Texts
Return to review | Return to list
Anatolii Petuhovan prozan noidasine vägi
history
November 22, 2024 in 16:04 Нина Шибанова
- created the text
- created the text: 2. kül’mkud ezmäižele professionaližele vepsläižele kirjutajale Anatolii Petuhovale täudnuiži 90 vot. Anatolii Petuhovan sädairad om kinktas sidotud vepsän rahvahan elo-ozanke, sen fol’kloran jäl’gendusenke. Hän oli kaks’keline ristit, sikš miše hänen kazvatajad-ki oliba vepsläižed i kanzas pagižiba ičeze kelel. Kacmata sihe, hän enamba kirjuti venän kelel, sikš ku hän kirjutaškanzi aigemba, mi oli udessündutadud vepsän kirjutuzkel’. No kaikense, konz nece anitaki tegihe, hän kirjuti erasid starinoid vepsän-ki kelel. Kirjutajan kodima om Šimjärv’, mitte om Vologdan agjas. Hänen tat, manradnikoiden da mecnikoiden jäl’genikoiden poig, oli 1930-vozil Šimjärves üksjaine, kenel oli korged pedagogine openduz. Mam mugažo radoi školas. Heiden pertiš oli sur’ kirjišt. Anatolii openzihe lugemaha aigoiš, völ edel školad, i lugi lujas äjan. Völ laps’aigal Anatolii navedi pagišta rauhiden ristituidenke: hän pidätaden hengitust kundli heiden starinoid mechižiden, vedehižiden da erazvuiččiden veroiden polhe. Äi starinoid londusen hengiš da endevanhoid vepsläižid sarnoid starinoiči Anatolijale baboi, tatan mam, Maria Asonova. Hän ei mahtand pagišta venäks, no el’genzi necidä kel’t. Baboin sarnad da starinad peitoližiš londusen olijoiš, kudambad eläba ümbri meiš, tartuiba prihaižen mel’he. Anatolii Petuhov johtuti: “Baboin starinoiš nägumatomad henged oliba oiktad da hüväsüdäimeližed ristituhu, živataha da londusehe näht. Minä lujas aigoiš el’genzin, miše eskai azjata katkaitud barb voib käregoitta “mecižandad”, i se ustavzoitab vai nakažib mest puhu tehtud kibus: rozgičeb mododme vical, paneb hagon jaugoiden alle vai pästab pakuižen kuzimurahaižen niškan taga”. Konz vodel 1949 Anatolii lopi seičeme klassad, händast ottihe ekzamenoita Vitegran pedagogižehe radmahttehnikumha. Koume polenke vot hän openzihe sigä. Opendusen aigan hän kirjuti äi runoid, ladi kirjutada prozadki. Nelländel kursal Anatolijad sirttihe Belozersk-lidnaha, kus opendusespäi joudajal aigal hän radoi “Belozerskan kolhozan radnik” -lehteses, painoi siš ičeze runoid da runosarnoid. Vodel 1953 hän lopi Belozerskan radmahttehnikuman da Leningradan Korktan partijan školan žurnalistikan erišton. Anatolii radoi lehtmehen erazvuiččiš lehtesiš Čerepovec-lidnas, Omskan da Vologdan agjoiš. Vodelpäi 1965 hän eli Vologdas. Anatolii Petuhovan sanutesid da očerkoid paindihe mugoižiš kulehtesiš, kut “Uz’ mir”, “Moskv”, “Pohjoine”, “Külän norišt”, “Smen”. Avtoran päkirjutesed, starinad da sanutesed oma tutabad äjile lugijoile. Ned oma “Hol’ L’ubimovkas”, “Suzemjan ristitud”, “Anda käpš, kondi sebranik”, “Sit’ – sarnaline jogi” i toižed. Starinad oma vepsläižiden elos, vepsläižiš küliš, taigamecan pohjoižlonduses. Niiš letas tärktoid moraližid da ekologižid problemoid. Vodel 1990 Anatolii Petuhovad valitihe RSFSR:an rahvahan deputataks, i hän radoi Ülembaižes nevondištos igähižiden vähäluguižiden rahvahiden kehitoitusen komissijas. Anatolii Petuhov tegi äjan, miše kaita vepsän kel’t da kul’turad. Kirjutai ühtni “Vepsän kelen vajehnikan” (1972) tegemižehe – hän oli sen toi - mitajan. Mugažo hän oli ühten vepsän kelen kirjamišton tegijoišpäi da ühtni ezmäižiden vepsän kelen openduzkirjoiden vaumičendaha. Anatolii Petuhovad nimitadas ezmäižeks professionaližeks vepsläižeks kirjutajaks. “Vepsläižiden elo-oza om minun kibu, – sanui Anatolii Petuhov. – Laps’aigaspäi meid opetihe pagižemha vepsän kelel, tedmaha veroid, primetoid. Nece tundištoituz vepsän rahvahan kul’turanke, elo kožmuses londusenke, miččen keskes mäni minun laps’aig, – kaik nece painasti minuhu muga, miše, hot’ kus minä olnuižin, en voind kuvitelda ičein elod kodiröunata.” Meiden kirjištos mö tegem ozutelusid, miččed om omištadud Anatolii Petuhovale. Šoutjärven vepsläižes etnografižes muzejas mugažo tehtas sädaiehtoid Anatolii Petuhovan muštoks. Hüvänsüdäimeližed ristitud da čomad johtutesed lugetud kirjoiš tegeba nenid vastusid völ lämembikš. Om mel’he, miše Anatolii Petuhovan kirjoid lugeba lapsed. Mindai kut kirjišton radnikad ihastoitab se, kut süväšti lugijad el’gendaba literaturižid hengid, holduba heiš. Anatolii Petuhovan starinoiš, kut elos-ki, kaikid jügedamb elote om kaikid oiktemb. Hänen kirjoiden henged gerojad tegeba hüvid azjoid, i neciš om heiden noidasine vägi. A Anatolii Petuhovan kirjutesiden noidasine vägi om hänen lahjavudes, sures armastuses kodiröunaha i čudokahaze vepsän kel’he. Hänen starinad om täuttud lämäl päiväižel, ned andaba ičeze energijad, abutaba meletada, kacta ümbri i nägištada, mitte čoma om meiden agj.