahači , gu loitokse , alla lähembäči .Joga himol ollah omat rajat .Nero kazvau vaigevuksien keskel .Tie ei , kerro kulgijale , mi vuottau matkan piäs .Sananlaskuloi myöte .
Runol suau suattua nägevih vigakohtat tuondal net tevon ehtokse , elostella sanoil , ruadua kahten kattilan keskes (i teile , i meile .Onhäi mostugi ), pačkahtuttua itkuh , nagrattua kuolendassah rahvastu .Nagro kiihtyttäy verenkierduo , pönnistäy rindua , karahtau hermoloi , puhaldau hämähäkinverkot aivolois i luadiu kogo elimistöle uvvistuksen , suuren kabrastuksen .Rounogu vuonal syvysvillan libo jänöil talviturkin .Nagrajan suuh on parembi kaččuo , migu viet i veret itkijän .
Runos joga sana painau da merkiččöy .Sananjärjestysgi piättäy äijäl .Runošäigeheh ei päi joudau sana , ni liigu tavu .Kirjuttua voi mistahto , ga ei kuitahto .Ei vai runokse huavatus tekstas tulis haikostustu tartučču aziitekstu , min kaikkien runorivilöin loppuiänet ei ole sovittu , riijelläh keskenäh .
Oman aitan tiedopuurnun tyhjettyy ammuldua uuttu tieduo tapahtumil rikkahis eloksen argipäivis , griezulois , kodoimuan luonnon runohuos .Kuvailla runoillen hierun elostu kielel purjehtu nostajen .Unetgi voijah andua äijän mielikuvua .Šeikkua , juondehtu .Hos sanotannehgi , ken undu uskou , se pilvesty varuau .
Ližävytty parahasti pidäs eččie leveilabaharavanke , imijen pädeviä tieduo gu rouskusieni vetty hienozeh vihmundan aigah , pannen sen hambahan koloh .Hommailles yhteltiedy ičegi ounastut .Onhäi virret da runot keräilty .
Kalevala-eepossah vähiä vajai kogonah karjalan - da ižorankielizien r unonpajattajien pajatettuloinnu .
Runon piästyttyy ilmah lykykkähäh luaduh , sen kirjuttajan vaikkiessah veri rubieu soudamah suonilois , pul’su segavuu , silmien läpetys , gu päivypastos läimäi järven pindu , tuou ilmi rajattomua iluo , leviedy korvas korvah lumovuttavuo muheluu , ičevarmuttu .Ozakkahal kukoigi muniu , ozattomal i kana heittäy .
Rohkenizitgo sinägi , roikkah mi roikkah , harpata korgien varavokynnyksen piäliči kummallizeh , mieldykiinittäjäh runomuailmah omah regeh vedäjäh ?Gu kehtannet .Himo vägie andau .Algu käis , loppu jumalas .Pizar pizareheh – luhtaine jällel .Askel – i se eisto edehpäi .Pahale potakoiččijua löydyy , hyväle työnyttämäh vähä on .Halgi ilmois .Aiven .
Perusteh
Livvi
New written Livvic