Texts
Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help
Stepanova Santra. Šovan kaikuja...
Stepanova Santra
Šovan kaikuja...
Karelian Proper
New written karelian
Oma
Mua -lehen 6. numerošša , šuurella mielenkiinnolla luvin Nadežda Vasiljevan oikein liikuttavan artikkelin Kalevalašta "Korvennetut kirjaset ".Še šuatto miut kyynälih ta ammusih šovanaikasih muistoloih .
MIUN YŠTÄVÄ VIENO
Mielelläni luvin Jegor Nikutjevin kirjasien pätköjä .Mitein helläšti hiän kirjuttau lapšistah ta ikävöiččöy heitä :
"…kuin vain piäsisin armahien murujeni luokši pienen Vienoni ja armahan pikku Viktorini luo , šillä hyö ollah kaikkein kallehimmat ..."
Ihmetytti tai ilahutti vielä še , jotta mie hyvin tunsin Vienon tai Viktorin šekä heijän muamon .Kun kačoin tuattoh kuvua , Vieno oli häneh näkösin !Hyö kaikin oltih oikein yštävällisie ihmisie , hyväntahtosie , hyväšyvämellisie , oltih keškenäh hyväššä šovušša .
Vienon kera myö tuttavuštuma lähemmin ta yštävyštymä vuosina 1959–1960 Šongan meččäpunktilla .Vieno Jegorovna oli kirjašton johtajana , häntä kunnivoitettih pos’olkašša .
Myöhempäh , kun mie ušein kävin Uhtuolla ta koko piirih šekä lomilla veikkoni Tepon – Stepan Stepanovičin ta mammani luokši , tai rahvahanrunouven keruumatoilla , aina näkeytymä Vienon kera .Hiän autto milma keruutyöššä , n’euvo kertojie .Äijän ainehistuo nauhotin juuri hänen avulla : muamoltah , tuttaviltah ta šukulaisiltah .
Hiän aina kučču omah kylyhyš .Käyveššäh Petroskoissa Vieno oli meilä .Šurullista , kun hiän aivoin kuoli .Hiän aina šano , jotta heijän šuvušša ei ole pitkäikäsie .Niin ni kävi .Vienuo mie aina muistelen hyvällä .Pahekšin , jotta en piäššyn kaimuamah häntä "viimeseh lepopaikkah ", olin Šuomešša .
MIUN TATU
Šamalla lukies’s’a tuli mieleh oma tuattoni , miun armaš tatu Stepan Vasiljevič Stepanov .Hiän olis kirjuttan niise likipitäin šamoin , oikein piti lapšistah , meitä oli kolme – mie (vajuat 11 vuotta ), Teppo-veikko (7 vuotta ), Zoja-čikko (2 vuotta ).Myö jäimä häneštä Šommalla , matalla evakkoh .
Tatu ei tietän , missä olemma ta minne jouvumma .Hiän kyllä oli "vapautettu " šotapalvelušta tervehyön takie , vain juuri ših aikah (elokuun lopušša ) Leningradin šuarroš yhä kiristy .Totta še tuli käšky ottua kaikki miehet , ken vain kynnellä kykeni , rujot tai rammat .Kemissä hiän kerkisi käväissä tätih luona , jotta täti ottais miän perehen luokšeh , kuni miät toimitetah loitommakši .
Šinne šiitä tuli kakši lyhykkäistä kirjaista .Muissan , jotta hiän tiijušti , olemmako myö Kemissä .Myö vaštasima .Toisešša hiän pahekši , jotta ei ole šuanun meiltä vaštavušta .Tiijotti , jotta hiän on kuormaštošša , hevoismiehenä , vejetäh tavaroja Ladogan rannalta kaupunkih .Enämpi kirjasie ei tullun .
Myö olima Kemissä melkein kolme kuukakutta , kirjuttima hänellä , ka totta še kirjaset ei mänty perillä .Pimiekuun 30. päivänä miät vietih junalla Uralin tuakše , Kurganin alovehella , kunne piäsimä 30. talvikuuta .
Šieltä myö niise kirjuttima , vain tatu kirjasie ei olis kerinnynki šuaha , kun oli kuollun 2. pakkaiskuuta 1942.Hänet hauvattih Piskar’ovin kalmismualla .
Muutoma vuosi takaperin myö šaima tiijon hautaušpaikašta – numero 158.Kävimä šinne koko perehellä .
MUISSON ŠÄILYTTÄMINI
Tatulta šuatuo kahta kirjaista mamma šäilytti , vain Karjalah myöštymismatalla ne varaššettih junašša muijen paperien kera .Šuahuššettih totta še rahua , ka mammalla rahat oltih hyväššä šäilöššä !
Hyvin muissan , kun Šommalla šuattoma tatuo autoh .Veikko ta čikko jiätih miän olentapaikkah .Kun mamma ta tatu pietyttih , tatu milma šepäsi kyynälissäh , mie aloin itkie täyttä kurkkuo ta šitä kyytie juokšomah jälelläh .Miksi mie niin luajin , en tiijä .Hyö kučuttih milma , vain mie en myöštyn !
Šiitä kun kiännyin tuakše päin – hyö šepäyvyttih mamman kera ta lähettih omie teitäh .Še kuva aina on miula muississa – tatu etenöy meistä reppu šeläššä .Šiitä on kulun melkein 84 vuotta , vain še kuva tähä šuaten on ehienä !
Šamoin hyvin muissan Voitonpäivän .Myö olima Ušmanalla , Kalevalan piirih ei lašettu rahvašta šovan loppuh šuat’en .Mamma oli Kemissä ämmyö hautuamašša .Myö kolmen mänimä aukiella juhlapaikalla .Rahvašta oli täytenäh , šoitettih haitariloilla , laulettih , tanššittih ta itettih .Itkuo oli ylläkyllin – še oli tovella "juhla kyynälet šilmissä !"
Mie itin koko ajan , en ni kuin voinun vakautuo – tatu jäi šotatanterilla , mammua ei ole vierellä …Miun jälkeh čikkoki itki .Še oli erittäin tärkie , toivotuin ta pitälti vuotettu päivä – ei löyvy šanoja luonnehtie šitä !Ken ei ole šitä koken , vaikie on kuvitella .Olkoh še rahvahan muissošša ikusešti !
Šovan kaikuja...
Karelian Proper
New written karelian
"